Marin tarina

Alla olevasta napista pääset takaisin Älä anna sen kasvaa etusivulle

Kun ex käy päälle

Mari oli aivan tavallisella vierailulla ex-poikaystävänsä luona. Täysin yllättäen mies raivostui ja pahoinpiteli entisen kumppaninsa liki kuoleman kieliin.

– Olin vierailemassa ex-poikaystäväni luona huhtikuisena päivänä kymmenisen vuotta sitten. Syystä tai toisesta hän yhtäkkiä suuttui minulle ja hyökkäsi kimppuuni. Olen lukenut jälkikäteen oikeuden papereista, että hän löi ja potki, istui päälläni ja rinnuksistani pitäen hakkasi päätäni lattiaan. Viimeinen muistikuvani on ajatukseni siitä, ettei pääni tule kestämään tätä. Sitten meni taju, kertoo Mari siitä hetkestä, kun hänen elämänsä muuttui.

Onneksi ex ymmärsi, että verta vuotava ja tajuton entinen tyttöystävä tarvitsee pikaista apua ja tilasi ambulanssin. Mari vietiin nopeasti sairaalaan, jonne hälytettiin päivystävä neurokirurgi. Oli tehtävä hätäleikkaus. Silmien mustuaiset olivat laajentuneet, eikä Mari reagoinut.

–  Edes heti leikkaukseni jälkeenkään läheisilleni ei annettu toivoa. Kovakalvon alainen verenvuoto saatiin kuitenkin tyrehdytettyä. Verenvuodon lisäksi takaraivoni oli murtunut kolmesta kohdasta. Paineen nousun vuoksi päästäni piti irrottaa palanen siiheksi, että aivoni toipuvat tarpeeksi. Pahoinpitelyäni seurasi pitkä sairaalajakso.

Mari

Kuin lobotomiapotilas

Alkuvaiheessa Marin tunteet hävisivät osittain. Hän oli iloinen ja tyytyväinen, mutta negatiivisia ja voimakkaita tunteita hänellä ei ollut.

–  Olen jälkikäteen ajatellut, että olin kuin lobotomialeikkauksen läpikäynyt. Oloni oli rauhallinen ja tyytyväinen, ja päähäni mahtui vain yksi ajatus kerrallaan. En tuntenut oikein mitään – en edes vihaa tai katkeruutta pahoinpitelijääni kohtaan. Tunne-elämäni oli osittain vajavaista. En esimerkiksi itkenyt lainkaan.

Kesti vähintään 2,5 vuotta ennen kuin tunteet palasivat. Aluksi Mari ei halunnut kuunnella musiikkia, joka aiheutti tunnekuohuja. Tämän tajuttuaan Mari alkoi tietoisesti kuntouttaa tunteitaan musiikkia kuuntelemalla.

–  On tehty tutkimuksiakin siitä, että musiikki korjaa aivoja. Musiikista tulikin tärkeä osa kuntoutumistani. Eräänä päivänä musiikkia kuunnellessani huomasin, että silmäkulmastani valuu kyynel. Seuraavaksi itkin katsoessani Titanic-elokuvan loppua. Riemuitsin siitä, että kykenin jälleen tuntemaan!

@aivovammaliitto