Vuonna 2004 Saana Kiviranta istui linja-autossa matkalla laskettelulomalle Rukalle. Matka päättyi öisellä nelostiellä Konginkankaan kohdalla, jossa satoja kiloja painaneita paperirullia kuskannut rekka törmäsi linja-autoon. Turmassa kuoli 23 ihmistä. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, hengissä selvinnyt, mutta vakavan aivovamman kolarissa saanut Saana Kiviranta on koonnut tuosta hetkestä alkaneen toipumistiensä yksien kansien väliin.
Voisi kuvitella, että Suomen suurimmassa ja tunnetuimmassa tieliikenneonnettomuudessa aivovamman saaneen ihmisen ei tarvitse taistella oikeuksiensa puolesta. Aluksi vakuutusyhtiö korvasikin Saana Kivirannan ansionmenetyksiä, mutta yhtäkkiä sille tuli stoppi. Vakuutusyhtiö alkoi katsoa, että Saana on toipunut – ja jos ei olekaan, oireilla ei ole enää mitään tekemistä Konginkankaan turman kanssa.
Saana koki voimakasta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Hän alkoi tutkia, onko muille käynyt samoin ja jos on, mitä asiasta on kirjoitettu. Hän huomasi, että vakuutuskiistoista, niihin liittyvistä oikeudenkäynneistä ja nuorena vammautumisen ja sen takia eläkkeelle joutumisen aiheuttamista traumoista oli kirjallisuutta vain vähän, jos yhtään. Tuossa vaiheessa Saana alkoi ajatella, että hänen kokemuksistaan saisi aikaiseksi kirjan, josta voisi olla apua ja tukea myös muille vastaavaan rumbaan joutuneille ja joutuville.
Samoihin aikoihin Saanan lapsi sairastui syöpään. Hän toimi aktiivisesti lasten syöpäjärjestössä ja alkoi samalla kysellä itseltään, miksei hän ole yhtä aktiivinen aivovamma-asioissa.
– Vammautumisestani kului monta vuotta, ennen kuin pystyin käsittelemään sen ja siihen johtaneen onnettomuuden aiheuttamaa traumaa niin, että uskalsin ylpeästi kertoa aivovammastani – että pystyin ahdistumatta puhumaan asiasta, enkä tuntenut enää itseäni aivovamman vuoksi muita huonommaksi ihmiseksi. Aloin hyväksyä, että elämääni on tullut vain yksi rakennuspalikka lisää, eikä tuo aivovamma-niminen lisäosa tee minusta aiempaa vähäpätöisempää ihmistä. Tässä vaiheessa kirja-ajatus nousi jälleen mieleeni.
Kirjaprojekti käyntiin
Saana bongasi sosiaalisessa mediassa kirjailija Tara Langen naiskirjailijoille tarkoitetun kirjallisuuspiirin. Saana päätti mennä katsomaan, saisiko ryhmästä eväitä oman teoksen kirjoitusprosessiin. Kirjallisuuspiiri kokoontui Tara Langen kotona, ja vielä Saanan saavuttua Taran pihamaalle hän empi, uskaltautuuko astumaan sisään.
– Mihin minä olen oikein menossa? Enhän minä ole mikään kirjailija! En ole kirjoittanut yhtäkään kirjaa, huusin mielessäni.
Saana kuitenkin rohkaisi itsensä ja astui sisään.
– Kaikki meni oikein hyvin! Istuimme ringissä keskustellen itsestämme ja kirjoistamme. Tulimme todella erilaisista taustoista ja kerrottavanamme oli monenlaisia tarinoita aina fiktiosta hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin. En kokenut olevani vammainen ihminen, vaan tasavertainen kirjailijan alku – ihan kuin kuka tahansa.
Saana kertoo innostuneensa kirjaprojektista kokonaisvaltaisesti. Ensimmäiset pari vuotta valmista tekstiä syntyi vauhdilla, ja Saana osallistui webinaareihin, kävi kursseilla ja luki kirjallisuutta. Tara Lange oli vahva tuki kirjoitusprosessin alkuvaiheessa.
– Kerroin Taralle, että en aina hahmota tekstiä ja isoja kokonaisuuksia kunnolla. Tara totesi, että älä välitä siitä, kirjoita, kirjoita ja vielä kerran kirjoita – ja että tekstin pitääkin olla raakile vielä siinä vaiheessa, kun se lähtee kustantajalle. Kustannustoimittajan tehtävä on työstää kirja lopulliseen muotoonsa.
Saana ei ollut markkinoinut kirjaideaansa kustantamoille etukäteen.
– Olin itsevarma, että tietysti kirjani saa kustantajan tuosta vain. Lähetin käsikirjoituksen kahdeksalle kustantajalle. Osa ei vastannut lainkaan ja loppujen vastaus oli kielteinen. Olin ihmeissäni, että eikö tämä olekaan näin yksinkertaista! Tämä oli ensimmäinen vastoinkäyminen kirjallisella urallani. Vasta sittemmin opin, että valtaosalla tällä hetkellä Suomen kuuluisimpiin kirjailijoihin kuuluvilla uran alkutaival on ollut aivan yhtä ohdakkeinen.
Saana jatkoi käsikirjoituksen hiomista.
– Jo tässä vaiheessa totesin, että kirjoittaminen itsessään on ollut hyvin puhdistava kokemus. Lähetin parannellun version jälleen kustantamoille. Toistamiseen jokainen vastaus oli hylkäävä. Tässä vaiheessa Tara vinkkasi minulle Tähtiteksti-sivustosta, jossa kirjailijan urasta haaveileville järjestää kursseja henkilö, joka on kustannustoimittaja ja kirjailija.
Näin Saana tutustui Stella Vuomaan.
Lopultakin valmista!
Stella Vuoma oli nähnyt Saanasta kertovia lehtijuttuja – ja tietysti Konginkankaan tapaturma oli hänelle tuttu, kuten varmasti jokaiselle, joka muistaa jotakin vuodesta 2004.
– Stella totesi, että omaelämäkertaan on yleensä hyvä hankkia ulkopuolinen kirjoittaja, sillä itse itsestään kirjoittaessa näkökulma on usein aivan liian suppea. Oma tarinani liikkui hänen mukaansa liian kapealla alueella ja vaati lisää lihaa luiden ympärille. Hän antoi kullanarvoisia vinkkejä tekstini terävöittämiseksi.
Saana tarjosi tekstiään jälleen kustantamoille. Kukaan ei vieläkään tarttunut tilaisuuteen.
– Minulle tuli fiilis, että tätä kirjaa ei ole tarkoituskaan julkaista. Ajattelin, että universumi kertoo minulle, että valmis kirja ei tule näkemään päivänvaloa, vaan koko prosessin on ollut tarkoitus olla terapiaa itselleni. Ja tämäkin tuntui hyvältä ajatukselta, sillä ajatusteni ja tuntojeni läpikäyminen intensiivisesti oli ollut merkityksellistä juuri minulle oman toipumiseni kannalta.
Ihmiset kuitenkin alkoivat kysellä, milloin kirja ilmestyy.
– Lopulta kysyin Stellalta, lähtisikö hän viimeistelemään kirjaa kanssani. Totesin, että minulla ei paukut riitä enempään yksinäni. Hän tarttuikin haasteeseen ja täydensi kirjaan runsaasti muutakin faktaa kuin omia kokemuksiani. Hän teki aivan tuhottomasti taustatutkimusta kirjaa varten.
Jälleen oli aika tyrkyttää kirjaa kustantamoille. Vieläkin vastaanotto oli nihkeää.
– Sitten Avainkustannus tarjosi meille kustannussopimusta! Tämä tapahtui keväällä 2023. Ajatuksena oli, että kirja julkaistaisiin vuonna 2024, kun Konginkankaan onnettomuudesta on kulunut 20 vuotta.
Saana kuvailee, että oli haikeaa luovuttaa ”pienokaisensa” muiden käsiin. Saanasta tuli sivustakatsoja, jonka oli pakko luottaa siihen, että prosessi etenee haluttuun suuntaan ja valmistuu ajallaan. Niin tapahtuikin. ”Rekan alle jäänyt” on nyt luettavissa ja kuunneltavissa. Kirjaa voi tilata osoitteesta avain.net, ostaa Akateemisesta ja Suomalaisesta kirjakaupasta tai lainata kirjastoista. Kuunneltavissa se on Bookbeat-palvelussa.
Rekan alle jäänyt
Sivumäärä: 288 sivua
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2024
Kieli: Suomi
Kustantaja: Avainkustannus (linkki vie kustantajan nettisivulle)
Kirjoittajat: Saana Kiviranta ja Stella Vuoma
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Timo Kalliojalta
Kuvassa Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja ja kirjan kirjoittanut Saana Kiviranta.