Vuoden 2023 Omakannan teksti ei ole kohdallani kaunista luettavaa: määrittämätön verenmyrkytys, määrittämätön haimasairaus, akuutti märkivä välikorvan tulehdus, A-ryhmän streptokokin aiheuttama verenmyrkytys, määrittämätön bakteerin aiheuttama aivokalvotulehdus, määrittämätön aivotulehdus, selkäydintulehdus tai aivo-selkäydintulehdus, epileptinen kohtaus, keuhkokuume COVID-19 virusinfektio sekä silmätulehdus.
Lisäksi useita verikokeita, seitsemän magneettikuvausta, viikon mittainen tiputus antibioottia suoraan suoneen kotiintulon jälkeen kaksi kertaa vuorokaudessa. Lääkkeiden määrä on kamala. Kotiuduin yhteensä 24 eri reseptin kanssa. Piti siis ostaa kunnon dosetti, onneksi mieheni huolehti lääkkeiden jaon siihen. Tätä nykyä en onneksi tarvitse yhtään kyseisistä lääkkeistä.
Mistä kaikki sai alkunsa?
Kaikki alkoi pahoinvoinnista 7.1.2023. Siihen oli kaksi syytä: ruokamyrkytys tai norovirus. Työskentelin tuohon aikaan päiväkodissa toisella paikkakunnalla, missä oli liikkeellä vuodenvaihteessa 2023 streptokokkibakteeria. Join mehua, mihin olin lisännyt vähän suolaa. Pahoinvointi meni ohi, mutta olin todella väsynyt. Ajattelin, että kun menen nukkumaan, niin herään seuraavana aamuna virkeänä ja parempivointisena. Kohtalo päätti toisin; seuraavaa aamua ei koskaan tullut. Olin mieheni kertoman mukaan mennyt yöllä niin sekavaksi, että en esimerkiksi saanut otetta yläkerran WC:n ovenkahvasta enkä ymmärtänyt mieheni puhetta. Tässä vaiheessa mieheni tajusi soittaa ambulanssin, joka oli paikalla 20 minuutissa. Verenpainetta ei saatu mitattua enkä tajunnut, että ensihoito oli paikalla. Olin kuulemma vain halunnut nukkua rauhassa. Itse en muista tästä yhtään mitään. Ensihoito soitti vielä palokunnan paikalle auttamaan nostamaan minut yläkerran makuuhuoneesta paareille. Sen jälkeen minut vietiin suoraan Oysiin. Jotain aivoperäistä epäiltiin ja tilanteeni otettiin vakavasti.
Aluksi kukaan ei tiennyt, mikä minua vaivasi. Dialyysi munuaisten vajaatoiminnan takia oli aloitettu heti ja minulle tehtiin myös trakeostomia. Mitään näkyvää syytä ei aluksi löytynyt, mutta varsinainen diagnoosi eli streptokokki A:n aiheuttama märkäinen välikorvatulehdus, mikä oli levinnyt aivoihin (mikä on erittäin harvinaista), tuli parin päivän päästä Oysiin saavuttuani. Kohdallani pohdittiin korvaleikkausta, mutta sitä ei tarvittu, koska antibiootit lähtivät puremaan korvatulehdukseen. Verenmyrkytys oli hoidettu heti alussa ja sain lisää punasoluja sekä verihiutaleita. Koska valkosoluarvoni laskivat hälyttävästi antibioottien takia, sain lisää kasvutekijöitä suoneen. Äitini mukaan minut siirrettiin liian aikaisin valvontaosastolle, ja sain sieltä koronan. Ei muuta kuin takaisin teho-osastolle.
8.–20.1. teho-osasto
21.–27.1. sisätautiosasto
28.–29.1. valvontaosasto
30.1.–3.2. teho-osasto
4.–10.2. valvontaosasto
11.–19.2. neurologian osasto
20.–26.2. OKS H2
27.2.–1.3. OKS G3
Kuntoutus käyntiin
Ensimmäiset muistikuvat ovat, kun minua on pesty lavetilla. Kun olin ensimmäisen kerran ”oikeasti hereillä”, en tajunnut olevani sairaalassa. Minua ärsytti, kun hoitajat ja lääkärit kysyivät minulta päivittäin, mikä päivä tänään on ja kuka on Suomen presidentti. Luulin, että minua pidetään jotenkin tyhmänä. En edelleenkään ymmärtänyt tilannettani. Kun pääsin keskustelemaan tilanteestani hoitajan kanssa, aloin tajuta tilanteeni vakavuuden. Olen ollut vaarassa kuolla. Tästä alkoi pitkä kuntoutuksen taival. Useampana päivänä mietin, että miksi juuri minä? Olin maannut melkein 2,5 kuukautta sairaalasängyssä, joten lihakseni olivat todella heikot. Tarvitsin apua kävelyssä, WC-käynneissä ja monessa arjen toimessa. Edes hiusten harjaaminen, syöminen ja pukeutuminen eivät onnistuneet. Koin kaikki epäonnistumiset turhauttavina. Kirosanoja kyllä pääsi, ilman syytä ja tarkoitusta.
Ensimmäisenä olen syönyt päärynäsosetta ja mustikkasoppaa. Helmikuussa olen soittanut sairaalasta vanhemmilleni. Pikkuhiljaa myös puheeni palautui normaaliksi. Aika lailla olen ollut väsynyt. Muisti palautui hiljalleen. Aina en muistanut, kenelle olen sanonut ja mitä. Onnistuin saamaan myös puhelimeni lukkoon, kun en muistanut PIN-koodia. Sen sijaan muistin verkkopankkitunnukseni. Lempiherkkuni maitosuklaa maistui ällöttävältä, mutta sen sijaan lakritsi maistui. Nykyään asia on toisin päin.
Keväällä 2023 pääsin vielä neljän viikon mittaiseen Oysin vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen jälkeen minulle myönnettiin vielä 20 kertaa neuropsykologinen kuntoutus. Tällä hetkellä odotan jatkoa kyseiselle kuntoutukselle sekä kontrollia kuntoutuspoliklinikalle. Opiskelen varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa ja syksyllä alkaa toinen lukuvuosi. Olen saanut opintopsykologin kautta erityisjärjestelyjä opintoihin, ja tarkoitus on hakea niitä lisää nyt toukokuussa 2024. Harrastan kuorolaulua ja tykkään ihan normaalista arjesta. En enää mieti mennyttä, vaan katson hyvillä mielin kohti tulevaa.
Eveliina Takkinen
Oulu