Jyväskyläläinen Marge tekee aivovammaa näkyväksi – tasavallan presidentti juhlavuotemme suojelijana.
Marge Miettinen sai aivovamman vuonna 2011 pudottuaan 8,5 metrin matkan päätyen asvaltille. Tule tutustumaan Margeen sekä Keski-Suomen aivovammayhdistyksen ja Aivovammaliiton toimintaan Jyväskylän hyvinvointimessuille 2.–3.4.2022 osastolle B36/1. Voit samalla testata aivovammatietoutesi ja voittaa pyöräilykypärän! Tilaisuus on osa Aivovammaliiton 30-vuotisjuhlallisuuksia, joiden tavoitteena on tehdä näkyväksi näkymätöntä aivovammaa. Juhlavuotemme suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
– Olin tapaturmapäivänäni kolmannessa kerroksessa sijainneen asuntomme viherhuoneessa, joka on ikään kuin lasitetun parvekkeen ja huoneen välimuoto. Avasin parvekkeen ikkunat ja istahdin matalan kaiteen edessä olevalle penkille. Olin siitä horjahtanut kaiteen yli ja syöksynyt maahan. En muista tästä itse mitään, aivovamma pyyhki muistini näiltä osin, Marge Miettinen kertoo.
Kun Margea katsoo ja kuuntelee, ei kukaan voisi arvata, miten lähellä kuolemaa hän on käynyt. Marge näyttää ja kuulostaa ihan samalta kuin kuka tahansa meistä. Aivovamma onkin useimmiten näkymätön. Marge haluaa omalta osaltaan lisätä ihmisten aivovammatietoutta ja kannustaa aivovamman saavia ja heidän läheisiään lähtemään mukaan aivovammayhdistysten tarjoaman vertaistuen piiriin.
Ennen omaa vammautumistaan Marge ei tiennyt aivovammoista juuri mitään.
-Vaikka olen aina ollut suvaitsevainen, olisin oletettavasti ajatellut aivovamman tarkoittavan haukkumasanaa. Tuntuu nololta edes tunnustaa tätä asiaa nykyään.
Maahan syöksyn seurauksena Marge sai erittäin vaikean aivovamman ja hänen vartalonsa vasen puoli halvaantui. Kahdeksan vuorokautta kestäneen tajuttomuuden aikana hänen päänsä kuvattiin ja hänellä todettiin frontaalipainotteinen erittäin vaikea diffuusi aksonivaurio aivoissa. Frontaalipainotteinen tarkoittaa aivojen etuosissa sijaitsevaa ja diffuusi aksonivaurio (DAI) puolestaan aivojen solutason vaurioita.
-Olin reilun kuukauden teho-osastoilla Kuopiossa ja kotikaupungissani Jyväskylässä, reilun kuukauden vaativan hoidon osastolla ja vielä reilun kuukauden kuntoutusosastolla.
Törmäys jätti jälkensä
Koska vamman oireet olivat niin rajut, ei aivovammadiagnoosi tullut yllätyksenä. Läheisille välittömästi tapaturman jälkeinen aika oli järkyttävää. Marge ei itse luonnollisesti tajuttomana ollessaan tiennyt tilanteestaan vielä mitään. Läheiset sen sijaan eivät voineet olla varmoja, herääkö Marge enää koskaan – ja jos herää, minkälaisessa kunnossa.
-Kun lopulta tokenin ja aloin ymmärtää asioita, olin hirveän huonossa kunnossa. Heti, kun hieman kuntouduin, aloin etsiä tietoa. Muistan vitsailleeni huonekaverilleni kuntoutusosastolla, että onneksi minulla on varaa menettää hieman aivokapasiteetistani. En silloin vielä tiennyt, mitä aivovamma tai sen jälkitila oikeasti tarkoittavat.
Onnettomuus jätti jälkeensä voimakkaan uupumuksen ja tasapainovaikeuksia sekä tukun muita vaivoja.
-Väsyessäni aivovamman jälkitilan oireet voimistuvat ja korostuvat. Logiikkani saattaa pettää, eikä aivotoimintani ole terävää – hyvä, kun osasin oireitteni ollessa voimakkaimmillaan edes täyttää tulostimen paperisäiliön. Nykyään voimavarani yleensä riittävät, mutta se on vuosien työn ja kuntoutumisen ansiota. Olen myös ollut hyvin onnekas, sillä kuntoutumista ei välttämättä tapahdu, vaikka kuinka yrittäisi. Koen, että aina on kuitenkin toivoa!
Korkkarit kattoon!
Vaikka Marge on aina ollut suvaitsevainen, kertoo hän suvaitsevaisuutensa lisääntyneen entisestäänkin vammautumisensa myötä. Esimerkkinä hän muistaa tapauksen, jossa bussissa kommunikaatiovaikeuksista kärsineelle naurettiin. Margea ei naurattanut, sillä hän itse tietää, etteivät neurologiset oireet kerro esimerkiksi ihmisen älykkyydestä yhtään mitään.
Aivovamman jälkitila pakotti Margen luopumaan työstään.
-Vuonna 2014 työeläkeyhtiö siirsi minut eläkkeelle. En ollut hakenut enkä halunnut eläkkeelle, mutta voimakkaiden aivovamman jälkitilan oireiden vuoksi työeläkeyhtiö katsoi, ettei minusta ole enää edes toiselle alalle koulutuksenkaan kautta täysin työkykyiseksi.
Koska Marge ei kyennyt täyspäiväiseen työelämään, on hän kuntouttanut itseään yhdistystoiminnan ohella opiskelemalla. Hän on muun muassa suorittanut sosionomien ja kuntoutusohjaajien opintokokonaisuuksista koostuvan korkeakouludiplomin, kouluttautunut neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja parhaillaan hän opiskelee ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi.
-Minulla on oma toiminimi, jonka kautta voin tehdä töitä oman jaksamiseni ja voimavarojeni mukaan.
Mutta entäs ne korkkarit? Miten ne liittyvät Margen aivovammasta kuntoutumiseen?
Melko pian vammauduttuaan Marge teki unelmakartan. Yhdessä kuvassa seisoi nainen, jolla oli korkokengät jalassa. Marge käytti entisessä elämässään mielellään korkkareita, mutta vammautumisen jälkeen hän ei enää pystynyt kävelemään kuin matalapohjaisilla jalkimilla. Korkeakorkoisten kenkien käyttäminen ei onnistunut, sillä häntä alkoi huimata. Haaveissa kuitenkin oli, että jonakin päivänä hän voisi jälleen vetäistä korkkarit jalkoihinsa.
-Ja niin lopulta tapahtui! Viime syksynä kykenin jälleen kävelemään korkkareilla! Oli hienoa huomata, että kuntoutumista on tapahtunut edelleen, vielä kymmenen vuotta vammautumiseni jälkeen. Minulle korkkarit symboloivat konkreettisesti kuntoutumistani!