Ajokyvyn arvioitsija, liikenneopettaja Tiina Hannula kertoo, että ajokykyä voidaan joutua arvioimaan erilaisten aivotapahtumien, kuten aivovamman tai aivoinfarktin, jälkeen sekä muistisairauden tai uniapnean puhjettua.
Aloitteen ajokyvyn arviointiin tekee aina lääkäri. Ajokyvyn arviointi voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun neuropsykologisten tutkimusten valossa ajokortti todennäköisesti voitaisiin palauttaa tai säilyttää, mutta lääkäri haluaa asiaan lisävarmistuksia.
– Ajokyvyn arviointi teetetään silloin, kun ollaan niin sanotusti harmaalla alueella, eikä selkeitä ajokyvyn esteitä – kuten esimerkiksi kaksoiskuvia – ole. Ajokyvyn arvioinnilla varmistetaan, että liikenteeseen on turvallista lähteä, Tiina Hannula tiivistää.
Ajokyvyn arviointia ei tehdä virtuaalisesti, vaan ajamalla oikealla autolla oikeassa liikenteessä. Arviointi tehdään aina autokouluvarusteisella ajoneuvolla, jotta opettaja voi tarvittaessa puuttua peliin. Ajokyvyn arviointi rinnastetaan ajo-opetukseen siksikin, että toisinaan siihen tulevalla on jo määrättynä poliisille ilmoitettu ajokielto.
Eri oireisiin erilaiset ajomatkat
Lääkäri antaa arvioitsijalle alustavat tiedot siitä, mikä häntä erityisesti askarruttaa. Jokainen ajokyvyn arviointi räätälöidään yksilöllisesti.
– Jos esimerkiksi huolena on väsyvyys, ajetaan pidempi arvio ja tarkkaillaan, miten vireystila muuttuu pitkän ajomatkan aikana. On luonnollista, että pitkään ratissa istuminen väsyttää hieman kaikkia, mutta se ei saa romahduttaa toimintakykyä.
Erityisen tylsää on monotoninen maantieajo, joten vireystilan muutokset saadaan helpoiten selville ajamalla pitkää ja yksitoikkoista ajoa.
Muita aivovamman mukanaan mahdollisesti tuomia ajokykyyn vaikuttavia asioita, kuten muisti, keskittyminen ja aloitekyky, saadaan puolestaan parhaiten selville monipuolisesti vaihtelevalla reitillä, joka sisältää maantieajoa, kaupunkiajoa, pysäköintejä ja erilaisten reittien suunnittelua ja hahmottamista.
– Saatan esimerkiksi antaa tehtäväksi ajaa johonkin tiettyyn, tuttuun paikkaan. Arvioitava suunnittelee ja ajaa reitin itsenäisesti. Navigaattorin käyttöä vältetään tutuilla paikoilla, sillä onhan melko huolestuttavaa, ellei esimerkiksi hahmota reittiä lähikauppaan ilman teknisiä laitteita. Vierailla paikkakunnilla ja reiteillä navigaattori on tietysti oiva apuväline.
Jos taas ajokykyä arvioidaan vaikkapa vasemmalla olevan lievän näkökenttäpuutoksen vuoksi, tehdään arviointiajon aikana runsaasti käännöksiä vasemmalle, ajetaan liikennevaloista, liikenneympyröistä ja havainnoidaan, miten hyvin arvioitava huomaa erilaiset opasteet ja liikennemerkit.
Anna aikaa toipumiselle
Hannula toteaa, että aivovamman saanut ihminen haluaa usein tulla ajokyvyn arviointiin varsin pikaisesti tapaturmansa jälkeen.
– Moni aivovammautunut ihminen toivoo voivansa palata mahdollisimman nopeasti normaaliin arkeen, joten hän saattaa kiirehtiä ajokyvyn arviointiin tulemista. Olisi kuitenkin tärkeää, että toipumista olisi tapahtunut tarpeeksi ennen arviointia. Jos arviointiin tullaan liian varhaisessa vaiheessa, ei ajolupa välttämättä heltiä. Silloin lääkäri pohtii, milloin olisi järkevää kokeilla uudelleen. Uusi ajokyvyn arviointi voidaan tehdä esimerkiksi puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä arviointikerrasta.
Hannula toteaa, että aivovamman jälkeen on yksilöllistä, milloin on toipunut niin paljon, että pärjää liikenteessä.
– Välttämättä siinäkään vaiheessa, kun pärjää jo kotona omatoimisesti ja ongelmitta, ei liikenteeseen palaaminen vielä onnistu. Liikenteessä pitää huomioida niin monta muuttujaa, joihin kaikkiin ei edes voi omalla toiminnallaan ennakolta vaikuttaa. On myös hyväksyttävä, että kaikilla ei välttämättä koskaan toimintakyky palaudu niin hyväksi, että ajokortin voisi takaisin saada. Tiedän, että moni – erityisesti nuori – ottaa tämän raskaasti.
Hannula toteaa, että ikäihmisillä, joilla on taustallaan aivotapahtuma ja sen jälkeen diagnosoitu alkava muistisairaus, voi ajamiseen liittyvä toimintakyky romahtaa huomattavasti nopeammin kuin aivovamman saaneella: muistisairaus kun on etenevä tila, mutta aivovamma ei.
– Ajamiseen liittyy monta asiaa, jotka on hallittava samanaikaisesti: auton tekninen hallinta, liikennesäännöt, harkintakyky, muisti, tarkkaavaisuus, keskittymiskyky, vireystila ja vielä lisäksi on kyettävä huomioimaan jokainen tielläliikkuja.
Lääkäri päättää
Ajokyvyn arvioinnissa voidaan myös testata erilaisia ajoa helpottavia apuhallintalaitteita sekä sitä, oppiiko niitä käyttämään niin, että ne mahdollistavat ajamisen.
– Jos esimerkiksi toinen käsi ei toimi, voidaan rattiin asentaa ohjausnuppi. Jos kaasujalka, eli oikean jalka, ei toimi, voidaan kaasupoljin siirtää vasemmalle puolelle, jolloin sekä kaasua että jarrua voi operoida vasemmalla jalalla. Jos kumpikin jalka on pelistä pois, mutta kädet toimivat, autoon voidaan asentaa käsihallintalaitteet.
Ajon jälkeen arvioija kirjoittaa lausunnon kaikesta, mitä on tapahtunut, ja kertoo oman näkemyksensä koeajon sujumisesta. Arvioija voi myös lausua havaintonsa kompensaatiotekijöistä, kuten esimerkiksi vuosien ajokokemuksen mukanaan tuomasta varmuudesta.
– Lopullisen päätöksen ajoluvan palauttamisesta tai palauttamatta jättämisestä tekee aina lääkäri, Tiina Hannula muistuttaa.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Sami Malmberg