Vanhusasiavaltuutettu on riippumaton ja itsenäinen viranomainen, jonka päätehtävänä on monin eri tavoin edistää ikääntyneiden ihmisten asemaa ja oikeuksien toteutumista Suomessa. Tämä artikkeli käsittelee erityisesti ikäihmisiä digitalisoituvassa maailmassa, mutta jutussa käsitellyt asiat voidaan yleistää jokaiseen, jolle digitaalisten palveluiden käyttäminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Vanhusasiavaltuutetun riippumattomuus tarkoittaa sitä, ettei valtuutettu ole poliittisessa ohjauksessa, kuten ministeriöt Suomessa ovat. Näin vanhusasiavaltuutettu voi olla esimerkiksi eri kannalla kulloinkin vallassa oleva hallituksen esityksistä. Juuri nyt vanhusasiavaltuutetun toimistossa päätavoite on varmistaa ikäihmisten itsenäinen suoriutuminen yhä digitalisoituvammassa yhteiskunnassa. Digitalisaatio onkin ollut vanhusasiavaltuutetun näkökulmasta keskeisin aihe vuodesta 2023 alkaen. Vanhusasiavaltuutetun toimisto saa eniten digitalisaatioon liittyviä yhteydenottoja.
Tänä päivänä viranomaisasiointia työnnetään lakisääteisesti yhä vahvemmin digitaaliseen maailmaan. Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo korostaa, että samaan aikaan olisi turvattava vaihtoehtoiset asiointikanavat heille, joilla ei ole taitoa tai kykyä digimaailmassa luovia – oli syynä sitten ikään, näköön tai kognitioon liittyviä asioita.
– On keskityttävä sekä digitukeen että digittömien tukeen, kertoo Päivi Topo.
Hyvin yksinkertainen esimerkki on vaikkapa ajan varaaminen sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tänä päivänä ajanvaraus suositellaan lähes aina tekemään sähköisesti. Nettiyhteys ja tietokone tai älypuhelin eivät kuitenkaan riitä, vaan sisään palveluun kirjaudutaan joko pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Jos ajanvarauspuhelinnumero löytyykin, on vaellettava valtavan ”jos asiasi koskee sitä, paina tätä” -valikon läpi päästäkseen hoitamaan asiansa – tai edes jättämään takaisinsoittopyynnön.
– Tällä hetkellä korostuvat juuri palvelujen ja itselle tärkeän tiedon saatavuuteen liittyvät ongelmat. Olisi yksinkertaista ja edullista saada ajanvarauspalvelut nykyistä helppokäyttöisemmiksi. Oletuksena ei pitäisi olla, että jokaisen on ajan varatakseen käytettävä älypuhelinta tai tietokonetta – eikä oletuksena pitäisi edes olla, että ajanvarausta tehdessä on paineltava puhelimesta ykkösiä ja kakkosia tullakseen yhdistetyksi oikealle taholle, Päivi Topo toteaa.
Digitukea ja digiraateja
Tilastokeskuksen ja THL:n tilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 600 000 ihmistä, jotka ovat joko kokonaan tai vähintäänkin itsenäisen sähköisen asioinnin ulottumattomissa. Osa heistä pärjää muilla tavoin, osa ei.
– Joukko on niin suuri, että kertoessani tästä pääministerille hänkin hämmästyi. Tämän ihmisjoukon oikeuksien turvaaminen asioinnissa on merkityksellistä sekä yhteiskunnan kannalta että kustannuskysymyksenä.
Jos digitaalinen asiointi ei onnistu toimintakykyyn liittyvien asioiden, kuten vaikkapa kaksoiskuvien vuoksi, voidaan tuolloin vedota vammaispalvelulakiin ja yhdenvertaisuuslakiin.
– On kuitenkin paljon seikkoja, jotka eivät liity toimintakykyyn sinällään, vaan pikemminkin siihen, ettei ole mahdollisuutta tai motivaatiota pysyä mukana digitaalisessa kehityksessä. Näihin asioihin on vaikeampi puuttua lakisääteisesti.
Topo toteaa, että Suomesta puuttuu kokonaan järjestelmä, jolla varmistettaisiin ja vahvistettaisiin iäkkäiden kykyä käyttää digitaalisia laitteita.
– Vaikka digiosaaminen väestössä kehittyy, aina tulee olemaan eri ikäisiä ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua toimia sähköisissä järjestelmissä. Heidän oikeuksiensa turvaaminen on keskeistä.
Vanhusasiavaltuutettu on ehdottanut kunnille lakisääteistä velvoitetta koordinoida digitukea, eli tarjota paikkaa, jossa työelämän ulkopuolella olevat voisivat hankkia ja ylläpitää omia digitaitojaan.
Topo toteaa, että 80 ikävuoden tienoilta alkaen on ihmisiä, jotka eivät enää syystä tai toisesta halua digitaalisesti asioida, vaikka olisivat käyttäneetkin tietokonetta vuosikymmeniä työuransa aikana. Tämä voi johtua esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä, mutta myös siitä, että teknologia kehittyy vauhdikkaasti, palvelut ovat vaikeakäyttöisiä, niitä päivitetään usein, eikä ikäihminen välttämättä pysy muutoksissa mukana. Siksi olisi tärkeää, että palveluiden suunnitteluun otettaisiin mukaan ikäihmisiä erilaisista lähtökohdista. Esimerkiksi järjestöt ovat kouluttaneet vapaaehtoisia digiraatilaisia.
– Järjestöt ovat tehneet sinnikästä työtä digiraatien käyttämiseksi, mutta niin kauan kuin tämä on vapaaehtoista, ei ajatusta hyödynnetä tarpeeksi. Jos julkisiin palveluihin tulisi velvoitteeksi osallistaa tarpeeksi varhaisessa vaiheessa eri ikäisiä ja toimintakykyisiä ihmisiä suunnittelutyöhön ja koekäyttäjiksi, saisimme varmasti palveluista käyttäjäystävällisempiä ja yksinkertaisempia.
Vanhusasiavaltuutetun toimisto kutsuikin tämän vuoden tammikuussa järjestöjä koolle keskustelemaan, miten digituki saavuttaisi enemmän iäkkäitä ja miten digittömien asema voitaisiin turvata paremmin.
Turvaa raha-asioille
Yksi digitalisaatioon liittyvä huoli koskee tuetun asioinnin kysymyksiä.
– Tuettu asiointi ja toisen puolesta asiointi ovat eri seikkoja. Puolesta asiointi tarkoittaa sitä, että henkilö valtuuttaa toisen henkilön hoitamaan esimerkiksi omia raha-asioitaan. Tämä ei ole riskialtista, sillä silloin tiedetään, kuka asioita hoitaa ja hänen toimiaan voidaan tarvittaessa seurata.
Eri asia on tapaukset, joissa ikäihminen vaikkapa pyytää jotakuta vierasta nostamaan rahaa hänen puolestaan automaatista. Tämä on paitsi kiellettyä – pankkitunnuksia ja korttien tunnuslukuja ei saa luovuttaa toiselle – myös riskialtista: rahaa nostavasta henkilöstä ei jää merkintöjä mihinkään, jolloin huijauksen mahdollisuus on aina olemassa.
– Moni ei esimerkiksi tiedä, että kaupan kassoilta voi yleensä nostaa rahaa. Jos haluaa nostaa käteistä, mutta ei syystä tai toisesta voi pankkiautomaatilla tai pankissa itsenäisesti asioida, kannattaa ehdottomasti hyödyntää mahdollisuutta nostaa rahaa kaupan kassalta, Päivi Topo vinkkaa.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Markku Lempinen