Tuulevi Juvonen toimi aikoinaan aktiivisesti seurakunnassa, joten vapaaehtoistyö oli hänelle tuttua ja mieluisaa jo ennen 28 vuotta sitten tapahtunutta onnettomuuttaan. Kun työelämä jäi taakse, panosti Tuulevi entistäkin täyspainoisemmin vapaaehtoistoimintaan.
– Neurologini totesi, että voi kun kaikki oivaltaisivat, ettei työelämästä luopuminen pakota linnoittautumaan kotiin, sillä Suomessa tarvitaan paljon vapaaehtoisia, Tuulevi Juvonen muistelee oman vammautumisensa jälkeistä aikaa.
Tänä päivänä vapaaehtoistyöstä nauttivan Tuulevin roolina on olla, luonnollisesti vapaaehtoispohjalta, toiminnanjohtajana Kaksi kalaa -yhdistyksessä.
– Kaksi kalaa on kristillinen yhdistys, jonka juuret ovat metodistiseurakunnassa. Jokilaakson seurakunta kuihtui kymmenisen vuotta toimittuaan, ja nykyinen yhdistys perustettiin sen pohjalta reilut kaksi vuotta sitten.
Kaksi kalaa toimii Kokemäellä, pienellä satakuntalaisella maaseutupaikkakunnalla, ja sen toimenkuvaan kuuluu hävikkiruoan jakaminen kahdesti viikossa.
– Saamme jakamamme hävikkiruoan kaupoista, maanviljelijöiltä ja yksittäisiltä lahjoittajilta – ja joskus yllättäviltäkin tahoilta, kuten metsästysseuroilta.
Kaikki yhdistyksen toiminta tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoiset vastaavat jopa polttoainekuluista, joita syntyy ruokalahjoituksia noudettaessa. Kun lahjoitukset on haettu, poistavat yhdistysaktiivit ensiksi mahdolliset huonot ainekset, kuten vaikkapa mädät tomaatit, ja kattavat sen jälkeen kaiken kauniisti pitkille pöydille. Ruokakasseja ei tehdä valmiiksi, vaan jokainen saa sanoa, mitä haluaa: jos joku ei halua vaikkapa parsakaalia, ei sitä hänelle väkisin tyrkytetä.
– Meille on tärkeää, että tarjolla oleva ruoka näyttää houkuttelevalta ja asiakkaasta tuntuisi kuin hän astuisi oikeaan vihannesmyymälään.
Ruokaa ja arjen luksusta
Parhaina jakopäivinä on tarjolla tuotteita laidasta laitaan. Kaupoista saa kasvisten lisäksi kaikkea mahdollista, jota päivittäistavarakaupasta myymättä jää: maitoa, jogurtteja, juustoja, makeisia, pitkällä päiväyksellä olevia pehmenneitä kahvipaketteja tai hieman kolhiintuneita sokeri- ja kaurahiutalepaketteja, rikkoutuneita kissanhiekkapusseja… Joistakin kaupoista lahjoitetaan muutakin, kuten aurinkorasvaa, vitamiineja, kosteuspyyhkeitä, kynttilöitä – ja jopa kynsilakkaa ja leikkokukkia. Maanviljelijät lahjoittavat tiloiltaan muun muassa kananmunia ja perunoita.
Erityisesti juhlapyhien jälkeen on tarjolla runsaasti jaettavaa. Joulun välipäivinä jaetaan vaikkapa lanttu- ja porkkanalaatikoita, kevään korvilla ”parasta ennen” -päiväystä lähestyviä glögejä ja pipareita ja juhannuksen jälkeen grilliherkkuja.
– Ehkä mieluisin jakotavara olisi jauhelihapaketti, mutta saamme nykyään huomattavasti vähemmän lihatuotteita kuin aiemmin. Tämä johtuu siitä, että kaupat myyvät ne itse 60 prosentin alennuksella ilta-aikaan. Kerran saimme metsästysseuralta tarkastettua hirvenlihaa! Se oli todellinen herkkupala!
