Alla olevasta napista pääset takaisin Älä anna sen kasvaa etusivulle

Aseman Lapset jalkautuu nuorten pariin

Muutama vuosikymmen sitten oli yleistä, että lapset ja nuoret viettivät aikaansa Helsingin rautatieasemalla. Nuoret aiheuttivat niin huolta kuin riskitilanteitakin, eivätkä poliisi ja järjestyksenvalvonta olleet harvinaisia vieraita. Alettiin ajatella, että muidenkin tahojen kuin virkavallan pitäisi jalkautua lasten ja nuorten pariin. Vuonna 1990 syntyi Aseman Lapset ry, jonka toiminnan kimmokkeena oli mennä sinne, missä nuoret aikaansa viettävät.

Tänä päivänä järjestössä työskentelee yli 50 ammattilaista, jotka päällikkötasoa myöten osallistuvat myös käytännön työhön. Ei ole siis harvinaista, että päällikkö-tittelillä olevan työntekijän löytää esimerkiksi iltahämärän laskeuduttua puistosta nuorten parista. Vaikka toiminta käynnistyi Helsingin päärautatieasemalta, on järjestö nykyään vahvasti valtakunnallinen erityisesti koulutuksen ja Walkers-toiminnan saralla. Työn kohderyhminä ovat paitsi lapset ja nuoret, myös heidän perheensä, lähipiirinsä ja nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset.

Neljä kokonaisuutta

Aseman Lapset toiminta koostuu neljästä kokonaisuudesta.

Mielen hyvinvointiin liittyvä työ on vanhimpia toimintamuotoja, ja se pitää sisällään tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua aina pienistä lapsista nuorten aikuisten keskuuteen. Menetelmä perustuu tutkittuun tietoon.

Rikos- ja konfliktityössä kohdataan nuoria, joille on jo sattunut jotakin tai jotka ovat jo syyllistyneet johonkin. Konfliktityössä pureudutaan sovitteluun ja koulukiusaamiseen. Järjestön työntekijät ovat mukana auttamassa konfliktin kaikkia osapuolia selviytymään tapahtuneesta ja auttamassa tekijää kantamaan vastuun teoistaan. Konfliktien ratkaisuun tarvitaan aikuisia, jotka ovat kaikkien oapuolien mukana läpi prosessin tukena ja turvana.

Rikostyö keskittyy siihen joukkoon nuoria, jotka ovat jo rikoksen poluille astuneet. Rikostyössä pyritään monialaisen ammattilaistiimin ja nuoren sekä tämän läheisten kanssa katkaisemaan rikoksen kierre. Koska lain väärälle puolelle astuneilla nuorilla on usein luottamus aikuisiin todella heikoilla kantimilla, avainasemassa ovat koulutetut kokemusasiantuntijat – he, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, mutta onnistuneet irtautumaan vahingollisista kierteistä. Kokemusasiantuntijat tukevat ammattilaisten työtä ja toimivat siltana nuorten ja aikuisten välillä.

Walkers-toiminta on valtakunnallista toimintaa, ja sen nuorten kohtaamisen välineiksi muutetut matkailuautot ovat tuttu näky läpi Suomen. Valtakunnallisesti toimintaan osallistuu kuntien ja seurakuntien työntekijöitä sekä koulutettuja vapaaehtoisia. Kahvilatoiminnan perusajatuksena on, että jokainen nuori ansaitsee tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi omana itsenään, juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen nuori tarvitsee myös elämäänsä turvallisen aikuisia, joille on helppo puhua aroistakin asioista.

Jos näet työntekijän, tule rohkeasti juttelemaan

Jalkautuvaa työtä tehdään myös Walkers-bussitoiminnassa. Bussi parkkeerataan eri alueille yhdestä illasta muutaman kuukauden mittaiseksi ajanjaksoksi. Tarkoituksena on tavoittaa niitä nuoria, jotka eivät tule lähteneeksi esimerkiksi nuorisotaloille tai muihin kiinteissä kohteissa sijaitseviin palveluihin. Bussi pysähtyy sinne, missä tarvetta on ja missä nuoret aikaansa viettävät. Jalkautuvaa työtä tehdään myös julkisilla ja puolijulkisilla paikoilla, joissa nuoret hengailvat – kuten puistoissa, kauppakeskuksissa ja liikenteen solmukohdissa. Tarkoituksena on tarjota turvallisten aikuisten seuraa ja tukea niillekkin, joilla sitä ei välttämättä muualla ole.

Walkers-toiminta on saanut nimensä siitä, että nuorten pariin jalkauduttiin. Sanonta kuuluukin, että kengät ovat kulkijoiden koti. (Walker = kävelijä)

Aseman Lapset tunnistaa tummanpuhuvista, järjestön logoilla varustetuista työvaatteista. Moni nuori, jolle toiminta ei tuttua ole, tulee utelemaan, keitä ja mitä aseman lapset ovat – ja pohtimaan, onkohan hän yksi heistä.

Tutustu järjestön toimintaan alla olevasta napista:

Asiantuntijana artikkelissa toimi Helsingin seudun liikkuvan työn päällikkö Eliisa Ahlstedt