Ajelimme mieheni kanssa syyskuisena iltapäivänä metsien reunustamaa tietä. Vauhtimme oli onneksi hiljainen, sillä katselimme metsään hyviä puolukka-apajia etsiessämme. Yhtä äkkiä, ihan kuin tyhjästä, eteemme tielle ilmestyi hirvi.
Eteemme hypännyt hirvi jäykistyi keskelle tietä ja tuijotti meitä yhtä ihmisessään kuin me sitä. Hiljaisen vauhdin ansiosta ehdimme pysähtyä, ja hirven ja meidän väliimme jäi muutama metri. Hirvi jatkoi matkaansa tien toisella puolella sijaitsevaan metsään yhtä nopeasti kuin se oli tielle ilmestynytkin. Selvisimme säikähdyksellä – ja totesimme, että vaikkei kyseinen hirvi ollut edes suuren suuri, oli se varsin kookas eläin.
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 1 500 hirvikolaria. Hirvitalousaluesuunnittelija Joni Saunaluoma Seinäjoelta kertoi vuosi sitten Aivovammaliitolle, että suurin hirvikolaririski kestää syyskuusta marraskuulle.
Hirvien kiima-aika ajoittuu syksyyn, jolloin etenkin uroshirvet siirtyvät paikasta toiseen muita ajankohtia aktiivisemmin. Samoihin aikoihin käynnissä on hirvenmetsästys. Lisäksi hirvet muuttavat kesälaitumilta talvilaitumille, jonne ne asettuvat joulukuuhun mennessä. Hirvet liikkuvat mieluiten aamu- ja iltahämärissä, joten pimenevät aamut ja illat ovat hirvieläinonnettomuuksien riskiaikoja. Lisäksi sateinen tai sumuinen sää huonontaa näkyvyyttä, minkä vuoksi autoilijan on hankala harmaita hirviä havaita.
Hirvikolaririskiä voi ehkäistä hiljentämällä vauhtia hirvivaara-alueilla, käyttämällä mahdollisuuksien mukaan pitkiä valoja ja tarkkailemalla teiden pientareita. Jos hirvi tielle hyppää ja väistöliikkeen ehtii turvallisesti tehdä, kannattaa tähdätä hirven peräpäähän. Hirvi ei yleensä käänny kesken matkan, joten silloin auto osuu eläimeen mahdollisimman vähän. Peltivaurioilta tuskin silloinkaan vältytään, mutta ihmisen loukkaantumisriski pienenee.
Liikenneturva muistuttaa, että suurin riski törmätä hirvieläimeen on niillä kohdin, joissa riista-aidat joko alkavat tai loppuvat. Jos saavut hirvikolaripaikalle, selvitä ensiksi onko loukkaantuneita ja arvioi avun tarve. Hälytä apua soittamalla yleiseen hätänumeroon 112. Lopuksi varoita muuta liikennettä. Vie varoituskolmio oikealle paikalleen. Varoituskolmio sijoitetaan maantiellä vähintään 100–300 metrin päähän pysäköidystä autosta.
Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Pia Kilpeläinen tekoälyllä