Parisuhde antaa parhaimmillaan hyvää oloa, hyvinvointia ja iloa molemmille osapuolille. Tämä voi tuntua esimerkiksi onnellisuudelta, tasapainolta, energisyydeltä, rentoudelta tai läheisyydeltä. Toisaalta parisuhteessa syntyy ristiriitoja lähes mistä aiheesta tahansa. Siksi parisuhde vaatiikin hoitoa ja lataamista. On tärkeä tunnistaa parisuhteen molempien osapuolien itsenäiset ja yhteiset tavat latautua.
Tässä jutussa kaksi TATUn toiminnassa mukana olevaa nuorta aikuista kertoo omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan omista parisuhteistaan, joihin aivovamma antaa oman lisämausteensa.
Mitä haluat kertoa omasta vammautumisestasi?
Krista: Vammautuessani olin työmatkalla ylittämässä suojatietä. Hauskana juttuna kerrottakoon, etten vammautumisen jälkeen muistanut omaa puolisoani hänen tullessa katsomaan minua sairaalaan. Yhteistä arkea tuossa vaiheessa oli takana kuitenkin jo useita vuosia. Tästä on jälkeenpäin vitsailtu.
Aada: Sain aivovamman lapsena putoamistapaturmassa. Kun aloitimme seurustelun, kerroin heti kumppanille aivovammasta ja kaikista arjen haasteista. Halusin, että toinen tietää kaiken, ettei turhaan deittailla ja sitten vasta pikkuhiljaa tulisi yllätyksenä kokonaiskuva minusta ja tilanteestani.
Miten aivovammasi vaikuttaa parisuhteeseen ja teidän arkeenne?
Krista: Hyvin monella tavalla, ensimmäisenä tulee mieleen tasapainoilu “hoitosuhteen” ja parisuhteen välillä, ajoittainen merkittävä avuntarve arjessa haastaa tätä. Omat haasteensa tuovat tunnesäätelyn vaikeudet ja huomattava väsymys vaikuttaa melkeinpä kaikkeen.
Aada: Aivovamman takia pitää suunnitella arkea erityisen hyvin. Ruokailut pitää olla säännöllisiä ja nukkua pitää normaalia enemmän. Usein nukun puolison työpäivän ajan ja herään 1-2 tuntia ennen kuin hän pääse kotiin. Työpäivän jälkeen tehdään ensimmäiseksi ruokaa. Aivovamma näkyy arjessa käytännössä vain säännöllisinä ruokailuina (ja siinä, että mies usein sen valmistaa). Ja siinä, että aktiviteettien jälkeen iskee väsymys. Myös muut reissut ja tapahtumat väsyttävät ja palautumiseen saattaa mennä useampi päivä.
Mitä asioita tykkäätte tehdä yhdessä?
Krista: Matkustelu on ehdoton lemppari! Arkisempina asioina lenkit koiran kanssa ja kodin laittaminen.
Aada: Retkeilyt, kalastus, piha- ja kotityöt, kävelylenkit, laskettelu, lauta-/korttipelit.
Mitkä asiat tuottavat teille iloa parisuhteessa?
Krista: Koti, koira ja rutiinit. Onnistumiset arjessa tuovat paljon iloa. Vammautumisen myötä pienistä asioista on tullut merkittäviä, jonain päivänä voi olla esimerkiksi iso saavutus, jos saa hiukset pestyä.
Aada: Yhdessä olo.
Mitkä ovat parisuhteenne vahvuuksia?
Krista: Meidän ehdottomia vahvuuksiamme ovat yhteinen huumori, yhteiset tavoitteet ja toisen kuunteleminen. Lisäksi esiin pitää nostaa sopeutuminen!
Aada: Toistemme ymmärtäminen ja kuuleminen, kommunikointi, tuki ja turva.
TATUn toiminnassa mukana olevat nuoret ovat kertoneet, että parisuhteen kannalta on tärkeää, että kumppanille kertoo avoimesti aivovamman aiheuttamista haasteista arjessa. Aivovamma ei aina näy päällepäin, jolloin kumppanin voi aluksi olla vaikea ymmärtää esimerkiksi väsyvyyden, keskittymis- ja muistivaikeuksien johtuvan aivovammasta. Jos ajatus vaikka uudelle kumppanille kertomisesta tuntuu hankalalta, nuoret voivat soittaa TATUn järjestösuunnittelijalle Marjolle, Tiinalle tai Anulle, jonka kanssa voi pohtia, miten kertoa kumppanille ja miten parisuhteessa olisi hyvä ottaa aivovamman huomioon.
TATUn nuorten ja nuorten aikuisten parisuhdeteemaiseen vertaisviikonloppuun osallistuneet nuoret kokevat, että yhteisissä tapaamissa kumppanin ymmärrys aivovammaa ja sen tuomia haasteita kohtaan syvenee. Nuorten mielestä on tärkeää antaa aikaa omalle parisuhteelle ja tulla rauhassa parisuhteen asioiden äärelle. Nuoret ovat kokeneet, että vertaistuki nimenomaan aivovamman vaikutuksista parisuhteeseen on ollut heille tärkeää.
Hyvät keskustelut ja niiden pohjalta syntyneet näkökulmia avartaneet uudet ajatukset ja uudet vinkit arkeen on koettu myös tärkeiksi, omia voimavaroja vahvistaviksi tekijöiksi. Nuoret ovat tuoneet keskusteluissa esiin myös sellaisen seikan, että jos aivovammautuneen jaksaminen on esimerkiksi 60 %, pitääkö terveen puolison jaksaa 140 %? Tämä havainnollisti nuorten mielestä hyvin, miten tärkeää on tunnistaa molempien tarpeet ja jaksaminen sekä hakea arkeen apua ja tukea ulkopuolelta. On ihan ok helpottaa omaa arkea, esimerkiksi tilata ruoat kotiovelle.
Jutun kirjoittajat:
Eija Saario, viestintäsuunnittelija, TATU ry
Marjo Juuti-Tavi, toiminnanjohtaja/järjestösuunnittelija, TATU ry
Kuvat: Haastateltujen kotialbumeista
Tutustu TATU ry:n toimintaan tämän linkin kautta
