Viikolla 11 vietetään kansainvälistä aivoviikkoa. Tänä vuonna Aivovammaliitto ry kehottaa jokaista rakastamaan aivojaan ja huolehtimaan mielensä hyvinvoinnista.
Noin vuosi sitten torniolainen Saila Ollila oli laiskahko liikkuja.
– Liikuin vain, koska kuului liikkua tai siksi, että pitäisi laihtua. Ensisijaisena motivaationani ei ollut omasta terveydestäni huolehtiminen, hän kertoo.
Nyt, vuotta myöhemmin, asiat ovat toisin. Liikunta on Sailalle ykkösjuttu, jolla hän ylläpitää mielensä hyvinvointia ja rakastaa aivojaan.
– En vielä vuosi sitten olisi uskonut, miten tärkeää liikunta on minulle tänä päivänä. Ja jos joku olisi pari, kolme vuotta takaperin sanonut, että kuntosaliharjoittelusta tulee minulle kaikkein mieluisinta, olisin tilannut ne kuuluisat valkotakkiset, Saila nauraa.
Aivovammautuminen pani Sailan elämänarvot uusiksi. Kansainvälisellä Aivoviikolla 16.3.2021 tulee vuosi siitä, kun Sailan elämä muuttui. Hän oli perheineen kyläilemässä isänsä luona Sodankylässä. Saila yöpyi takkahuoneessa, jossa hän on aina yöpynyt talon valmistumisesta lähtien eli vuodesta 1983. Samaisessa huoneessa olevaa leivinuunia on lämmitetty säännöllisesti yhtä pitkän aikaa. Vaikka savupiippu oli suojattu, oli tuona yönä kertynyt lunta piipun päälle. Koska savu ei päässyt kunnolla ulos, alkoi takkahuoneeseen kertyä häkää. Oletettavasti huono olo sai Sailan nousemaan sängystään. Liikkeelle lähdettyään hänen suuntavaistonsa meni sekaisin, jonka seurauksena hän putosi viiden metrin matkan alas kellarin portaita. Syvyyksiin syöksyn seurauksena oli muun muassa neljä kallonmurtumaa ja aivovamma.
Liike on lääke
Koronapandemian ensimmäinen aalto oli juuri alkanut, kun Saila vammautui. Sen vuoksi perheen ulkopuoliset kontaktit jäivät minimiin. Päivien sisällöksi Saila löysi liikunnan ilon.
– En ennen onnettomuuttani ollut löytänyt omaa lajiani. Uskoisin, että koronapandemian mukanaan tuoma lukkiutuminen kotiini ja vähäiset kontaktit yhdistettynä ajolupani menettämiseen, ovat olleet suurimmat syyt siihen, että liikunnasta on tullut minulle todella tärkeää. Liikunta on ollut ainoa asia, jota olen voinut turvallisesti tehdä.
Saila toteaa, että kun oma terveys järkkyy pahasti, menevät elämänarvot usein uusiksi. Niin kävi myös hänelle.
-Minulle tärkeimmäksi asiaksi nousi oman hyvinvointini tukeminen. Unohdin suorittamisen pakon ja aloin panostaa niihin asioihin, jotka toivat minulle mielen hyvinvointia. Aloitin kävelystä. Vielä toukokuussa 500 metrin matkakin oli pitkä, ja minun oli levättävä kauppareissulla käydessäni. Eli melko pohjalta lähdin liikkeelle.
Nykyään kävelyn lisäksi Saila pyöräilee ja ui. Pyöräilykärpänen puraisi Sailaa niin kovasti, että hän osti viime keväänä hybridipyörän. Saila kertoo, että sähköläskipyörällä eli E/fatilla ajelusta on tullut ihan oma lajinsa. Pyöräily on mahdollistanut kunnon kohentamisen lisäksi omatoimisen liikkumisen ja tuonut näin henkireiän korona-aikaan. Viime elokuussa hän aloitti uudelleen kuntosaliharjoittelun.
