Professori Olli Tenovuo kertoo, että tammikuussa Yhdysvalloissa pidetyssä laajassa kansainvälisessä työkokouksessa päätettiin yksimielisesti luopua nykyisestä aivovammojen vaikeusasteeseen perustavasta luokittelusta. Kokouksessa sovittiin myös uuden luokituksen periaatteista, jonka tavoitteena on siirtyä aiempaa tarkempaan, löydösten mukaiseen luokitteluun.
Tapaturmaiset aivovammat on perinteisesti jaoteltu vaikeusasteen mukaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Tämä jaottelu on perustunut taustaltaan huonosti tunnettuihin ja virheherkkiin mittareihin, joiden ennustearvo on jo pitkään tiedetty huonoksi.
Professori Olli Tenovuo painottaa, että aivovammojen käytössä ollut luokittelu lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin on epäonnistunut ja harhaanjohtava. Tammikuun lopulla Tenovuo osallistui asiantuntijajäsenenä USAssa pidettyyn kansainväliseen työkokoukseen, jossa sovittiin uudenlaisen luokittelun raameista. Se perustuu erilaisiin vammaa kuvaaviin löydöksiin ja erityisesti painottaa luopumista nykyisin käytössä olevista vaikeusasteleimoista, jotka ovat usein potilaan jatkolle haitallisia. Työkokouksen suositukset julkistettaneen kesään mennessä.
– Kaikkiin ryhmiin kuuluvilla voi olla valtava kirjo erilaisia oireita ja seurauksia. Ei ole asiallista niputtaa vamman vakavuutta yksittäisen adjektiivin alle, vaan huomio pitää kiinnittää löydöksiin ja oirekuvaan – puhutaan sitten kummasta ääripäästä hyvänsä. Vakavuus itsessään on hyvin monitulkintainen käsite, ja vammasta toipumiseen vaikuttavat erittäin monet tekijät, joiden luotettava toteaminen ei ole mahdollista. Tällaisesta esimerkkinä on perinnölliset tekijät, jotka selittävät toipumisesta noin neljänneksen – ja joillain potilailla todennäköisesti paljon enemmänkin.
Aivovammojen luokittelun uudistus lähti liikkeelle sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tehdyistä laajoista tutkimuksista. Niissä havahduttiin siihen, että lievä aivovamma on terminä harhaanjohtava. Tämän vuoksi hoito ja kuntoutus voivat jäädä kokonaan järjestämättä heille, joiden aivovamma diagnosoidaan lieväksi.
– On varsin tavallista, että ”lievän” aivovamman saaneelle potilaalle ei ole hoitoonohjausta eikä seurantakäytäntöjä, vaan hänet kotiutetaan ensiavusta oman onnensa nojaan. Kun puhutaan niin monimutkaisesta asiasta kuin aivovamma, halutaan luokittelu, joka perustuu potilaan kliinisiin löydöksiin ja oireisiin, kuvantamistutkimuksiin, verestä löydettäviin merkkiaineisiin ja mahdollisesti tiedossa oleviin potilaskohtaisiin riskitekijöihin.
Tenovuon mukaan on liki mahdotonta ennustaa esimerkiksi sitä, miten monelle lieväksi luokitellun aivovamman saaneista jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Siksi kuntoutuksessa ja hoidossa pitäisi ottaa huomioon potilaan oirekuva ja toimintakyky eikä keinotekoista vaikeusastetta.
– Useiden tuhansien potilaiden tutkimusotoksessa Euroopasta ja Amerikan mantereelta selvisi, että jopa puolella lievän aivovamman saaneista oli oireita vielä vuoden kuluttua tapaturmasta. Näissä tutkimuksissa oli kuitenkin kriteerinä, että potilas oli käynyt päivystyksessä ja hänelle oli tehty kuvantamistutkimukset. Tämä luonnollisesti rajaa pois kaikkien lievimmät vammat eli ne, joiden kohdalla edes tietokonekuvausta ei ole pidetty tarpeellisena. Kun huomioon otetaan nämäkin aivovamman saaneet, pitkäaikaisia tai pysyviä oireita jäänee noin 15 prosentille. Asia on kansanterveydellisesti tärkeä, sillä tilastojen mukaan aivovammoja tulee vuosittain Suomessakin lähes 40 000.
– Mikään luokittelu ei tule antamaan varmaa toipumisennustetta aivovammojen valtavan monimuotoisuuden vuoksi – onhan aivovammaa sanottu aiheellisesti ihmisen monimuotoisimmaksi sairaudeksi hänen monimutkaisimmassa elimessään.
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: olli.tenovuo@utu.fi
Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain jopa 36 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on yli 100 000 henkilöllä.
Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä.
Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5−10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2–9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18–25-vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt.