Esteettömyys tarkoittaa paljon muutakin kuin mahdollisuutta kulkea vaivatta pyörätuolilla. Yksi tarvitsee avustajaa, toinen lepohetken hiljaisessa paikassa ja kolmas mahdollisuuden ohittaa jonot. Tikkurila Festivaalilla esteettömyyttä pyritään tarkastelemaan yhä laajemmin – ja myös silloin, kun avun tarve ei näy päällepäin.
Miten festivaaleilla pärjää, jos liikkuminen on vaikeaa? Pääseekö pyörätuolilla katsomaan esiintyjiä, löytyykö alueelta esteettömiä vessoja ja saako avustajan mukaansa maksutta?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, kun puhutaan tapahtumien esteettömyydestä. Esteet voivat olla myös näkymättömiä. Aivovamman tai muun aivovaurion saanut saattaa liikkua ilman apuvälineitä mutta väsyä nopeasti, kuormittua melusta ja valoista, eksyä helposti suuressa ihmisjoukossa tai tarvita avustajaa selviytyäkseen turvallisesti festivaalipäivästä.
Tikkurila Festivaalin tuotantopäällikkö Linda Lebnaoui kertoo, että tapahtumassa esteettömyyttä pyritään tarkastelemaan mahdollisimman laajasti. Festivaalien nettisivuilla on muun muassa oma osionsa esteettömyydelle ja saavutettavuudelle.
– Fyysinen esteettömyys on helppo ottaa huomioon, mutta pyrimme huomioimaan myös näkymättömät esteet. Esimerkiksi avustajan voi saada mukaansa, vaikka ihmisellä ei olisi fyysistä toimintarajoitetta tai edes avustajan tarvetta osoittavaa korttia.
Esteettömyysajattelu kulkee Lebnaouin mukaan mukana jo tapahtuman suunnittelusta alkaen. Nelonen Medialla toimii vastuullisuustyöryhmä, joka pohtii vuosittain tapahtumien esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Valmista työ ei silti ole.
– Kun tietoisuus erilaisista tarpeista kasvaa sekä ihmisillä että tapahtumajärjestäjillä, tulee jatkuvasti uusia asioita, joita voimme ottaa huomioon. Kehitämme toimintaamme vuosittain.
Entä jos ei käytä internetiä?
Festivaalikävijän näkökulmasta esteettömyys alkaa jo kauan ennen ensimmäisen artistin nousemista lavalle. Ensiksi tapahtumaan on ostettava lippu, jonka jälkeen on päästävä festarialueelle. Esteettömyys ja saavutettavuus koskevat myös tiedon saamista ja lipun ostamista.
Festivaalialueen kartta julkaistaan verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Paperista karttaa ei ekologisista syistä jaeta, mutta kartan voi halutessaan tulostaa verkkosivuilta ennen tapahtumaa. Alueen opasteista pyritään tekemään mahdollisimman selkeitä ja riittävän suuria. Tietoa välitetään myös näyttöruuduilla.
Kaikki eivät tänäkään päivänä pysty käyttämään internetiä tai älypuhelinta, joten festivaalilippuja voi ostaa myös lipunmyyntiyhtiöiden puhelinpalveluiden ja fyysisten myyntipisteiden kautta. Apua lipun hankkimiseen voi kysyä myös Nelonen Media Liven asiakaspalvelusta.
Saapuminen alueelle
Tikkurila Festivaalia lähin rautatieasema on Vantaan Hiekkaharju, josta on tapahtuma-alueelle noin 350 metrin matka. Reitti asemalta festivaalille on esteetön.
Autolla tai invataksilla saapuvat voidaan jättää lähelle pääporttia Tikkurilan lukion yhteydessä olevalle jättöalueelle. Alueella on myös liikkumisesteisille tarkoitettuja pysäköintipaikkoja. Pysäköintipaikat on rajattu asianmukaisen pysäköintitunnuksen haltijoille, mutta läheinen tai taksi voi tuoda myös ilman tunnusta olevan, apua tarvitsevan asiakkaan jättöalueelle.
Itse festivaalialue asettaa liikkumiselle omat haasteensa. Päälava sijaitsee urheilukentällä, jonka nurmi on peitetty muoviharsolla. Harso tekee alustasta tukevamman ja suojaa kenttää sateella, mutta pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuminen voi silti olla tavallista hitaampaa ja raskaampaa.
– Jos liikkuminen on vaikeaa, suosittelemme avustajan ottamista mukaan, Lebnaoui sanoo.
Toinen lava sijaitsee hiekkakentällä. Suurin osa muusta tapahtuma-alueesta on asfaltoitu.
VIP-alue puolestaan sijaitsee pienen kukkulan päällä eikä ole esteetön. Avustaja pääsee kuitenkin maksutta VIP-alueelle avustettavansa mukana.
Molempien lavojen yhteydessä on pyörätuolikorokkeet, joilta esiintyjiä voi seurata. Korokkeilla on myös penkkejä, eikä niiden käyttäminen edellytä pyörätuolilla liikkumista.
Festareilla saa myös levätä
Festivaalipäivä voi olla pitkä kenelle tahansa. Erityisen raskas se voi olla ihmiselle, jolla on esimerkiksi aivovamman jälkitilan aiheuttamaa väsyvyyttä tai herkkyyttä melulle, valoille ja suurelle ihmismäärän mukanaan tuomalle kuormitukselle.
Tikkurila Festivaalilla rauhallisempaa paikkaa kaipaava voi suunnata heti sisäänkäynnin jälkeen sijaitsevaan Salaiseen puutarhaan. Kaikille avoimella nurmialueella on riippumattoja ja aurinkotuoleja, joissa voi levätä ja viettää aikaa.
Uutena toimintana festivaaleilla on Mielenterveysmimmien ylläpitämä soft space -tila. Soft space -tilalla viitataan joustavaan, epäviralliseen ympäristöön. Sinne voi tulla istumaan, juttelemaan tai yksinkertaisesti rauhoittumaan festivaalihälyn keskeltä.
– Tarve tällaisille tiloille on kasvanut sitä mukaa, kun tietoisuus erilaisista rajoitteista ja tarpeista on lisääntynyt. Tarkoituksenamme on tarjota hiljaisia ja rauhoittumiseen tarkoitettuja tiloja myös tulevina vuosina.
Istumapaikkoja on myös päälavan yhteydessä sekä ruokailualueella. Omia retkituoleja festivaalille ei turvallisuussyistä saa tuoda.
Jos lepo festivaalialueella ei riitä, alueelta voi myös poistua välillä. Kaikki liput vaihdetaan rannekkeisiin, ja rannekkeella voi kulkea päivän aikana sisään ja ulos niin monta kertaa kuin haluaa. Sisään palatessa on kuitenkin mentävä uudelleen turvatarkastuksen kautta.
Avun tarve ei aina näy
Yksi Tikkurila Festivaalin esteettömyyskäytäntöjen kiinnostavimmista puolista liittyy avustajiin. Avustajan maksuton sisäänpääsy ei edellytä sitä, että avustettava liikkuisi pyörätuolilla. Myöskään Vammaiskorttia tai muuta avustajan tarpeen osoittavaa korttia ei lähtökohtaisesti vaadita.
– Luotamme siihen, että ihmisellä on avustajan tarve, kun hän siitä kertoo. Jos on erityistä syytä epäillä väärinkäytöstä, todistetta voidaan pyytää.
Myynnissä on erikseen sekä lippupaketti pyörätuolilla liikkuvalle ja hänen avustajalleen että asiakkaalle ja avustajalle tarkoitettu lippupaketti tilanteisiin, joissa avustettava ei käytä pyörätuolia. Jälkimmäinen vaihtoehto otettiin käyttöön muutama vuosi sitten juuri siksi, ettei avustajan tarve aina liity fyysiseen toimintarajoitteeseen. Myös tavallisen lipun ostanut voi saada tarvitsemansa avustajan maksutta mukaansa.
Sama koskee jonottamista. Jos ihminen ei vamman tai sairauden vuoksi pysty seisomaan pitkään jonossa, Vammaiskorttiin merkitty oikeus jonon ohittamiseen helpottaa asiointia. Asiasta voi kuitenkin keskustella henkilökunnan kanssa myös ilman korttia.
– Silloin asiakkaan täytyy kertoa omasta tilanteestaan ja avun tarpeestaan.
Järjestyksenvalvojille kerrotaan ennen festivaalia esteettömyyskäytännöistä. Ohjeistuksessa käydään läpi muun muassa avustajien sisäänpääsyä ja toimintaa festivaalialueella koskevia käytäntöjä.
Vessapassi tunnetaan festareillakin
Jokaisella festivaalin WC-alueella on esteetön WC, ja niiden sijainnit on merkitty aluekarttaan. Esteettömiä vessoja ei ole lukittu, kuten esimerkiksi joillakin huoltoasemilla, joten vessaan päästäkseen ei tarvitse metsästää henkilökuntaan kuuluvaa ovea avaamaan. Festivaalilla on käytössä myös Vessapassi.
Ruokailun esteettömyydessä on Lebnaouin mukaan sen sijaan vielä kehitettävää. Ravintolapalvelut on ulkoistettu eri toimijoille, eikä esimerkiksi myyntitiskien riittävän matalaa korkeutta ole välttämättä pystytty huomioimaan kaikissa myyntipisteissä.
– Pahoin pelkään, ettei sitä ole vielä otettu riittävästi huomioon, Lebnaoui myöntää.
Kehitystä vuosi vuodelta
Lebnaoui nimeää festivaalin esteettömyyden tämänhetkisiksi kehittämiskohteiksi induktiosilmukan puuttumisen ja istumapaikkojen määrän. Induktiosilmukan hankkimisesta on keskusteltu, mutta ainakaan vielä sellaista ei festivaalilla ole.
Myös istumapaikkoja toivotaan asiakaspalautteissa vuosittain lisää. Niiden määrää ei tapahtuma-alueella voida kasvattaa rajattomasti, mutta asiaan pyritään kiinnittämään huomiota.
Festivaalin jälkeen asiakkaille lähetetään tyytyväisyyskysely, jonka tulokset käydään läpi vastuullisuustyöryhmässä. Palautteista etsitään konkreettisia kehittämiskohteita seuraavaa vuotta varten.
Esimerkiksi avustajakäytäntöjä on muutettu palautteen perusteella. Tänä vuonna uutta ovat Mielenterveysmimmien soft space -tila sekä työntekijöille tarkoitettu hiljainen taukotila, joka syntyi työntekijältä tulleen kehitysehdotuksen pohjalta. Esteettömyyden kehittäminen onkin jatkuvaa työtä. Samalla kun tietoisuus erilaisista vammoista, sairauksista ja toimintakyvyn rajoitteista lisääntyy, muuttuu myös käsitys siitä, mitä esteettömyys tarkoittaa.
Pyörätuolikoroke ja esteetön WC ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää voi olla mahdollisuus levätä kesken festivaalipäivän, ottaa avustaja mukaan ilman näkyvää fyysistä vammaa tai kertoa henkilökunnalle, ettei pysty seisomaan pitkään jonossa. Kaikki esteet eivät näy päällepäin– eikä tarvitsekaan. Huomioon ne kuitenkin on hyvä ottaa, ja tässä Tikkurila Festivaali on selvästikin edelläkävijä.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuvat: Jouni Kilpeläinen
Kuva 1: Annika ja avustajansa Ira
Kuva 2: Alueelle oli ajettu ihka oikea kirjastoauto!
Kuva 3: Molempien lavojen läheisyydessä oli pyörätuolikoroke.
Kuva 4: Salaisessa puutarhassa saattoi levähtää festarihumun tiimellyksessä.
Kuva 5: Mielenterveysmimmit kuuntelivat, jos festarikävijän mieltä painoi jokin asia.
Info
Esteettömyys tarkoittaa esimerkiksi rakennusten, julkisten tilojen ja liikennevälineiden suunnittelua sellaiseksi, että kaikki voivat liikkua niissä mahdollisimman vaivatta toimintakyvystään riippumatta.
Saavutettavuus puolestaan tarkoittaa tiedon, palvelujen ja esimerkiksi verkkosivujen ja mobiilisovellusten helppokäyttöisyyttä. Helppokäyttöisyyteen kuuluu muun muassa tekstien koko ja selkeys sekä värikontrastien huomioon ottaminen.
