Matti Pirhonen kertoo harrastaneensa joskus hamassa nuoruudessaan purjelentoa muutaman vuoden. Sen jälkeen hän vaihtoi lennokkeihin. -Lennokkikerhon haasteena purjelennon suhteen oli, että esimerkiksi silloin, kun olisi ollut aikaa lähteä lentämään, ei se onnistunut säiden puolesta.
Purjelentoharrastuksen lennokkeihin vaihtanut ilmailukärpäsen purema Matti Pirhonen halusi takaisin ilmojen teille. Hän kävi ensiksi ultrakevyen lentokoneen ohjaajan kurssin. Ultrakevyt kone on normaalia lentokonetta kevyempi malli, jonka maksimi lentoonlähtöpaino on 450 kg.
-Kurssin aikana selvisi, että en saa lentolupakirjaa. Syynä oli sairastamani masennus. Lentolupakirjan myöntämiskriteerit kiristyivät sen jälkeen, kun se yksi siellä Saksassa päräytti vuorenseinään.
Matti viittaa vuoden 2015 lento-onnettomuuteen, jossa Germanwingsin lentoperämies mitä todennäköisimmin ohjasi reittilentokoneen tahallaan päin vuorta. Hän oli salannut työnantajaltaan mielenterveysongelmansa. Turmassa kuoli jokainen koneessa ollut. Menehtyneitä oli yhteensä 150 henkilöä.
-Vaikka en saanut ulrakevytlentolupakirjaa, ohjaajakurssin käyminen oli silti hyvä kokemus. Lähtökiidossa ulrakevyt kiihtyy nopeasti, melkein kuin formula-auto.
Seuraavaksi Matti päätti lähteä riippuliitokurssille.
-Silloin oli talvi, joten aluksi lähdimme liikkeelle järven jäältä. Kun mönkijä vetää hinausnarua ja riippuliidintä, liidin nousee nopeasti ilmaan.
Seuraavaksi riippuliitäjät siirtyivät harrastuksineen Nummelan lentokentälle. Matti oli tässä vaiheessa harrastanut lajia puolisen vuotta. Eräs päivä lentokentällä koitui Matin kohtaloksi.
Ilmailuliikenneonnettomuus
-Silloin kohtalokkaana päivänä tapahtui monta asiaa, joiden ei olisi pitänyt tapahtua. Ensinnäkin olin hieman liian painava sille liitimelle, jolla olin nousemassa ilmaan. Toiseksi silloin ei tuullut ihan tarpeeksi. Kolmanneksi siinä vaiheessa, kun opettaja irrotti hinausnarun, olin jostain syystä ajautunut liikaa oikealle. Minun olisi pitänyt irrottaa naru rinnassani olleesta hinauskytkimestä, mutta en tiedä yhtään, miksi en sitä tehnyt. Lopputuloksena oli liidin, jonka lentäjästä roikkui naru, joka sitten tarttui koivuun – koivuun, jonka ei olisi pitänyt kasvaa kiitoradan reunassa. Ja se naru veti minut syöksyyn, joka päättyi vasta maanpinnassa.
Oliko pudotus viisi metriä, vähän vähemmän vai hieman enemmän, sitä on mahdotonta sanoa tarkalleen. Kyseessä on lääkärin arvio, joka tehtiin Matin saamien vammojen perusteella. Matti itse ei muista päivästä mitään. Kun opettaja soitti hätäkeskukseen, oli lääkintähelikopteri sattumalta lähellä harjoittelemassa. Se pääsi nopeasti hakemaan Matin hoitoon.
-Se oli elämäni ensimmäinen helikopterikyyti. Tosin en itse muista siitä mitään, sillä matkustin taju kankaalla. Nyt haaveilen, että pääsisin joskus helikopterin kyytiin niin, että ymmärtäisinkin matkasta jotakin.
Matti vietiin Töölön sairaalaan, josta hänet aikanaan siirrettiin kotikonnuille Lohjalle teho-osastolle. Hän oli tajuttomana viisi viikkoa, ja yhteensä sairaaloissa kului puoli vuotta.
-Diffuusi aksonivaurio diagnosoitiin minulla heti. Lisäksi minulla murtui yhdeksän luuta, joista kuusi oli kylkiluita ja yksi nikama – joka onneksi oli vaarattomasta ulokkeesta. Myös oikea puoleni halvaantui haaverissa.
Matti kuvailee sairaala-aikaansa epämääräiseksi. Hän oli välillä tajuissaan ja välillä – omien sanojensa mukaan – puoliksi ihan pihalla. Häntä pidettiin välillä lepositeissä, sillä mies ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Hoito sairaaloissa oli konservatiivista, eli leikkauksiin tai muihin toimenpiteisiin ei ryhdytty, vaan annettiin ajan parantaa. Hänen piti opetella uudelleen kävelemään ja käyttämään oikeaa kättään. Kun oikea käsi oli pois pelistä, oppi hän myös vasemman käden käyttämisen ja on nyt kaksikätinen. Sairaala-aikana aloitettiin fysioterapia, ja puhe- ja toimintaterapia sekä neuropsykologinen kuntoutus alkoivat Laakson kuntoutussairaalassa.
Tulevaisuus auki
Ilmailuonnettomuudesta tulee kuluneeksi kaksi vuotta tämän vuoden kesäkuussa.
-En vielä tiedä, mitä jälkitilan oireita minulle jää, mutta luultavasti ainakin lähimuistin heikkous ja se, että puhun hitaasti.
Matti oli ammatiltaan valokuvaaja ja toimittaja, joka teki töitään yrittäjänä. Pääasiassa hän myi palveluitaan yrityksille ja yhteisöille. Tällä hetkellä Matin tulevaisuus on vielä auki. Hän käy kuntoutuksessa ja toivoo pääsevänsä eläkkeelle. Päätöstä asiasta ei ole vielä tullut puoleen eikä toiseenkaan.
-Minun pitäisi jossakin vaiheessa saada lääkärintodistus, jonka perusteella minulle määriteltäisiin pysyvä haitta.
Matti puhuu onnettomuudestaan kertoessaan lento-onnettomuudesta, sillä poliisiraportissa hänen vammautumistavakseen on kirjattu ilmailuliikenneonnettomuus.
-Ilmailuun liittyvät aivovammat ovat varmasti aika harvinaisia. Olen siitä erikoinen henkilö, että olen ollut ilmailuonnettomuudessa ja selvinnyt siitä hengissä. Minun kanssani olisi turvallista lähteä lentokoneeseen, sillä tuskinpa salama kahdesti iskee samaan paikaan.
Matilla on edelleen lämmin suhde ilmailuun. Kammoa tai inhoa ei syntynyt. Hän voisi lähteä lentokoneeseen vaikka heti – periaatteessa.
-Minulle tuli korkeanpaikankammo, joten se voisi vähän hankaloittaa lentämistä. Joskus minun on vaikea mennä edes rullaportaisiin. Alitajuntani taitaa muistaa onnettomuuteni, vaikken sitä tietoisesti itse muistakaan.
Teksti: Pia Warvas
Kuva: Jouni Kilpeläinen