Etäläsnäoloa ja sähköisiä kohtaamisia

Kuluneen vuoden aikana olemme kaikki opetelleet uusia tapoja olla läsnä ja uusia keinoja kohdata toinen toisiamme. Uudet tavat sopivat joillekin jopa vanhoja paremmin, kun taas joku toinen ei voi hyödyntää etäläsnäoloa lainkaan tai ainakaan itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.

Sairastan menieren tautia. Se on sisäkorvan sairaus, jolle on tyypillistä tinnitus eli korvan soiminen, huonokuuloisuus ja huimaus. Olen sosiaalinen ihminen, joka on aina nauttinut ihmisten kohtaamisesta kokouksissa ja koulutuksissa. Nyt, kun koronatilanteen vuoksi on tapahtumiin ollut pakko osallistua etänä, olen huomannut – melkeinpä harmikseni – että pystyn keskittymään asioihin huomattavasti paremmin etänä kuin lähitilaisuudessa. Koska ympärilläni ei ole hälinää, kuulen paremmin. Koska kuulen paremmin, minun ei tarvitse pinnistellä kuullakseni ja keskittyäkseni. Ja koska minun ei tarvitse pinnistellä, en myöskään väsy, eikä ”aivosumu” iske. Sanoin siksi ”harmikseni”, että jatkossa minun on pohdittava, onko minun tulevaisuudessakin järkevää osallistua tilaisuuksiin yhä enenevässä määrin etänä, vaikka ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan keskusteleminen olisikin antoisaa. Onko kokouksen ja koulutuksen tarkoitus olla ensisijaisesti virkistävää vai sellaista, josta oppii mahdollisimman tehokkaasti uutta?

Etätilaisuudet sopivat siis minulle. Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Siksi Aivovammaliitto pyrkii järjestämään toimintaa ja tapahtumia mahdollisimman eri tavoin ja eri kanavien kautta – ja myös sen jälkeenkin, kun korona joskus hellittää otteensa. Viime vuoden jäsenkyselyssä kysyimme, miten jäsenemme mieluiten osallistuvat tilaisuuksiin.

56 prosenttia osallistuu tilaisuuksiin ja luennoille mieluiten paikan päällä. Live-osallistumista perustellaan muiden tapaamisella ja siitä saatavalla vertaistuella sekä mahdollisuudella keskustella tilaisuudessa Aivovammaliiton työntekijöiden kanssa. Etäosallistumisen epämieluisaksi tekivät myös aloitekyvyn puute, muistiongelmat ja esimerkiksi se, että päätä alkaa särkeä, jos konetta tuijottaa liian pitkään.

Liki puolelle sopi kuitenkin yhtä hyvin tai paremmin etäosallistuminen joko suoraa lähetystä katsoen tai etenkin myöhemmin tallenteeseen omaan tahtiinsa tutustuen. Etänä osallistumisen paremmuutta perusteltiin vamman tuomilla oireilla (tasapainovaikeudet, päänsärky, keskittymisvaikeudet erityisesti hälinässä ja väsyvyys), taloudellisilla vaikeuksilla tai asuinpaikalla, joka sijaitsee kaukana kaikesta toiminnasta. Myös pienet lapset saattoivat olla este fyysisiin tilaisuuksiin lähtemiselle.

Esimerkiksi viime syksynä järjestetty tietokiertue-webinaari lähetettiin suorana lähetyksenä, jolloin keskusteluun voi osallistua tilaisuuden aikana chat-ruudun kautta. Tilaisuus tuli lisäksi myöhemmin kaikkien nähtäville tekstitettynä, jolloin siihen voi tutustua vaikkapa pienissä paloissa luento kerrallaan. Tietokiertueen luentoihin voi tutustua Youtube-kanavallamme tai suoraan tästä linkistä (linkki avautuu sivustolla Youtube)

Aivovammaliitossa panostetaan monikanavaiseen viestintään. Näin pystymme tarjoamaan entistä paremmin jokaiselle jotakin. Esimerkiksi Aivoitus-lehteä haluaa lukea pelkästään painettuna versiona 73 % jäsenistämme, mutta 16 % kaipaa printin rinnalle nettilehden ja 11 % lukisi mieluiten sähköistä Aivoitusta. Tulevaisuudessakin painettu Aivoitus on se, mihin erityisesti panostamme, mutta juuri meneillään olevan nettisivu-uudistuksen myötä tuomme sen rinnalle myös netti-Aivoituksen.

Uutena toimintana on myös käynnistetty vertaistukichatit. Koulutetut chat-ohjaajat luotsaavat keskustelijoita tunnin mittaisissa sessioissa. Keskustelemaan pääsevät anonyymisti niin läheiset kuin vammautuneetkin ihmiset. Vammautuneiden ihmisten keskustelut järjestetään kahdesti kuukaudessa päivisin ja läheisten iltapäivästä. Joillakin kerroilla keskusteluhetkelle on määriteltynä teema, jolloin mukana juttelemassa on myös aiheeseen liittyvä asiantuntija. Chatiin pääset tutustumaan nettisivuillamme ja tästä linkistä (linkki avautuu sisäiselle sivulle).

