Tapaturman aiheuttamia aivovammoja on pitkään luokiteltu kolmiportaisesti yli 50 vuotta vanhan tajunnan tason arviointiasteikon perusteella lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin vammoihin. Tämä kolmiportainen luokittelu on kauan tiedetty riittämättömäksi, jonka vuoksi asiantuntijat ovat kehittäneet uuden lähestymistavan erityisesti alkuvaiheen arviointiin.
Nyt käyttöön otettava moderni, nelipilarinen arviointikehys huomioi vammautuneen ihmisen oireiden lisäksi verestä mitattavat merkkiaineet, tietokone- ja/tai magneettikuvantamisen tulokset sekä yksilölliset tekijät, kuten vamman syntytavan ja tiedon muista sairauksista. Uudistuksen uskotaan parantavan aivovammapotilaiden hoitoa, ehkäisevän vääriä diagnooseja ja ohjaavan tutkimusta tehokkaammin. Sen odotetaan parantavan diagnoosien tarkkuutta sekä varmistavan potilaille paremmin kohdennetun hoidon ja seurannan.
Vuonna 2022 Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti ja neurologisten sairauksien tutkimusinstituutti (NIH/NINDS) käynnistivät kansainvälisen hankkeen, jonka tavoitteena oli kehittää aiempaa tarkempi ja moniulotteisempi tapa aivovamman alkuvaiheen arviointiin. Kehitystyöhön on osallistunut 94 asiantuntijaa 14 eri maasta. Suomesta mukana olivat professori Olli Tenovuo ja apulaisprofessori Jussi Posti.
Aiemmin tajunnan tason perusteella tehty arvio on pitkälti määrännyt, millaista hoitoa potilas saa ensiavussa ja sen jälkeen. Vaikeimmissa tapauksissa se on myös vaikuttanut lääkärien omaisille antamiin suosituksiin esimerkiksi elintoimintoja tukevien hoitojen poistamisesta. Kuitenkin lääkärit ovat pitkään tiedostaneet, että asteikko ei kerro koko totuutta.
– On potilaita, joilla diagnosoidaan aivotärähdys ja joiden oireet sivuutetaan, eikä heille järjestetä seurantaa, koska kyseessä on ”vain” aivotärähdys. He saattavat kuitenkin kärsiä pysyvästi toimintakykyä ja elämänlaatua heikentävistä oireista, kertoo neurotraumatologian emeritusprofessori Olli Tenovuo Turun yliopistollisesta sairaalasta ja Turun yliopistosta.
– Toisaalta on potilaita, joilla on todettu vaikea aivovamma ja joiden perhettä on kehotettu harkitsemaan elintoimintoja ylläpitävän hoidon lopettamista, mutta jotka ovat myöhemmin kyenneet elämään täysipainoista elämää, Tenovuo jatkaa.
Suomessa aivovammat aiheuttavat vuosittain arviolta noin tuhat kuolemaa ja noin 8 500:lle pysyvää toimintakyvyn heikkenemistä. Yleisimmät aivovammojen aiheuttajat ovat kaatumiset, putoamiset, liikenneonnettomuudet ja pahoinpitelyt.
Neljä pilaria kattavampaan arvioon
Uudessa viitekehyksessä puhutaan luokittelun sijaan karakterisoinnista ja aivovammaa tarkastellaan neljän osa-alueen kautta:
1. Kliininen pilari sisältää tajunnan tasoon käytettävän GCS-pisteytyksen, mustuaisreaktiot ja muun muassa tajunnan menetyksen sekä vamman jälkeisen muistiaukon arvioinnin.
2. Biomerkkiainepilari hyödyntää verestä mitattavia merkkiaineita, jotka voivat paljastaa soluvaurioita myös silloin, kun kuvauslöydökset ovat normaaleja.
3. Kuvantamispilari perustuu rakenteellisiin löydöksiin aivokuvantamisessa.
4. Modifikaattoripilari huomioi yksilölliset tekijät – esimerkiksi psykologiset, sosiaaliset ja biologiset – jotka vaikuttavat vamman ilmenemiseen ja ennusteeseen.
Tavoitteena on tarjota aiempaa tarkempi pohja hoitopäätöksille, kliinisiin tutkimuksiin ja yksilölliselle kuntoutukselle. Uuden mallin avulla pystytään valitsemaan aiempaa tehokkaammin potilaille juuri ne hoidot, jotka parhaiten tukevat selviytymistä, toipumista ja paluuta normaaliin elämään. Oleellista on myös luopua usein harhaanjohtavan leiman antavista vaikeusastetta kuvanneista adjektiiveista (lievä, keskivaikea, vaikea), joita on virheellisesti käytetty kuvaamaan myös näiden vammojen ennustetta.
Uudesta menetelmästä käytettävä lyhenne CBI-M kuvaa juuri näitä pilareita: kliininen (Clinical), merkkiaineet (Biomarkers), kuvantaminen (Imaging) ja modifikaattorit (Modifiers).
Kliiniset oireet yhä keskeisessä roolissa – mutta eivät yksinään
Kliininen pilari säilyttää tajunnan tason arvioinnin keskeisenä osana. Siinä mitataan vastetta mm. puheeseen ja kipuun. Lisäksi tulee arvioida mustuaisten reaktiot valolle, puutteellisesti muistiin tallentuvan ajan kesto (amnesia) sekä oireet, kuten päänsärky, huimaus ja ääniherkkyys.
– Kliinisten oireiden arviointi tulisi tehdä huolellisesti kaikilta potilailta, sanoo Tenovuo.
– Tutkimukset osoittavat, että tämän pilarin tiedot ennustavat vamman vakavuutta ja potilaan toipumista varsin hyvin – etenkin, jos oireiden arviointi toistetaan parin viikon kuluessa vammautumisesta.
Biomarkkerit ja kuvantaminen paljastavat näkymättömän
Toinen pilari käyttää verinäytteistä mitattavia merkkiaineita, jotka tarjoavat objektiivista tietoa kudosvaurioista. Näin voidaan täydentää kliinisen arvioinnin rajoituksia erityisesti tapauksissa, joissa oireet eivät välttämättä liitykään aivovammaan.
Tärkeää on myös se, että matalat merkkiainepitoisuudet voivat kertoa, ettei potilas tarvitse TT-kuvausta, mikä vähentää säteilyaltistusta ja terveydenhuollon kustannuksia. Nämä potilaat voidaan kotiuttaa. Vakavammissa tapauksissa TT- ja magneettikuvat – kolmas pilari – auttavat havaitsemaan kallonsisäiset verenvuodot ja muut löydökset, jotka voivat selittää nykyisiä ja tulevia oireita.
Merkkiaineet ovat myös ratkaisevassa roolissa uusien lääketutkimusten kohdentamisessa oikeille potilaille. Aivovammojen lääkekehitys ei ole edistynyt kolmeen vuosikymmeneen. Nyt saatavilla olevat menetelmät voivat vihdoin johtaa myös uusiin hoitomuotoihin.
Viimeinen pilari huomioi koko elämäntilanteen
Neljäs pilari, yksilölliset tekijät (modifiers), arvioi vamman syntytavan – kaatuminen, isku tai läpäisevä vamma – lisäksi myös mm. potilaan muut sairaudet, lääkityksen, terveydenhuollon saatavuuden, aiemmat aivovammat, päihteiden käytön ja elämäntilanteen.
– Tämä pilari kokoaa yhteen kaikki sellaiset tekijät, jotka tutkimusten mukaan on huomioitava potilaan kokonaistilanteen tulkinnassa ja tarvittavan hoidon arvioinnissa, mukaan lukien jatkohoito, sanoo Tenovuo.
– Esimerkiksi potilas, jolla on jo entuudestaan aivotoiminnan heikentymistä, saattaa tarvita tarkempaa jatkoseurantaa tilanteen mahdollisen heikkenemisen vuoksi, vaikka alkuarviossa ei ilmenisi merkittäviä löydöksiä. Uutta arviointikehystä pyritään ottamaan käyttöön vähitellen ympäri maailman. Sitä myös kehitetään, ja sen toimintaa testataan jo käynnissä olevilla tutkimuksilla.
Asiasta ensimmäisenä uutisoi 20.5.2025
https://www.ucsf.edu/news/2025/05/430026/how-serious-your-brain-injury-new-criteria-will-reveal-more