– Minulla oli säännöllisen epäsäännöllinen kuntosalitausta, eikä se ollut varsinaisesti koskaan minun juttuni. En olisi uskonut, että nykyään kuntosaliharjoittelu on minulle kaikkein tärkein henkireikä.
Liikunnan ilo
Saila on luonteeltaan perfektionisti ja suorittaja. Aiemmin hän herätessään mietti, mitä kaikkea tänään on pakko saada aikaiseksi.
– Vammautumiseni jälkeen olen kääntänyt ajatusmaailmani toisin päin. Mietin aamulla, mitä minun ei ainakaan tänään kannata tehdä. Näin pystyn huolehtimaan jaksamisestani jo etukäteen.
Saila toteaa, että eniten liikunnasta saa irti, kun siihen motivoi aito halu pitää huolta itsestään, eikä liikuntaa ajattele jonkun toisen määräämänä pakkona.
– On upeaa huomata oman fyysisen kuntonsa kehittyminen ja kaikinpuolinen hyvinvoinnin edistyminen. Jos onnettomuudestani jotakin positiivista haluan löytää, se on nimenomaan se, että se pysäytti, muutti arvojani ja toi mukanaan hyviä rutiineja ja tapoja.
Sailan vinkit liikunnan aloittajalle
Saila Ollila kertoo, että liikunnan avulla voi myös niin sanotusti nollata päänsä.
Kuva: Sailan kotialbumista
- Tärkeintä on, että kuuntelet omaa kehoasi. Tee sitä, mikä juuri sinusta tuntuu hyvältä.
- Älä ajattele liikuntaa suoritteena, joka on hampaat irvessä pakko tehdä. Ajattele, että vaikkapa jo viiden minuutin happihyppely on parempi kuin ei mitään. Jokainen otettu askel on askel eteenpäin.
- Pelkkä kotona oleminen ruokkii aloitekyvyttömyyttä, joten pyri innostamaan itsesi liikkeelle vaikkapa pari, kolme kertaa viikossa.
- Kokeile rohkeasti eri lajeja. Voit löytää jonkin sellaisen liikuntamuodon, jota et olisi aiemmin kuvitellutkaan harrastavasi.
- Jos joku laji ei miellytäkään, aina voi lopettaa. Jos juuri tänään et jaksa liikkua, vaikka olit etukäteen ajatellutkin treenata, älä ruoski itseäsi. Ihmisille tulee välillä huonompia päiviä, jolloin järkevintä on levätä. Ole armollinen itsellesi ja muista, että huomenna on uusi päivä.
Tule mukaan Instagram-liveen Aivoviikolla jokaisena arkipäivänä Instagram-osoitteessa @aivovammaliitto. Livelähetyksiä isännöi Aivovammaliiton työkokeilija Jani Saarinen.
Maanantai 15.3. alkaen 13.30 aiheena mielen hyvinvointi. Janin vieraana Milja.
Tiistai 16.3. alkaen klo 14.30 aiheena ravinto. Janin vieraana Ari-Pekka.
Keskiviikko 17.3. alkaen klo 12.00 aiheena aivojen aktivointi. Janin vieraana Julia.
Torstai 18.3. alkaen klo 13.30 aiheena liikunta. Janin vieraana Saila.
Perjantai 19.3. alkaen klo 13.30, aiheena uni ja lepo. Janin vieraana Johanna.
Lahjoittamalla tuet Aivovammaliiton toimintaa. Lahjoitusvarojen avulla tavoitteenamme on
- Tehdä ennaltaehkäisevää aivovammatyötä
- Lisätä ajankohtaista aivovammatietoa esimerkiksi tukemalla aivovammatutkimuksia
- Mahdollistaa ja tukea aivovammautuneiden ihmisten ja heidän läheisten vertaistukeaan
Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000 −20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä. Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä.
Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5 – 10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2 – 9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18 – 25 –vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt.