Kari Vainio, 54
Entinen yrittäjä, sai AIVOVAMMAN KEVÄÄLLÄ 1996. Omistautuu perheelleen.
15. maaliskuuta vuonna 1996 mäntsäläläinen Kari Vainio oli kääntymässä Tuusulantien kohdalla Kehä Kolmoselta Helsingin suuntaan. Nuolivalo näytti vihreää. Kesken käännöstä hänen autoonsa törmäsi täydessä lastissa ajanut rekka, joka ei saanut vauhtiaan pysähtymään ajoissa. Kolarin seurauksena Kari vajosi koomaan.
Kari joutui viettämään sairaalahoidossa kuukausia. Fyysinen kunto koheni vähitellen, mutta pian hän alkoi aavistaa, että kaikki ei ollut ennallaan: aiemmin kärsivällisen miehen pinna paloi helposti, eikä muistikaan toiminut enää entiseen tapaan. Syy oireisiin löytyi aivovammasta. Lopulta Karille selvisi, ettei hän tulisi palaamaan enää töihin. Ajatus työelämästä poisjäämisestä tuntui valtavan ahdistavalta.
Muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutuminen oli tiiviiseen työtahtiin tottuneelle yrittäjälle kova paikka. Kuorma-autonkuljettajan töiden ohella hän oli hoitanut perheen lypsykarjatilaa, ja työnteko oli täyttänyt arjen aamusta iltaan. Muutoksen hyväksymistä vaikeutti myös se, että ajoittain Kari tunsi olevansa täysin kunnossa. Tällaisia pirteitä päiviä seurasi kuitenkin lamauttava väsymys.
Vaimon ja läheisten tuki ovat auttaneet Karia tulemaan vähitellen sinuiksi uuden elämäntilanteen kanssa. Apua on ollut myös mukanaolosta Aivovammaliiton toiminnassa ja liiton tarjoamasta vertaistuesta. Nyt, parikymmentä vuotta onnettomuuden jälkeen Kari on onnellinen mies ja kolmen lapsen isä.
Pitkän sopeutumisprosessin tuloksena Kari kertoo arvomaailmansa kokeneen melkoisen muutoksen. Vammautuminen opetti hänelle, että pelkkä työnteko ei tee ihmistä onnelliseksi. Paljon tärkeämpää on suunnata jäljellä oleva energia perheen ja ystävien kanssa vietettävään aikaan.
Oman kokemuksensa pohjalta Kari haluaa toimia innoittajana muille ja on siitä syystä ryhtynyt Aivovammaliiton elämäjatkuu-lähettilääksi. Kari haluaa lähettiläänä haastaa kaikki mukaan talkoisiin ennaltaehkäisevän aivovammatyön edistämiseksi sekä niiden tukemiseksi, jotka ovat jo vammautuneet.