Naisten jalkapallon MM-kisojen aikana eri yhteyksissä keskusteltiin jalkapallossa tulevista aivotärähdyksistä ja niiden oireiden pitkittymisestä. Aivovammaliitto ry muistuttaa, että “vain” aivotärähdys on todellisuudessa aina erittäin lievä aivovamma. Ellei mukaan lasketa nyrkkeilyn tapaisia lajeja, joissa jo tarkoituksena on toisen vahingoittaminen, jalkapallo onkin esimerkiksi jääkiekon, amerikkalaisen jalkapallon, rugbyn ja ratsastuksen ohella yksi aivovammojen kannalta riskialtteimmista lajeista.
-Niin vaikeita aivovammoja, joista jäisi pysyviä oireita, tapahtuu urheilussa onneksi vain vähän. Toki niistäkin jokainen on liikaa, kertoi fysioterapeutti, tohtoriopiskelija Matti Vartiainen Aivovammaliitolle.
Urheilun osuus kaikista aivovammoista on noin 10 prosenttia. Urheilussa arvioidaan syntyvän vuosittain noin 4 000 aivovammaa, joista valtaosa on erittäin lieviä eli aivotärähdyksiä.
Vartiainen korostaa, että urheilussa päänsä kolhinutta pitäisi aina huolellisesti seurata ja tarkkailla, että liittykö tapahtumaan tajuttomuutta, tuliko muistiaukkoa, muutoksia henkisessä kyvyssä tai fyysisiä oireita, kuten huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä tai tasapainovaikeuksia. On kuitenkin muistettava, että vain yhdessä tapauksessa kymmenestä aivotärähdykseen liittyy tajuttomuutta.
-Jos jokin näistä kynnyksistä ylittyy, pitää urheilusuoritus keskeyttää heti ja palata urheilun pariin aina kuusiportaista asteikkoa noudattaen. Ensimmäisellä askeleella kokeillaan sellaista kevyttä liikuntaa, joka ei pahenna oireita. Seuraavaksi aloitetaan kevyt aerobinen harjoittelu, kuten kävely tai kuntopyöräily. Kolmannella tasolla voidaan harjoitella omaa lajia, mutta jos kyseessä on kontaktilaji, ilman kontakteja. Neljännellä tasolla harjoittelua kovennetaan, mutta kontakteja pitää edelleen välttää. Viidennellä askeleella kontaktit voi ottaa mukaan ja kuudennella palata harrastamaan omaa lajiaan normaalisti.
Suurin osa toipuu aivotärähdyksestä noin viikon – kymmenen päivän kuluessa. Kuitenkin 10 – 15 prosentilla oireet pitkittyvät tai jäävät jopa pysyviksi. Siksi kaikkiin aivotärähdyksiin tulisi suhtautua huolellisesti, eikä yhtäkään pitäisi jättää ottamatta huomioon.