Eläinavusteisuus ja virtuaalimaailma

Voisiko virtuaalimaailma toimia eläinavusteisen kuntoutuksen mahdollistajana? Eläinavusteisilla menetelmillä on todettu saavutettavan positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielialaan. Esimerkiksi aivovamman saaneiden kuntoutustyössä on hyödynnetty koira- ja hevosavusteisuutta vuorovaikutuksen edistämisessä.

Kaikkien ei ole kuitenkaan mahdollista osallistua eläinavusteisiin toimintoihin esimerkiksi erilaisten fyysisten rajoitteiden tai allergioiden vuoksi tai siksi, että omalla paikkakunnalla ei ole tarjolla eläinavusteisia palveluita. Suoraan kontaktiin pääseminen eläimen kanssa edellyttää sekä eläimen soveltumista tällaiseen työhön että ammattilaisen osaamista eläinavusteisesta toiminnasta ja sen soveltamisesta esimerkiksi tavoitteelliseen kuntoutustyöhön.

Kontaktin lisäksi pelkästään jo eläimen katsominen lisää oksitosiinin eli nk. mielihyvähormonin erittymistä. Asiakas voi tehdä eläimen kanssa vuorovaikutuksessa erilaisia kuntoutukseen sisältyviä tehtäviä. Eläimen osallistuminen työskentelyyn voi tuoda kuntoutukseen motivaatiota ja keinoja tarkastella vuorovaikutusta uudenlaisesta näkökulmasta. 

Kuntoutuksessa on hyödynnetty myös epäsuoria menetelmiä, joissa asiakas ei ole suorassa kontaktissa eläimeen, vaan esimerkiksi tarkkailee eläimen käyttäytymistä etäämmältä. Myös videoita ja kuvia eläimistä on voitu hyödyntää. Uusi teknologia tarjoaa myös uudenlaisia osallisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi kuntoutustarkoitukseen luotujen virtuaaliympäristöjen (VR) kautta. Eläinavusteiseen työskentelyyn soveltuvaa virtuaalimateriaalia ei ole tähän mennessä ollut saatavilla, eikä sen soveltuvuudesta ja toimivuudesta kuntoutuksessa ole aiempaa tutkimustietoa. 

Wildie-tutkimusryhmä

Marjaana Raukola-Lindblom ja Jenni Huhtasalo lähtivät Wildie-tutkimusryhmässään kehittämään systemaattiseen eläinavusteiseen työskentelyyn soveltuvaa materiaalia, joka voisi hyödyntää nykyisen virtuaaliteknologian mahdollisuuksia. Kehitystyön aloitusvaiheeseen on osallistunut myös Satakunnan Ammattikorkeakoulu ja sen koordinoima monialainen TEKOS-hanke, jossa kehitetään teknologisia innovaatioita osallisuuden tueksi. Raukola-Lindblomin ja Huhtasalon eläinmateriaali on kuvattu 360-kameratekniikalla oikeissa ympäristöissä ja tilanteissa oikeiden eläinten kanssa. Kameratekniikan avulla on mahdollista kuvata samanaikaisesti ympäristön kaikkia suuntia, ja VR-laseihin siirrettynä kuvaustekniikka mahdollistaa VR-lasien käyttäjän pään kääntämisen mihin suuntaan ympäristössä tahansa. Tämä mahdollistaa näkökentän kohdistamisen virtuaaliympäristössä eteen, taakse, ylös tai sivuille, aivan kuten oikeassakin tilanteessa. Kuvan lisäksi kuvaustilanteen äänet ovat kuultavissa.

Kehittämistyön ensimmäiseen vaiheeseen, alustavan materiaalin testaamiseen, on osallistunut aivovamman saaneita aikuisia. Videoitua materiaalia testanneet henkilöt kokivat sen hyvin todellisena, immersiivisenä kokemuksena. Tilanteet tuntuivat heistä aidoilta, ja henkilöt tunsivat melkein olevansa oikeasti vuorovaikutuksessa tilassa näkyvien eläinten kanssa. Osa olisi halunnut koskettaa eläintä ja pystyi kuvittelemaan jopa tuulen vireen tunteen kasvoilla ja haistamaan niityn tuoksun. Materiaali tuntui motivoivalta, ja se herätti ihmisissä muistoja, aktivoi muistoista kertomista sekä positiivisia tunnekokemuksia. Testaustilanne ja testimateriaali koettiin turvalliseksi. Kenelläkään ei ilmennyt VR-lasien käyttöön mahdollisesti liittyvää pahoinvointia tai negatiivisia tuntemuksia tässä lyhytkestoisessa kokeilussa.

Tutkijoilla käsillä olevan materiaalin kehitystyö jatkuu ja nykyiseen virtuaalikokemukseen tullaan lisäämään moniaistikanavaviestintää, esimerkiksi erilaisia tunnusteltavia ja haisteltavia materiaaleja. Yhteiskehittämistyö jatkuu erilaisten ja eri-ikäisten käyttäjäryhmien kanssa. Aivovamman saaneiden henkilöiden lisäksi mukaan on tulossa psykiatrian asiakkaita. Myös tutkimustyötä käynnistellään virtuaalilasien avulla toteutettujen eläinavusteisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimiseksi. Sekä kehittämis- että tutkimustyössä tärkeää on verkostoitua monialaisesti ja halu yhdistellä erilaista osaamista ja asiantuntijuutta. Kuntoutuksen näkökulmasta on tärkeää kehittää vaikuttaviksi todettuja menetelmiä sellaisiksi, että ne ovat saavutettavissa erilaisista toimintakyvyn rajoitteista huolimatta. 

Teksti ja kuva:
Marjaana Raukola-Lindblom
Jenni Huhtasalo

@aivovammaliitto