Musiikki ja kirjoittaminen ovat tuoneet väriä elämääni, joka oli tiivistä sairaalassa oloa ja kiireellistä kuntoutusta vuosina 2022–24.
Kiinnostus musiikkiin alkoi jo lapsena, kun aloitin seurakunnan kuoron ja teatteriharrastuksen Hämeenlinnassa, jossa asun. Lapsena ja nuorena lauloin monissa kuoroissa, ja kävimme jopa bussilla Tukholmassa ja Saksassa esiintymässä. Opettelin itse myös soittamaan ukulelea, kun sain sen 16-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Kuka olisi voinut uskoa, että päädyn sairaalasänkyyn kuuntelemaan musiikkia, ja muistamaan aivan kaikki sanat, vaikka muistini oli niin kehno, etten muistanut käyneeni edellisenä päivänä ensimmäistä kertaa kotona puolen vuoden sairaalajakson jälkeen. Kun minulle kerrottiin, että olin käynyt kotona enkä muistanut siitä mitään, musersi se minut. Mitä järkeä on tehdä mitään kivaa, kun se kuitenkin unohtuu seuraavana päivänä tai jopa samana iltana. Vertaiseni voivat varmasti samastua edeltävään lauseeseen. Musiikki tuo minulle muistoja ja on siksi tärkeää.
Kun kuuntelin sairaalasängyssä musiikkia, sain musiikin joukosta ensimmäisiä muistin pätkiä. Ne olivat höyhenen ohuita, mutta silti jotain muistoa muistuttavaa. En voi tietenkään muistaa sitä, sillä minua pidettiin nukutettuna KYS-sairaalassa, mutta äitini päätti soittaa minulle Taylor Swiftin uudesta albumista ensimmäisen kappaleen, Willow. Seuraavaksi tapahtui jotain sellaista, joka oli vanhemmilleni varmasti erittäin hämmentävää, kun he katsoivat letkujen valloissa olevaa tytärtään.
Poskeeni tuli kyynel. Kun kuulin tuttua artistia ja kappaletta, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa, aloin itkeä, vaikka olin nukutettuna. Perheeni halusi epätoivoisesti tehdä jotain konkreettista. Niinpä veljeni ja isäni etsivät soittolistani Spotifysta, ja äitini asetti kännykän korvani viereen sairaala tyynylle. Tietenkin reaktioni voi johtua kovista kivuista ja asiaa voi ihmetellä ja kyseenalaistaa, mutta reaktio on silti erikoinen.
Minä uskon, että musiikki on varmasti yksi syy, miksi kirjoitan Aivotus-lehteen juttua juuri harrastuksista ja musiikista. Musiikin harrastaminen siivitti myös kuntoutustani, kun sain kahden vuoden jakson musiikkiterapiaa. Siellä muun muassa kuuntelin musiikkia ja keskustelin siitä terapeuttini kanssa, lauloin ja soitin ukulelea, pianoa ja rumpuja. Musiikkiterapia oli itselle todella tärkeää, sillä se tuntui harrastukselta, jossa oli mukana terapian elementtejä, eikä toisinpäin. Kiitos yhdelle minua hoitavalle terapeutille, joka vinkkasi, että musiikkiterapia olisi sopiva terapiamuoto minulle. Se sai minut pohtimaan ja tajuamaan, että senkaltaista työtä voisin tehdä joskus tulevaisuudessa.
Kirjoittamisesta väriä elämään
Kirjoittamisen harrastamine on auttanut minua uuden elämäni hyväksymisessä ja siihen tottumisessa. Koen, että kirjoittaminen on palvellut minua terapian tavoin ja tuonut väriä elämääni, joka vammautumisen jälkeen on tuntunut tasapaksulta. Olen harrastanut kirjoittamista 2023 syksystä alkaen hämeenlinnalaisessa harrasteryhmässä. Harrastus on tuonut muutakin tekemistä elämääni kuin terapiat, ja on täten tuntunut mielekkäältä tekemiseltä.
Kirjoittaminen on minulle todella tärkeä harrastus, sillä sen avulla pystyn nostamaan esille sellaisia tunteita ja mielentiloja, jotka ovat niin syvällä sielussani, etten pysty oikein
tunnistamaan tekstiä, jonka kirjoitan. Lainaten kirjallisuusharrastuksen opettajaani: “Sitä kutsutaan kirjallisuusterapiaksi.”
Uuteen elämäntilanteeseen tottuminen ja tunteiden prosessointi, joka tapahtuu varsinkin kirjoittaessa, on auttanut minua suuresti. Voisin suositella sitä kaikille riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa olet.
Kun olin kesällä 2022 niinkin kivassa kesänvietossa kuin sairaalassa, sain siellä loistoidean. Minä rupean kirjoittamaan blogia – vaikka kirjoittaminen oli silloin minulle aika työlästä ja kirjoitusvirheitä tuli suhteellisen paljon.
Opettelin kesällä myös käyttämään rollaattoria, ja muistini alkoi pelittää vähän paremmin kuin aikaisemmin, mutta tästä kaikesta huolimatta paras valinta oli se, että aloin kirjoittaa ja perustin blogin. Minusta tuntuu, että olen ehtinyt kirjoittaa sinne vaan muutaman julkaisun, mutta olen näköjään kirjoittanutkin jo 21 julkaisua. Minun on vähän vaikea lukea ensimmäisiä julkaisuja, sillä se vie minut aina takaisin siihen olotilaan, jossa niitä kirjoitin.
Alussa ne ovat melkein päiväkirjamaista tekstejä, mutta nyt ne ovat kehittyneet fiktiivisiksi tarinoiksi, pienoisnovelleiksi, toisin sanoen novelleteiksi. Jos haluat, voit käydä lukemassa minun julkaisujani osoitteessa ainokuntoutuu.blogspot.com.
Harrastukset herättävät eloon
Olen lisäksi käynyt 2023 ja 2024 pikkujouluina laulamassa Riihimäen aluesairaalassa, jossa olin kaikista pisimpään kuntoutuksessa. Ensimmäisellä kerralla tulin rollaattorilla, mutta toisella kerralla en käyttänyt enää mitään apuvälinettä.
Se oli spesiaali paikka minulle, sillä siellä sanoin ensimmäiset sanat vammautumisen jälkeen.
Olen käynyt myös yksityisillä laulutunneilla, sillä koen, että laulu oli vahvasti minun pääinstrumenttini, ja tulen erittäin onnelliseksi, kun pääsen laulamaan ja esiintymään.
Tykkään lauleskella myös vapaa-ajallani, ja tykkään käyttää ääntäni ja verrytellä äänihuulia, sillä minulla on nyt mahdollisuus siihen. Musiikki on ollut minulle aina tärkeää, mutta koen, että vammautumisen jälkeen se on tärkeämpää kuin aikaisemmin.
Jos ihmiset väsyttävät, tai en pysty sanallisesti ilmaisemaan ajatuksiani, musiikki on aina hyvä ystävä ja auttaa siinä. Oli tunne viha, ilo, suru tai kiukku, pääni pystyy kehittämään tunteelle jonkun kappaleen. Saan myös muistoja musiikin kautta, esimerkiksi jos kuulen vanhan kuorokappaleen, jota olen laulanut pienenä.
Koen, että vammautumisen jälkeen harrastukset ovat todella tuoneet minut takaisin eloon. Harrastukset ovat värittäneet elämääni, tuoden päiviini punaista, sinistä, keltaista ja vihreää.
Lopuksi haluaisin lainata Pate Mustajärven lyriikkaa kappaleesta Suuri tulevaisuus: “Älä pelkää, nuori sydän. Sinun vuorosi tulee vielä. Sinua odottaa siellä Suuri tulevaisuus!”
Teksti: Aino Räisä
Kuva: Aino Räisän kotialbumista
Kuvassa Hämeenlinnan Graniittilinnassa 2023. Toimintaterapeutin kanssa tehty voimaannuttava valokuvaus.