Vuoden 2013 syksyllä tuolloin 18-vuotias lukiolainen Emma Vehaluoto putosi viidennen kerroksen parvekkeelta selkä edellä iskien myös päänsä ja kätensä kivikovaan asvalttiin. Hän oli onnettomuuden jälkeen koomassa kolme ja puoli viikkoa, josta kolme viikkoa teho-osastolla. Tästä hetkestä alkoi hänen kuntoutumisprosessinsa.
Emma Vehaluoto aloitti aivovammasta toipumisensa tamperelaisessa Hatanpään puistosairaalassa, josta hän siirtyi Tammenlehväkeskukseen kuntoutumaan. Seuraavaksi vuorossa oli Validian asumispalveluiden asumiskokeilu ja lopulta itsenäinen asuminen.
– Aloitin sänkypotilaana, jonka jälkeen liikkumiseni apuna olivat pyörätuoli, rollaattori ja lopuksi kävelykeppi – kaikki on siis läpikäyty. Nykyään en tarvitse enää mitään apuvälineitä. Kävin läpi myös kaikki mahdolliset terapiat, kuten fysio-, toiminta- ja puheterapiat sekä neuropsykologisen kuntoutuksen. Kaikki saamani kuntoutukset ja terapiat olivat huippuluokkaa ja auttoivat minua sopeutumaan aivovamman muuttamaan elämään.
Onnettomuuden seurauksena kaikkialla Emman aivoissa oli hematoomia eli verenpurkaumia. Lisäksi keuhkot puhkesivat, lähes kaikki kylkiluut menivät poikki, kädet murtuivat ja murtumia oli myös solisluussa ja kasvoissa. Lääkärit eivät uskoneet hänen jäävän henkiin. Vaikea aivovamma vaikuttaa loppuelämään lähes poikkeuksetta. Neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo toteaa ”Avainasiaa aivovammoista” -oppaassa, että jos aivovamman saanut on yli viikon tajuttomana tai hänen muistiaukkonsa kestää yli kuukauden, täysin oireettomaksi ei käytännössä toivu kukaan. Emma oli tajuttomana yli kolme viikkoa, ja lisäksi hänen muististaan on pyyhkiytynyt lähes kokonaan hänen elämänsä ensimmäiset 18 vuotta.
– Elämäni kääntyi päälaelleen onnettomuuden myötä. Mitään siitä, mitä olin 18-vuotiaana elämälleni haaveillut ja suunnitellut, en voinut toteuttaa. Yritin jatkaa lukiota, ja opiskelinkin iltalukiossa yli lukuvuoden ajan. Nopeasti kävi ilmi, etten ole enää opiskelukykyinen muistiongelmieni vuoksi. Kaikki se, mitä edellisvuoden aikana oli opiskeltu, oli hävinnyt muististani. Ennen onnettomuuttani olin huippuoppilas, keskiarvoni oli aina yli yhdeksän. Iltalukiossakin tulokseni olivat erittäin hyviä, mutta opiskelu vaati liikaa työtä aiemmilla kursseilla oppimieni mutta muististani kadonneiden asioiden vuoksi. Ylioppilastutkintolautakunta ei myöntänyt minulle kirjoituksiin helpotuksia, joten en olisi voinut valmistautua kunnolla.
Elämäniloinen nainen
Emman tulot koostuvat pienestä työkyvyttömyyseläkkeestä.
– Ottaahan se todella paljon päähän, että en koskaan tule elämään palkkatuloja saavan ihmisen tavoin, vaan toimeentuloni tulee aina olemaan tämä pieni eläke.
Mutta Emma muistuttaa, että pienikin eläke on parempi kuin ei mitään tuloja. Emma korostaa olevansa erittäin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, mitä Suomi on hänelle antanut.
– On mahtavaa, että Suomessa pidetään huolta myös meistä, jotka olemme kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Saan säännöllisesti pienen eläkkeen tililleni, enkä osaa edes arvioida, miten paljon kaikki saamani sairaalahoidot, kuntoutukset ja terapiat olisivat maksaneet, ellen olisi saanut niitä joko kunnan tai Kelan maksusitoumuksella.
Emma iloitsee myös siitä, että hänelle on myönnetty henkilökohtainen avustaja 40 tunniksi kuukaudessa – ja vieläpä jokainen avustaja on ollut mukava ja asiantunteva.
– Minulla murtui tapaturmassa selkäni, joten nyt minulla on skolioosi ja selkäni kipeytyy vaurioituneitten selkänikamieni vuoksi helposti. Selkääni on korjattu lähes 20 senttimetrin mittaisella metallin palalla. Avustajani kanssa teemme kaikki hienomotoriikkaa vaativat jutut sekä siivoamisen, kaupassa käynnin ja ostosten kotiin kantamisen. Aivovamma puolestaan hankaloittaa esimerkiksi hakemusten täyttämistä ja virallisten asioiden hoitamista, joten henkilökohtainen avustajani auttaa myös näissä. Minulla on käynyt tosi hyvä tuuri, että olen löytänyt ihan mahtavia henkilökohtaisia avustajia.
Paljon aihetta kiitollisuuteen
Emma on kiitollinen myös aivovammayhdistystoiminnasta ja sen kautta saatavasta vertaistuesta.
– Kun asuin Validian asumispalveluissa, kertoi minulle naapurini Tampereen seudun aivovammayhdistyksestä. Lähdin tuolloin mukaan nuorjäsentoimintaan, ja nyttemmin olen yhdistyksen tiedottaja ja hallituksen jäsen. Yhdistystoiminnan kautta saamani vertaistuki ja yhdistyksen hallituksessa luottamushenkilönä oleminen ovat olleet merkittäviä tekijöitä kuntoutumisprosessissani. Näin saan olla avuksi muille aivovammautuneille ihmisille ja antaa tätä kautta oman osani takaisin yhteiskunnalle.
Aivovamman myötä Emmalle on tullut hortonin syndrooma eli sarjoittainen päänsärky. Sairaus on erittäin kivulias, ja Emmalla kohtaukset saattavat kestää jopa useamman päivän.
– Mutta onneksi olen saanut hyvän estolääkityksen, joten kohtauksia tulee nykyään harvoin.
Aivovamma toi mukanaan myös ataksian eli tahdonalaisten liikkeiden koordinoinnin häiriön. Emmalla se tarkoittaa haasteita tasapainossa ja motoriikassa. Ja koska oikeasta silmästä on silmähermo katkennut, näkee hän jatkuvasti kaksoiskuvia. Silmäkirurgin arvion mukaan leikkauskin olisi ainoastaan kosmeettinen toimenpide, eikä se veisi kaksoiskuvia mukanaan. Näiden oireiden vuoksi Emma ei tule koskaan saamaan ajokorttia.
– Mutta minulla on sekä yhteiskunnan myöntämiä taksikyytejä että invakortti, jolla voimme pysäköidä invapaikalle silloin, kun minulla on kuski.
Emma odottaa innokkaasti ensi vuonna juhlittavia ”kymmenvuotissynttäreitään”.
– Juhlin joka vuoden lokakuussa uuden elämäni syntymäpäivää. Minulla on kahdet synttärit vuodessa, eikö olekin hienoa, Emma hymyilee.
Vaikka Emman onnettomuus oli hurja ja se mullisti koko Emman tulevaisuuden, on hänessä päällimmäisenä ilo ja positiivisuus.
Aivovammaliitto täyttää tänä vuonna 30 vuotta, ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö toimii juhlavuotemme suojelijana. Emma Vehaluoto on yksi juhlavuoden kasvoista. Juhlavuoden aikana järjestetään lukuisia tapahtumia eri puolilla Suomea. Yksi juhlavuoden tapahtumista on Tampereen Puistofiestaan osallistuminen yhteistyössä Tampereen seudun aivovammayhdistyksen kanssa sunnuntaina 7.8.2022 klo 11–16 Hämeenpuistossa. Aivovammajärjestön tapahtuma on hevosteemainen, sillä hevosurheilussa tulee paljon aivovammoja. Tervetuloa silittelemään paikalla olevaa ponia ja testaamaan oma aivovammatietoutesi – ja voit voittaa kypärän! Voittaja voi valita joko yhteistyökumppanimme Nutcasen lahjoittaman pyöräilykypärän tai Back on trackin lahjoittaman ratsastuskypärän!