Festarit kävijöiden silmin
Matka asemalta pääportille tuntui yllättävän pitkältä, sillä reitti kiersi aidanviertä pitkin. Opasteiden löytäminen vaati välillä pientä salapoliisityötä, mutta onneksi järjestyksenvalvojia oli lähes joka kulmalla, ja valtaosa heistä neuvoi ystävällisesti oikeaan suuntaan.
Itse tapahtuma-alueella nurmikon päälle levitetty muovikalvo haastoi kaltaiseni tasapaino-ongelmaisen kulkijan. Epätasaista maastoa oli kalvon alta vaikeampi hahmottaa, ja siihen tulleet reiät yrittivät välillä napata kengänkärkeni mukaansa. Onneksi jalassa olivat hyvät kengät – ne ansaitsivat illan aikana melkein oman kiitospuheensa.
Pyörätuolilla liikkuva Annika ja hänen avustajansa Ira kertoivat, ettei Annikan pyörätuolilla päässyt VIP-sisäänkäynnistä, koska kulku ei ollut esteetön. Muutoin liikkuminen alueella sujui hyvin, ja myös liikuntaesteisten pysäköintipaikkoja oli ollut toivotusti vapaana. Annika oli varmistanut jo etukäteen sähköpostitse, että hänen avustajansa pääsee maksutta sekä tapahtuma-alueelle että VIP-alueelle, jonne Annika oli ostanut lipun. Hän oli tulostanut saamansa vastauksen vielä varmuuden vuoksi mukaansa, mutta paperia ei tarvinnut kaivaa esiin – kaikki sujui suunnitellusti.
Toisen lavan läheisyydessä oli tarjolla istumapaikkoja – tai sitten ilta oli vielä sen verran nuori, ettei väki ollut ehtinyt vallata niitä kaikkia. Komiat näkyi ja kuului hyvin kuormalavoista rakennetuilla istuimilla. Kun Eppu Normaali myöhemmin nousi toiselle lavalle, siellä istumapaikat olivat kuitenkin jo varattuja. Keikka oli katsottava seisten.
Pitkä seisominen epätasaisella alustalla kipeytti selkäni, ja jo etukäteen mietin, miten jaksan kävellä takaisin asemalle. Siksi ilahduin, kun huomasin pääportin lähellä aidassa suuren aukon ja sen vieressä järjestyksenvalvojan. Kävin kohteliaasti kysymässä, voisinko poistua sitä kautta.
Tällä kertaa vastaanotto ei kuitenkaan ollut yhtä lämmin kuin aiemmin illalla. Sain melko napakan kiellon, ja kun kerroin tasapaino-ongelmistani sekä siitä, että olin tapahtumassa myös työtehtävissä, vastaus oli lyhykäisyydessään selvä ja tylysti karjaistu: – Aivan sama. Samalla minut viitottiin pääportin suuntaan.
Ehkä kyseessä oli pitkä työvuoro tai kiireinen ilta, mutta tilanteesta tuli hetkeksi mieleen vanha Fakta homma -ohjelman lausahdus: tunnelma pilalla ja paha mieli. Jälkikäteen ajattelin, että pieni kuunteleminen olisi riittänyt pitkälle – joskus muutama ystävällinen sana helpottaa enemmän kuin metriäkään lyhyempi reitti. Asiat voi ilmaista myös ystävällisesti, se olisi jokaisen hyvä muistaa.
Onneksi kotona odottivat oikeat lääkkeet, ja selkäkipu hellitti yön aikana. Se kuitenkin vaikutti sen verran viikonlopun suunnitelmiini, etten enää perjantaina uskaltanut lähteä tapahtuma-alueelle.
Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli kuitenkin paljon nähtävää ja koettavaa. Alueelta löytyivät esimerkiksi rauhoittumiseen tarkoitettu Salainen puutarha, Mielenterveysmimmien teltta, jossa sai jutella mieltä askarruttavista asioista, oikea kirjastoauto kirjoineen sekä runsaasti ruokakojuja, joista nälkäinen festarikävijä löysi varmasti mieleistään syötävää. Kokonaisuus jätti pääosin hyvän mielen – vaikka matkan varrelle mahtuikin muutama kuoppa, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuvat: Jouni Kilpeläinen