Porilaisen leipomon tehtaanmyymälä lahjoittaa kerran viikossa uunituoretta leipää.
– Leipä on nykyään kallista, joten se on varsin kysytty tuote. Koska saamme sitä lahjoituksena suuriakin määriä, voi jokainen ottaa sitä pakastettavaksi asti.
Ennen ruokajakoa pidetään ruokakirkko, 15 minuutin mittainen hartaus, jonka pitää joku vapaaehtoisista. Ruoka-apua saadakseen ei kuitenkaan tarvitse olla yhdistyksen – eikä minkään kirkkokunnan – jäsen. Tiliotteitakaan ei kysellä. Ainoa toive on, että tulijalla on mukanaan oma kassi, ja mieluiten kestokassi, johon elintarvikkeet pakataan – ja että hakija on selvin päin.
Yhdelle ylimääräistä, toiselle elinehto
”Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”, lauloi Pave Maijanen ”Pidä huolta” -kappaleessaan. Sama pätee suurimpaan osaan Kaksi kalaa -yhdistyksen vapaaehtoisista.
– Valtaosa vapaaehtoisistamme on sellaisia, jotka ovat itse aiemmin käyneet ruokajonossa. Kun on itse tarvinnut ja saanut apua, on se sytyttänyt kipinän auttaa muita. Mukana on myös eläkeläisiä ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevia. Toki sekin karsii työelämässä olevia, että ruokajaon valmistelut käynnistetään jo aamutuimaan.
Tuulevi toteaa, että hän aivovamman saaneena tietää, miten tukalassa tilanteessa aivovammautunut ihminen voi olla.
– Aivovamman saaneella voi rahat olla todella tiukalla – etenkin heillä, joilla on vakuutusyhtiökiistoja tai vääntöä muiden virastojen kanssa – joten haluan omalta osaltani auttaa muita ihmisiä. Joillekin ruokajakelu voi olla jopa välttämättömyys ihan hengissä pysymisen kannalta!
Tuulevin perhekin hyödyntää mielellään hävikkiruokaa.
– Minunkin mieheni on juuri nyt työtön ja itse olen eläkeläinen, joten hävikkiruoka on meillekin arjen pelastus. Olen joskus pohtinut, että ellen itse toimisi vapaaehtoisena, olisinko tullut lähteneeksi ruoka-apua hakemaan – ehkä olisin, ehkä jopa todennäköisesti. On hyvä asia, ettei ruokahävikkiä tule, sillä se auttaa osaltaan pelastamaan maapalloa.
Ruokajakelu on myös sosiaalinen ja yhteisöllinen tapahtuma. Vaikka nimiä ei välttämättä tiedetä – niillä ei ole merkitystä – kasvot tulevat tutuiksi ja iloinen puheensorina täyttää tilan. Moni jakaa henkilökohtaisia asioitakin.
– Minä olen muutaman kerran kertonut aivovammastani. Kerrottuani siitä on joku tullut vetäisemään hihasta ja sanonut, että hänkin on aivovamman vuoksi eläkkeellä, ja joku toinen on kertonut, että hänellä mitä todennäköisimmin on aivovamma, mutta tutkimukset polkevat paikoillaan. Vapaaehtoistyöni on siis samalla myös vertaistuellista toimintaa!
Yleensä kaikki jaettava ruoka uppoaa hakijoiden kasseihin, mutta jos joskus jää jakamatta esimerkiksi leivänkannikoita tai pesäpallomailoiksi muuttuneita patonkeja, lahjoitetaan ne maanviljelijöille eläinten ruoaksi. Mitään ei siis heitetä biojätteisiin – paitsi ne satunnaisesti löytyvät mädät tomaatit.
Kaksi kalaa -yhdistyksen ruokajakelu on 2.9.2025 alkaen tiistaisin klo 14 Luterilaisen seurakunnan seurakuntakeskuksessa, Maarianrinne 1, Kokemäki.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva Tuulevi Juvosesta: Tito Tapiola
Muut kuvat: Tuulevi Juvonen