Elämässä voi tulla eteen tilanne, jossa oma terveys tai toimintakyky ei riitä omien asioiden hoitamiseen. Silloin apuun voi tulla edunvalvonta – järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että ihmisen etu ja oikeudet toteutuvat, vaikka hän ei itse pystyisi niitä valvomaan.
Digi- ja väestötietoviraston (DVV) johtava asiantuntija Jani Saarela kertoo, että edunvalvoja voidaan määrätä henkilölle, joka esimerkiksi sairauden, vamman tai heikentyneen terveydentilan vuoksi ei kykene huolehtimaan omista asioistaan.
– Edunvalvonta on aina viimesijainen keino. Ensin selvitetään, voisivatko asiat tulla asianmukaisesti hoidetuksi muilla tavoilla – esimerkiksi tavallisella valtakirjalla, läheisten avulla tai edunvalvontavaltuutuksen kautta, Saarela korostaa.
Viimesijainen, mutta tärkeä
Jos mikään muu ratkaisu ei riitä, edunvalvoja voidaan määrätä käräjäoikeuden päätöksellä. Usein prosessi alkaa, kun läheinen tai viranomainen tekee DVV:lle ilmoituksen henkilön mahdollisesta edunvalvonnan tarpeesta. Henkilö itsekin voi hakea itselleen edunvalvontaa, jolloin DVV voi tehdä asiassa edunvalvojan määräämispäätöksen.
– Henkilön oma mielipide kuullaan aina, jos se on mahdollista. Jos ihminen vastustaa edunvalvonnan määräämistä, selvitetään, mistä vastustaminen johtuu. Edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä, jos siihen on painavat perusteet, Saarela kertoo.
Edunvalvojan tehtävä on usein taloudellinen: hän huolehtii laskuista, varoista ja veloista, ja varmistaa, että kaikki taloudelliset asiat hoituvat oikein. Joskus edunvalvoja hoitaa myös henkilöön liittyviä asioita, kuten asumiseen tai hoitoon liittyviä päätöksiä.
– Vaikka edunvalvojalla olisi vain taloudellisia tehtäviä, hänen on silti huolehdittava siitä, että päämiehen hoito, huolenpito ja kuntoutus tulevat järjestetyiksi. Hän huolehtii, että edellä mainitut asiat hoituvat asianmukaisesti, Saarela täsmentää.
Kuka voi toimia edunvalvojana?
Edunvalvoja voi olla yksityinen henkilö – esimerkiksi läheinen tai muu luotettu ihminen – tai yleinen edunvalvoja.
– Lähtökohtaisesti pyritään siihen, että henkilölle määrätään yksityinen edunvalvoja, jos sopiva löytyy ja hän antaa suostumuksensa. Jos henkilö toivoo nimenomaan yleistä edunvalvojaa, toiveella on suuri merkitys päätöstä tehtäessä, Saarela sanoo.
Yleiset edunvalvojat työskentelevät valtion edunvalvontatoimistoissa. Myös jotkin kunnat ja yksityiset toimijat voivat tuottaa yleistä edunvalvontapalvelua Oikeuspalveluviraston kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella.
Edunvalvonnan ei tarvitse olla pysyvää
Edunvalvonta voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva. Yleensä se jatkuu, kunnes tarve päättyy esimerkiksi siksi, että henkilön terveydentila paranee ja hän kykenee jälleen hoitamaan omat asiansa.
– Jos jokin edellytyksistä, joiden perusteella edunvalvonta on alun perin määrätty, ei enää täyty, edunvalvonta on lakkautettava. Tämä on tärkeä oikeusturvakysymys, Saarela painottaa.
Lakkauttamisesta päättää joko DVV tai käräjäoikeus. Jos päämies ja edunvalvoja yhdessä hakevat edunvalvonnan päättämistä, DVV voi tehdä päätöksen. Jos vain toinen sitä hakee, asia siirtyy käräjäoikeuden ratkaistavaksi, jos edunvalvonnan lakkauttamiselle on DVV:n käsityksen mukaan perusteet.
Valvottua ja vastuullista
Olipa edunvalvoja yleinen tai yksityinen, hänen toimintansa on tarkasti valvottua. Edunvalvojan on kolmen kuukauden kuluessa tehtävän alkamisesta laadittava omaisuusluettelo, jossa eritellään päämiehen varat ja velat.
– Edunvalvojan pitää myös pitää kirjanpitoa ja toimittaa vuosittain tiliselvitys DVV:lle, joka tarkistaa sen. Kun edunvalvonta päättyy, laaditaan päätöstili, Saarela kertoo.
Jos edunvalvoja laiminlyö tehtävänsä tai aiheuttaa vahinkoa, hän on vahingonkorvausvastuussa. Myös päämiehellä tai hänen omaisillaan on oikeus pyytää selvitystä edunvalvojan toimista.
Suunta kohti ennakoivaa valtuuttamista
Niiden edunvalvontojen osuus, joissa edunvalvojaksi määrätään yleinen edunvalvoja, on viime vuosina kasvanut, mutta samanaikaisesti yhä useampi valitsee edunvalvontavaltuutuksen. Se on ennakkoon laadittu asiakirja, jolla voi etukäteen nimetä henkilön hoitamaan omia asioitaan, jos toimintakyky heikkenee.
– Edunvalvontavaltuutus on erinomainen vaihtoehto silloin, kun ihminen pystyy vielä itse tekemään päätöksiä. Se antaa mahdollisuuden valita luotettu henkilö hoitamaan asioita tulevaisuudessa, Saarela toteaa.
DVV:n tilastojen mukaan valtuutusten määrä on kasvanut nopeasti. Samalla määrätyn edunvalvonnan rooli painottuu yhä enemmän niihin tapauksiin, joissa muut keinot eivät enää riitä.
Turvaa ja tukea vaikeissa tilanteissa
Edunvalvonnan tarkoituksena ei siis ole rajoittaa ihmisen oikeuksia, vaan suojata niitä. Sen tarkoituksena on, että asiat hoituvat, omaisuus säilyy turvassa ja tahto toteutuu mahdollisimman hyvin silloinkin, kun ei pysty itse niistä vastaamaan.
– Edunvalvonta ei sulje pois ihmisen omaa toimijuutta. Monesti asiat hoidetaan yhteistyössä edunvalvojan kanssa. Tavoitteena on aina tukea, ei syrjäyttää, Saarela kiteyttää.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: DVV
SANASTOA:
Edunvalvonta = Edunvalvonta on järjestelmä, jossa edunvalvoja hoitaa henkilön taloudellisia ja muita asioita, kun henkilö ei itse siihen kykene sairauden tai muun syyn vuoksi. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) tai tuomioistuin määrää edunvalvojan.
Edunvalvontavaltuutus = Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jossa valtuuttaja määrittelee etukäteen, kuka saa hoitaa hänen asioitaan sitten, jos valtuuttaja ei enää itse siihen esimerkiksi sairauden vuoksi kykene. Lisäksi hän määrittelee asiakirjassa, mitä asioita henkilö saa hoitaa
Suomi.fi-valtuudet = Suomi.fi-valtuus on sähköinen asiakirja, jolla voi antaa esimerkiksi omalle luottohenkilölleen valtuuden hoitaa asioita puolestaan sähköisissä asiointipalveluissa ja apteekeissa. Suomi.fi-valtuuden voi antaa Suomi.fi-verkkopalvelussa tai valtuushakemuksella.