Aivovammalla tarkoitetaan tapaturman aiheuttamaa aivovaurioita. Yleisimmin Suomessa aivovamma tulee kaatumisten ja putoamisten seurauksena. Aivovammoja syntyy myös liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä ja urheilussa.
Juttu on julkaistu ensimmäisenä Migreeniyhdistyksen Aura-lehdessä 1/2025.
Vuosittain jopa 36 000 ihmistä saa aivovamman. Onneksi useimmat niistä ovat lieviä, niin kutsuttuja aivotärähdyksiä, jonka saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi viikkojen tai kuukausien aikana. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisimmin siitä jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita eli aivovamman jälkitila. Tyypillisimpiä jälkitilan oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet, kuten päänsärky.
Aivovamman fyysisistä alkuoireista tavallisin on juuri päänsärky – yleensä lihasjännitykseen tai migreeniin yhdistyvänä – ja sitä esiintyy useammin lievissä kuin vaikeissa vammoissa. Päänsäryn voi aiheuttaa aivovamma itsessään tai siihen usein liittyvä niskan retkahdusvamma. Särky voi olla ensimmäisinä päivinä hyvinkin voimakasta. Useimmiten päänsärky lievittyy muutamassa päivässä, eikä jomotus ole yleensä vaarallista. Lisääntyvä ja koveneva päänsärky on kuitenkin aina signaali lähteä ensiapuun. Päänsäryn lisäksi huimaus, lievät näköhäiriöt, pahoinvointi, väsymys ja tasapainohäiriöt ovat yleisiä lievään aivovammaan liittyviä alkuoireita.
Aivovammojen jälkitiloissa painottuvat alkuvaihetta enemmän muut kuin fyysiset oireet. Pahoinvointi ja huimaus jäävät lähes aina pois, ja päänsärkykin on suurimmalla osalla lievä tai ajoittainen kiusa – mutta kuitenkin noin kolmannekselle juuri päänsärky jää hankalaksi ja pysyväksi oireeksi esimerkiksi niskan retkahdusvamman vuoksi.
Aina päänsäryn syytä ei löydetä edes tutkimuksissa, ja krooninen, posttraumaattinen päänsärky onkin usein hoidollisesti ongelmallinen.
Jomotusta lähes päivittäin
Ratsastusvalmentajana työskennelleen Saara Auvisen elämä mullistui vuonna 2014. Tuolloin hän lensi pukittaneen hevosen selästä katapulttina kovalle hiekkakentälle. Saara kiidätettiin nopeasti lähimpään sairaalaan. Ambulanssikuskien kirjauksista käy ilmi, että hänen tajunnan tasonsa oli ailahtelevaista.
– Putoamista seurasi sekavuus. En tiennyt, kuka olen tai missä olen.
Hänellä diagnosoitiin aivo- ja niskavamma.
Saaran päänsäryt alkoivat vammautumisen jälkeen. Hänen päätään särkee vähintäänkin lievästi lähes päivittäin, ja usein kipu voimistuu iltaa kohden hänen väsyessään. Säryn voimakkuus vaihtelee pienestä, ei juurikaan häiritsevästä jomotuksesta niin voimakkaisiin kipuihin, ettei Saara kykene tekemään muuta kuin makaamaan vessassa ja oksentamaan.
– Toimintakyvyn vieviä migreenejä on neljästä jopa 13 päivään kuukaudessa. Migreenikohtauksien jälkeen olen uupunut muutaman päivän.
Sitä, minkälaisia päänsäryt ovat, on Saaran mukaan vaikea kuvailla edes lääkärille.
– Minulla on ollut pitkään käytössäni migreenilääke, jonka otan oireiden alkaessa. Sen vaste on kuitenkin usein heikko. Lääkärin kanssa mietimme seuraavaksi lääkkeen vaihtoa.
Lääkkeiden lisäksi Saaralla on takataskussaan nippu lääkkeettömiäkin hoitokeinoja.
– Otan jääkylmiä suihkuja, käytän migreenihattua – jonka otan pakastimesta suoraan päähäni – ja olen pimeässä. Joskus myös sokerillinen cola-juoma auttaa – ja jos kova pääkipu iskee aamupäivällä tai päivällä, juon myös energiajuoman. Hartioillani ja selässäni pidän sähköistä lämpöpeittoa, ja niskaani ja muualle sivelen kylmägeeliä tai lämpögeeliä.
Ennaltaehkäistäkseen päänsärkykohtauksia Saara pyrkii hallitsemaan kuormitustaan lepäämällä tarpeeksi, rajoittamalla ruutuaikaansa, tekemällä vain vähän keskittymistä vaativia tehtäviä kerrallaan ja välttämällä kirkkaita ja pyöriviä valoja – ja aurinkolasit ovat välillä käytössä sisätiloissakin. Lisäksi hän käy hieronnassa, fysioterapiassa ja uutena hoitomuotona vagushermon käsittelyssä. Myös verensokerin tasaisena pitäminen auttaa.
Saara kouluttaa avustajakoirastaan aputassu Uskosta itselleen myös apua migreenin hoitoon. Kipukoiran tehtävänä on ennakoida kipukohtausta tai migreeniä niin, että Saara ehtii aloittamaan kivunlievityksen ajoissa. Usko oli alusta asti kiinnostunut ilmaisemaan muutoksia kehossa sekä tunnistamaan biomarkkereita, ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla Usko tunnisti migreenihajunäytteen todella helposti. Myös hoitoperheessään Usko on reagoinut matalan verensokerin hajuun ja ilmaissut tämän, sekä myös ennakoinut muissa sairaustilanteissa levon tarvetta.
Arkitilanteessa kotona Usko alkaa migreenin alussa tuijottaa, kaapia tai tökkiä Saara.
– Usko tietää saavansa namia palkaksi, kun se on varoittanut migreenin olevan tuloillaan, sillä se saattaa joskus kuolatakin. Uskoa opetetaan viestimään tietyllä tavalla tulossa olevasta kohtauksesta, eli tökkäämällä käteen. Kun ennakointi onnistuu hyvin Uskon avulla, voivat ennakoivat toimenpiteet rajumman kohtauksen välttämiseksi olla mahdollisia, Saara kertoo.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Saara Auvisen kotialbumista