Nuoruusiässä aivot kehittyvät voimakkaasti. Hormonitoiminta muuttuu, uusia aivoalueita kypsyy ja aivojen eri osia yhdistävissä hermoverkoissa tapahtuu kiivasta muovautumista.
Kaiken tämän tavoitteena on vähitellen valmistaa aivoja vastaamaan paremmin aikuisuuden tiedonkäsittelyn vaatimuksiin. Osana tätä prosessia aivojen eri osia yhdistävät hermoverkot joutuvat hetkellisesti epäjärjestykseen, mikä heikentää otsalohkon kykyä muiden aivotoimintojen säätelemiseen. Tämä näkyy tyypillisesti ulos päin mm. lisääntyneenä tunteiden ailahtelemisena, vaikeutena keskittymisessä tai käyttäytymisen säätelyssä – Aiemmin monissa asioissa jo varsin omatoiminen lapsi on yhtäkkiä muuttunut murahtelevaksi ja kiukkuiseksi teiniksi, joka jättää jälkeensä kamalan sekamelskan eikä tahdo aamuisin päästä millään ylös sängystä.
Yksi nuoruusiän tärkeimmistä kehitystehtävistä on valmistautuminen lapsuuden perheestä irtaantumiseen ja siirtyminen vähitellen kohti aikuisuutta ja itsenäisempää elämää. Aivovamma – joko aiemmin lapsuudessa tai nuoruusiässä saatu, tuo tähän prosessiin omat, joskin aina yksilölliset lisämausteensa.
Aivovamma lapsena tai nuoruudessa
Jos esimerkiksi lapsena on saanut vaikean aivovamman, jonka johdosta ulkopuolisen tuen tai valvonnan tarve on runsasta ja jatkuvaa, ei nuoruudessa etäisyyden ottaminen vanhempiin ole helppoa, eikä aina edes mahdollista. Kaverisuhteiden ylläpitäminen tai seurustelukumppanin löytäminen voi olla haasteellista, jos itsenäinen liikkuminen ei onnistu, tai ulkopuolisen ohjauksen ja tuen tarve on muuten runsasta. Joskus aiemmin lapsuudessa saadun vamman jälkioireet saattavat nuoruusiässä tulla aiempaa selvemmin esille, kun ympäristön odotukset itsenäiseen toimintaan lisääntyvät, mikä puolestaan johtaa siihen, että ainakin hetkellisesti tuen tarvetta on enemmän kuin aiemmin.
Nuoruusiässä saadun vaikean aivovamman jälkeen tilanne on jossain määrin erilainen. Aiemmin jo varsin itsenäisesti kodin ulkopuolella liikkunut nuori saattaa yhtäkkiä olla taas täysin riippuvainen vanhempiensa tuesta ja tarvita apua jopa päivittäistoimissa. Lievemmänkin aivovamman jälkeen esimerkiksi opiskelu muuttuu usein aiempaa työläämmäksi ja ammatillisia suunnitelmia saattaa joutua uudelleen arvioimaan – paljonkin.
Sekä nuori että läheiset ovat täysin uuden elämäntilanteen edessä, joka pitää sisällään epävarmuutta tulevasta ja uudenlaisen ”normaalin” rakentamista, johon usein liittyy myös aiemmista suunnitelmista ja haaveista luopumista.
Nuoruusikäisen aivojen hermoverkkojen muovautumispotentiaali on valtava. Kun tähän yhdistetään hyvin toimiva ja mielekäs arki riittävine tukitoimineen sekä hyvä sosiaalinen tukiverkosto, voidaan luoda täysin uudenlaisia mahdollisuuksia kuntoutumiselle, oppimiselle ja yleiselle hyvinvoinnille. Nuoruusiän myötä tapahtuva ajattelun kypsyminen voi merkittävästi edesauttaa aivovamman jälkioireiden kanssa elämiseen sopeutumista ja mahdollistaa uudenlaisen suhteen luomisen itseen.
Vaikka nuoruusikäisen aivot ovat muovautuvat, ne samanaikaisesti ovat hyvin herkät erilaisten stressitekijöiden vaikutuksille. Tästä johtuu osaltaan se, että monet mielenterveydenhäiriöt puhkeavat juuri nuoruusiässä. Toisaalta aivovamma itsessään lisää riskiä sairastua mielenterveyshäiriöön. Erityisesti masennus ja ahdistuneisuus ovat varsin tavallisia seurannaisoireita aivovamman jälkeen. Kuntoutuminen ja toimintakykyisyys kulkevat käsikädessä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa, joten mielen hyvinvointiin ja seurannaisongelmien syntymisen ja kasautumisen ennaltaehkäisyyn on erityisen tärkeää panostaa
Muista mielihyvää tuottavat asiat
Psyykkisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta on tärkeää, että ihmisellä on päivittäisessä arjessaan riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia itselle tärkeiden ja mielihyvää tuottavien asioiden tekemiseen ja kokemiseen. Jos aivovamman seurauksena nuorella on paljon toimintarajoitteita ja erityisesti jos kommunikoinnissa ja itseilmaisussa on vaikeutta, olisi lähipiirin ja verkostojen hyvä muistaa riittävästi kiinnittää huomiota sen pohtimiseen, miten mielihyvää tuottavia asioita voitaisiin lisätä nuoren arkeen. Toisinaan, kuten nuoruusiän kehitysvaiheessa yleensäkin, nuoren toiveiden ja mielenkiinnon kohteiden sekä vanhempien näkemysten välillä voi olla suuriakin eroja, ja molempien kärsivällisyyttä koetellaan. Aivovamman saaneen nuoren vanhemmille nämä tilanteet voivat olla erityisen hankalia myös siksi, että oma huoli ja pelko nuoren turvallisuuden puolesta usein tällaisissa tilanteissa nostavat päätään. Tällöin vanhemmat saattavat osaltaan joutua pohtimaan, kenen ja millaisista tarpeista käsin nuorelle rajoja asetetaan ja millaisia vaikutuksia sillä hänen elämäänsä on. Esimerkiksi vanhemman inhimillinen tarve suojella lastaan uusilta loukkaantumisilta voi kääntyä nuoren hyvinvointia vastaan silloin, jos vanhemman pelko estää nuorta osallistumasta ikätasoiseen toimintaan. Tällainen kipuilu on aivovamman saaneiden lasten ja nuorten vanhemmille usein varsin tuttua, ja esimerkiksi vanhempien vertaisryhmäkeskusteluissa aiheen äärellä ollaan usein. Omien ristiriitaisten tunteiden tiedostaminen ja sanoittaminen voi helpottaa vanhempaa ja auttaa huolen ja luottamuksen välisessä tasapainoilussa. Armollisuus itseä ja omia tunteita kohtaan sekä samanaikaisesti pyrkimys nuoren kokemusmaailman ymmärtämiseen voivat osaltaan auttaa vanhempaa tässä tasapainoilussa.
Teksti: Mari Saarinen
Kirjoittaja työskentelee yksityisellä sektorilla neuropsykologina ja tekee Turun Yliopistossa väitöskirjaa lasten ja nuorten lievien aivovammojen jälkioireista.