Mitä aivovamma tarkoittaa? Miltä näyttää aivovammautunut ihminen? Moni luulee, että aivovamma on sama asia kuin aivoverenkiertohäiriö tai että se on jotakin synnynnäistä – ja vähintään yhtä moni käyttää aivovammaa haukkumasanana. Moni olettaa, että aivovamma näkyy päälle päin, tavalla tai toisella. Mitä kuopiolainen Mari Forsman, joka sai aivovamman pahoinpitelyn seurauksena, olisi olettanut aivovamman tarkoittavan ennen kuin oman kokemuksensa kautta asiaan tutustui?
Klikkiotsikot voisivat revitellä tämän jutun otsikon tavoin ja käskeä katsomaan kuvat siitä, miltä aivovamma näyttää. Kuten Mari Forsmanin kuvaa katsoessa huomaa, se ei näytä yhtään miltään. Sen jälkitila voi kuitenkin tuoda mukanaan roppakaupalla oireita, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Vamman näkymättömyys aiheuttaakin eniten ihmetystä muissa ihmisissä – lähipiiriä myöten. On vaikea ymmärtää, miksi aivovamman saanut ihminen on muuttunut, kun ulkoisesti hän on täsmälleen samanlainen kuin aiemminkin.
– Muistini aivovammaani edeltävältä ajalta on vajavainen. En voi näillä uusilla aivoillani täysin muistaa, mitä vanhat aivoni ajattelivat. Uskoisin, että tiesin aivovammoista melkoisen vähän. Oletettavasti kuitenkin olisin ajatellut sen tarkoittavan päähän kohdistuneen iskun seurauksena aivoihin tullutta ruhjetta, Mari pohtii.
Mari oli vierailemassa ex-poikaystävänsä luona huhtikuisena päivänä seitsemän vuotta sitten.
– Syystä tai toisesta hän yhtäkkiä suuttui minulle ja hyökkäsi kimppuuni. Olen lukenut jälkikäteen oikeuden papereista, että hän löi ja potki, istui päälläni ja rinnuksistani pitäen hakkasi päätäni lattiaan. Viimeinen muistikuvani on ajatukseni siitä, että pääni ei tule kestämään tätä. Sitten meni taju.
Onneksi ex ymmärsi, että verta vuotava ja tajuton entinen tyttöystävä tarvitsee apua ja tilasi ambulanssin. Mari vietiin nopeasti sairaalaan, jonne hälytettiin pikaisesti päivystävä neurokirurgi. Oli tehtävä hätäleikkaus. Silmien mustuaiset olivat laajentuneet, eikä Mari reagoinut. Pahoinpitelystä seurasi pitkä sairaalajakso.
– Ensimmäisinä päivinä ei läheisilleni annettu toivoa, mutta kovakalvon alainen verenvuoto saatiin tyrehdytettyä. Verenvuodon lisäksi takaraivoni oli murtunut kolmesta kohdasta. Aivopaineen nousun vuoksi päästäni piti irrottaa palanen siiheksi, että aivoni toipuivat tarpeeksi.
Mari ei muista hetkeä, jolloin sai aivovammadiagnoosin. Yllätyksenä se ei kuitenkaan tullut, sillä kallosta irrotettu kämmenen kokoinen kappale kertoi korutonta kieltään siitä, että päähän on sattunut ja pahasti.
– Luunkappale kiinnitettiin takaisin pääkallooni 52 niitillä. Olen iloinen siitä, että leikkauksista ja kallon avaamisista huolimatta hiukseni kasvavat jälleen. Turhamaista, tiedän – mutta niin naisellista.
Mari kertoo käyneensä niin lähellä kuolemaa, että lähipiiri oli enimmäkseen helpottunut hänen pelastumisestaan, eikä siksi vaikuttanut olevan peloissaan aivovammadiagnoosista. Itse Mari kertoo olleensa ensimmäisen vuoden kuin lobotomian läpikäynyt – hän oli rauhallinen ja tyytyväinen elämäänsä, mutta liiankin tasainen tunne-elämältään. Hän opetteli uudelleen kävelemään, käymään kaupassa, hoitamaan raha-asioita ja nauttimaan läheistensä seurasta. Kun kyynel tipahti ensimmäisen kerran silmäkulmasta, tunsi hän syvää iloa: tunteet olivat palanneet! Ensimmäisen tunnekuohun aiheutti kaunis musiikkikappale, toisen Titanic-elokuvan loppukohtaus.
Osa aivovamman saaneista häpeää aivovammaansa. Mari ei kuulu heihin.
– En ole koskaan kieltänyt vammaani, vaan mieluummin pukisin päälleni paidan, joka julistaisi suurin kirjaimin AIVOVAMMA. Tämä kuvasi oloani viimeiseen vuoteen, pariin saakka. Pikkuhiljaa on tullut olo, ettei aivovammasta tarvitse mainita kaikille. Valitettavasti sana vaikuttaa muitten suhtautumiseen. Minähän näytän päälle päin aivan samalta kuin aina, mutta aivovamman jälkitila aiheuttaa runsaasti oireita. Tasapainoni on heikko, minulla on 40 prosentin puutos näkökentässäni, en haista, en maista kunnolla, oikeassa korvassani on kuulonalenema ja tinnitus on joskus varsin voimakasta. Jos esimerkiksi liikun ihmisten keskellä, törmään helposti oikealta tuleviin, sillä en näe heitä. Tai jos lasken puhelimen kädestäni, en meinaa löytää sitä. Oirekuvaani on vaikea sellaisten ihmisten ymmärtää, jotka eivät tiedä aivovammoista.
Uusi Mari voi aiheuttaa hämmennystä myös tuttavapiirille. Otsalohkovamman vuoksi hän esimerkiksi kiivastuu aiempaa helpommin.
– Tätä on minut jo ennen vammautumistani tunteneiden ihmisten vaikea ymmärtää, sillä olen melkein sama kuin aiemmin, mutta en kuitenkaan ihan ole. Tapahtunut jätti minuun jälkensä, mutta ne jäljet ovat piilossa pääkoppani sisällä olevissa aivoissani.
Aivovammaliitto ry viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden tavoitteena on tehdä näkymätöntä aivovammaa näkyväksi. Aivovammaliiton juhlavuoden suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlatapahtuma yhdessä Itä-Suomen aivovammayhdistyksen kanssa järjestetään perjantaina 17.6.2022 klo 13–16 Kuopion musiikkikeskuksen auditoriossa (Kuopionlahdenkatu 23). Tilaisuudessa kuullaan Aivovammaliiton kokemustoimijoiden Tarja Holopaisen (Kuopio) ja Mika Marttisen (Mikkeli) omakohtaiset kertomukset. Tilaisuudessa voi vastata aivovammakyselyyn ja voittaa Nutcasen pyöräilykypärän. Tarjolla myös Arla oy:n lahjoittamia proteiinivanukkaita. Juhlaluentona kuullaan ”Aivovammojen anatomia: Riskitekijät, syntyminen ja ennuste”. Luennon pitää neurokirurgian professori Ville Leinonen klo 15–16. Tapahtuma on ilmainen ja avoin kaikille. Tervetuloa!
Tilaisuutta voi myös seurata 17.6. klo 12.45 alkaen tämän linkin kautta:
Microsoft Teams -kokous
Liity tietokoneella tai mobiilisovelluksella
Liity kokoukseen napsauttamalla tästä
Lisätietoja tapahtumasta ja haastattelupyynnöt:
viestintävastaava, päätoimittaja Pia Kilpeläinen, 050 306 7916, pia.kilpelainen@aivovammaliitto.fi tai
toiminnanjohtaja Päivi Puhakka, 050 536 6390, paivi.puhakka@aivovammaliitto.fi
Teksti: Pia Kilpeläinen
Mari Forsmanin kuva: Jouni Kilpeläinen