Kennelliiton kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä erilaisille kohderyhmille, kuten seniorikansalaisille ja palvelutaloissa asuville henkilöille. Eläintenkouluttaja, yrittäjä Jaana Sagulin johdattaa meidät kaverikoiratoiminnan maailmaan.
Eläintenkouluttaja, yrittäjä Jaana Sagulinilla on itsellään kaksi kaverikoiraa. Työkseen hän pyörittää sekä Homekoirat Sagulin– että Koirakoulu kannustava -yrityksiään.
Jaana Sagulin kertoo, että Kennelliiton kaverikoirat ovat henkilökohtaisia hyötykoiria avustaja-, kuulo- ja opaskoirien tavoin.
– Kaverikoira ei kuitenkaan ole terapiakoira. Koira-avusteinen terapia on virallistettua toimintaa, jossa ohjaajana on ammattiterapeutti. Koira-avusteisessa terapiassa kuntoutujalle määritellään yksilölliset tavoitteet, joiden avulla pyritään parantamaan asiakkaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai kognitiivista toimintakykyä. Kaverikoiratoiminta puolestaan on vapaaehtoistyötä, jossa koiran ohjaaja on terapeutin sijaan maallikkoroolissa – siinäkin tapauksessa, että hän olisi ammatiltaan esimerkiksi terapeutti tai sairaanhoitaja.
Jaana toteaa, ettei tarkkaa tieteellistä selitystä sille, miksi lemmikit vaikuttavat positiivisesti ihmisten terveyteen, tunneta. Se kuitenkin on useiden tutkimusten valossa todettu, että eläimistä on hyötyä sekä ihmisen fyysiselle että psyykkiselle hyvinvoinnille. Tiedetään, että eläimen läsnäolo tuo mielihyvää, vähentää stressiä ja levottomuutta sekä lisää sosiaalisuutta ja parantaa keskittymiskykyä.
– Eläin tuo mukanaan iloa. Ehkä kaikkein tärkeintä on, että eläin hyväksyy ihmisen juuri sellaisena kuin tämä on. Eläin ei arvostele, se antaa pyyteetöntä kiintymystään.
Luonne ratkaisee, ei rotu
Jaana kertoo, että kaverikoiriksi sopivat mitä moninaisimmat rodut. Kaverikoirina toimii kaikkea pienistä sylikoirista isoihin rotuihin, kuten Jaanan tuntema varsin kookasta koirarotua edustava venäjänvinttikoira. Tärkeintä on, että koira haluaa hakeutua ihmisten seuraan, eikä ainoastaan siedä kosketusta. Ei siis riitä, että koira on kiltti, vaan koiran on aidosti nauttiva vieraankin ihmisen kosketuksesta.
– On rikkaus, että kaverikoiriksi sopii niin moni rotu ja että ne ovat tavallisia perhekoiria.
Koiran on kiltteyden lisäksi oltava rauhallinen. Se ei saa liikoja riekkua, sillä koira kohtaa kaverikoiratoiminnassaan monenlaisia erityisryhmiä. Koiraa ei myöskään milloinkaan käsketä ihmisen luokse rapsutettavaksi, vaan koiralle annetaan mahdollisuus oman valintansa mukaan joko ottaa kontaktia ihmiseen tai vetäytyä omiin oloihinsa.
– Omat kaverikoirani ovat rodultaan cockerspanieleita. Vanhin kaverikoirani Frodo on jo 13,5 vuotta ja varsin kokenut kaverikoira, kun taas nuorin, Frodon tyttärenpoika Jack, on kolmevuotias. Nuorella ja suuresti ihmistä pitävällä Jack-koiralla oli nuorempana kova hinku hyppiä ja pomppia ihmisiä tavatessaan.
Myös ohjaajan sovittava tehtävään
Paitsi koiralta, myös ohjaajalta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia.
– Koiran ohjaajan on muistettava, että hän toimii luottamustehtävässä ja hänellä on vaitiolovelvollisuus. Ohjaajan on myös osattava kohdata erilaisia ihmisiä, kuten pieniä lapsia ja ihmisiä, joilla on dementia tai jokin vamma. Usein kaverikoiran ”asiakas” haluaa kertoa tunteistaan koiralle, jolloin ohjaajan on annettava tilaa ja vetäydyttävä huomaavaisesti hieman sivummalle.
Jaana toteaa, että kaverikoiratoiminnan ytimenä on ilon tuottaminen – niin koiralle, asiakkaalle kuin ohjaajalle itselleen.
– Itselleni motiivina olla mukana toiminnassa on, että saamme tuoda hyvää mieltä vanhuksille ja eri vammaisryhmiin kuuluville ihmisille. Itselleenkin tulee hyvä mieli, kun voi tuottaa toiselle onnen hetkiä. Kohtaamiset ovat usein kovin liikuttavia. Olen esimerkiksi tavannut ihmisen, joka ei ole puhunut moneen kuukauteen sanaakaan, mutta sanookin jotakin koiralle. Olen myös kohdannut lähes liikuntakyvyttömän, joka on pystynyt silittämään koiraa yhdellä sormellaan.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Jaana Sagulin