Marjatta Pihlajamaa lienee tuttu monelle aivovamma-aktiiville. Hän on ensimmäinen – ja tähän mennessä ainoa – naispuolinen Aivovammaliiton puheenjohtaja. Lisäksi on ollut kahdesti Varsinais-Suomen aivovammayhdistyksen puheenjohtaja sekä antanut merkittävän panoksen kokemustoimijakoulutuksen kehittämiseen. Tänä keväänä hänet kutsuttiin Varsinais-Suomen aivovammayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
– Olen ollut lapsesta saakka järjestöihminen. Ensimmäisenä aloitin partiossa, jonka jälkeen olen kaikissa oppilaitoksissani ja työpaikoissani ollut mukana niihin liittyvissä järjestöissä. Minussa on sellaista järjestöihmisen vikaa, Marjatta Pihlajamaa toteaa hymyillen.
Marjatta Pihlajamaa vammautui hirvikolarissa vuonna 2003. Ankara päänsärky pakotti Marjatan ensiksi sairauslomalle ja sen jälkeen sairauseläkkeelle työstään sairaanhoidon opettajana. Ensimmäisen vuoden aikana päänsärkyä yritettiin saada hallintaan lääkkeellä toisensa jälkeen. Kun vihdoin löydettiin sopiva lääkitys, jolla särky saatiin hallintaan, päätti Marjatta järjestöihmisenä mennä katsomaan, minkälaista toimintaa Varsinais-Suomen aivovammayhdistys tarjoaa.
– Menin ensimmäiseen jäseniltaani, jossa ohjelmassa oli vertaistuellista keskustelua. Heti ensimmäisen käyntikertani päätteeksi minua pyydettiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja oli vuosikokouksessa valittu normaalin käytännön mukaan, mutta yhdistyksen vetovastuu oli ollut hänelle liian raskasta, joten tuolla hetkellä ei heillä ollut puheenjohtajaa lainkaan.
Marjatta lupautui ottamaan tehtävän vastaan väistyneen puheenjohtajan loppukaudeksi. Melko pian sen jälkeen oli yhdistyksen kevätkokous.
– Kun osallistujia pyydettiin tekemään ehdotuksia kokouksen puheenjohtajaksi, sanoi joku mies takanani, että valitaan se Pihlajamaa, niin nähdään, onko siitä puheenjohtajaksi, Marjatta nauraa.
Lupaus ryhtyä puheenjohtajaksi loppuvuodeksi venähti lopulta viiteen vuoteen, joista viimeisen vuoden Marjatta toimi myös Aivovammaliiton puheenjohtajana. Aivovammaliiton puheenjohtaja hänestä tuli vuonna 2008.
Kun pesti liiton peräsimessä päättyi, ajatteli Marjatta jättäytyä rivijäseneksi. Toisin kävi. Häntä pyydettiin jälleen Varsinais-Suomen aivovammayhdistyksen puheenjohtajaksi. Harkittuaan asiaa hän lupasi vielä kerran tarttua tehtävään. Tällä kerralla yhdistyksen puheenjohtajana vierähti kuusi vuotta. Toinen puheenjohtajuusrupeama päättyi tänä keväänä, ja samalla hänet kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
Aktiivit puheenjohtajan tukena
– Kuten alussa kerroin, olen ollut järjestöihminen pienestä pitäen. Ja koska olen järjestöihminen henkeen ja vereen, olen nauttinut eri rooleistani aivovammajärjestössä. Vapaaehtoistoiminta itselleni tärkeässä yhdistyksessä sopii minulle.
Ammattinsa ansiosta Marjatta pystyi auttamaan ja neuvomaan ihmisiä myös aivovamman jälkitilaan liittyvien haasteiden kanssa.
– Olen saanut auttaa aivovammautuneita ihmisiä laaja-alaisesti heidän ongelmissaan. Osa keskusteluista on käsitellyt varsin intiimejä ja henkilökohtaisia asioita. Keskustelukumppanini ovat tienneet, että minuun voi luottaa. Jotkut soittivat minulle kertaluontoisesti, osa taas säännöllisesti vaikkapa kerran viikossa. On ollut ilo olla avuksi.
Hyvä ja sitoutunutkaan puheenjohtaja ei kuitenkaan riitä tekemään järjestöstä elinvoimaista, vaan hän tarvitsee rinnalleen toimivan hallituksen ja muita yhdistysaktiiveja.
– Puheenjohtajana toimimisessa parasta on yhteistyö hyvän hallituksen kanssa. Jos hallituksen jäsenet tulevat kokoukseen vain silloin kuin heitä huvittaa tai he eivät ikinä aukaise suutaan, ei tällaisella hallituksella ole mitään virkaa. Sekä Aivovammaliiton että Varsinais-Suomen aivovammayhdistyksen hallituksissa ei onneksi näitä ongelmia ole ollut, mutta olen toiminut sellaisissakin järjestöissä, jossa ihan kaikki kaatui puheenjohtajan niskaan.
Marjatta painottaakin, että tehtävien jakautuminen kaikkien hallituslaisten ja muiden aktiivien kesken mahdollistaa monipuolisen toiminnan ja sen, ettei kukaan uuvu työtaakkansa alle. Sitoutuminen ja aktiivisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia järjestöihmiselle. Varsinais-Suomen aivovammayhdistyksessä on useita esimerkkejä aktiivisuudesta ja tehtävien jakautumisesta.
– Yhdistyksemme on jo pitkään järjestänyt Ruotsin-risteilyn, josta on vastannut itsenäinen työryhmä. Risteily on aina ollut erittäin suosittu. Meillä on myös Äijäkerho ja naisten ryhmä, jotka ovat aina toimineet itseohjautuvasti. On ollut upeaa toimia kaikki nämä vuodet järjestössä, jossa kaikki tarttuvat vapaaehtoistehtäviin täydestä sydämestään!
Juttu on lyhennelmä Aivoituksessa 2/23 julkaistusta artikkelista. Voit lukea koko jutun painetusta lehdestä. Näytenumeron voi tilata Aivovammaliiton toimistolta järjestösihteeriltä osoitteesta anu.kainulainen(at)aivovammaliitto.fi
Teksti ja kuva: Pia Kilpeläinen