Kysyimme jäsenkyselyssämme myös, mitkä viestintäkanavat ovat tulevaisuudessa tärkeimpiä. Kirkkaimman ykkössijan vei Aivoitus, jonka jälkeen tasaisesti kiinnostivat nettisivut, Facebook ja uutiskirje. Instagram, Twitter ja Youtube eivät sijoittuneet kärkisijoille. Olemme viime syksystä alkaen panostaneet erityisesti Instagram-viestintään. Nuoret työkokeilijamme ovat ottaneet Instagramin haltuunsa ja tuottavat sinne materiaalia erityisesti vammautuneen nuoren ihmisen näkökulmasta. Uutena toimintamuotona Instagramissa on aloitettu live-lähetykset, joihin voi osallistua jokainen, jolla on Instagram-tili. Aivovammaliitto löytyy palvelusta nimellä @Aivovammaliitto. Instagramin seuraajamäärä kasvoikin vuoden aikana kaikkein runsaimmin. Mutta ei hätää – vaikkei sinulla olisikaan Instagramia, emme hylkää myöskään Facebookia tai Twitteriä! Tuotamme myös niihin materiaalia yhtä ahkerasti kuin aiemminkin.

Toivottavasti voimme monikanavaisella viestinnällämme tavoittaa yhä enemmän ihmisiä ja jakaa aivovammatietoutta aiempaakin tehokkaammin kaikelle kansalle.

Pia Warvas
tiedottaja-päätoimittaja
Aivovammaliitto ry / Aivoitus-lehti

Läheisiä on kuultu – Tukea ja ohjausta kehitetty yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa

Aivovammaliitossa on kehitetty yhteistyössä läheisten ja ammattilaisten kanssa läheisille tarjottavaa tukea hoidon alkuvaiheessa, kun potilas on hoidettavana sairaalassa. Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeessa on luotu voimavaraistavan tuen malli, joka sisältää tietoa ja tukea monipuolisesti läheiselle.

Tapaturmainen aivovamma tulee aina potilaalle ja hänen läheiselleen yllättäen. Etukäteen tilanteeseen ei voi varautua mitenkään. Läheisten saama tieto ja tuki hoidon alkuvaiheessa on käytännön kokemusten ja tutkimusten mukaan tällä hetkellä riittämätöntä.

– Suomessa aivovammautuneiden henkilöiden hoito on hyvällä tasolla, mutta läheiset on unohdettu kokonaan, tai ainakaan läheisten saama tuki ei ole yhdenvertaista ja saattaa vaihdella hoitopaikan mukaan. Tukea ja tietoa tulisi tarjota läheisille onnettomuuden ensihetkestä aina hoitopolun loppuun saakka, toteaa kehittämishankkeessa mukana ollut aivovammautuneen henkilön läheinen.

Riittävä tuen ja tiedon saanti hoidon alkuvaiheessa auttaisi läheisiä monella tapaa ja helpottaisi heitä jaksamaan myös arjessa paremmin. Kun aivovammautunut henkilö on joutunut yllättäen sairaalahoitoon, eikä välttämättä kykene itse hoitamaan asioitaan esimerkiksi alentuneen tajunnan tason vuoksi, voi läheinen joutua tilanteeseen, jossa on paljon asioita selvitettävänä. Potilaan toipuminen kestää usein pitkään. Aivovamman oireet saattavat olla pysyviä ja usein potilaat kotiutuvatkin monien haasteiden kanssa.

Aivovammaliitossa on käynnissä Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke (2019–2021), joka vastaa tähän läheisten kokemaan tuen tarpeeseen voimavaraistavan tuen mallin avulla. Voimavaraistavan tuen malli on kehitetty tiiviissä yhteistyössä aivovammautuneiden henkilöiden läheisten sekä aivovammapotilaita työssään hoitavien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Läheiset ja ammattilaiset ovat tavanneet useita kertoja työpajoissa, joissa on keskusteltu läheisten tukemiseen liittyvistä asioista. Työpajat ja keskustelut on koettu molemminpuolisesti antoisiksi.

– Hoitohenkilökunnalla sekä läheisillä oli paljon asiaa ja keskustelua syntyi hyvin. Työpajoissa mielenkiintoisinta on ollut ajatusten vaihtaminen hoitohenkilökunnan ja läheisten välillä, kertoo työpajoihin osallistunut terveydenhuollon ammattilainen.

Kehittämishankkeessa ovat mukana yhteistyökumppaneina Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopistollinen sairaala HUS, Aivotalo, OLKA, Sairaanhoitajaliitto, Suomen Neurohoitajat sekä Itä-Suomen yliopisto.

Voimavaraistavan tuen malli sisältää materiaalia aivovammautuneen läheiselle sekä materiaalia ammattilaiselle läheiselle tarjottavan tuen apuvälineeksi. Voimavaraistavan tuen malli sisältää Aivovamma – opas läheiselle -nimisen esitteen, joka sisältää runsaasti tietoa aivovammoista ja niihin liittyvistä asioista ja on suunnattu erityisesti hoidon alkuvaiheessa läheiselle annettavaksi. Opas antaa tietoa sairaalahoidosta läheiselle sekä tukea kriisiin. Lisäksi on muotoiltu Läheisen polku, joka kuvaa hoidon etenemisen prosessia läheisen näkökulmasta. Polusta on olemassa myös lyhyt video. Näiden lisäksi malliin sisältyy tarkistuslista ammattilaiselle, johon on kerätty yhteen niitä asioita, joita esimerkiksi aivovammapotilasta hoitava ammattilainen voi huomioida ohjatessaan ja tukiessaan läheistä. Listan avulla voi ammattilainen varmistaa, että läheinen on saanut tietoa ja tukea tärkeistä asioista käytännön asioihin sekä omaan jaksamiseensa. Vertaistuen tarjoaminen läheiselle on myös tärkeä osa mallia, ja sairaaloihin tuotavaa vertaistukea organisoidaan OLKA-toiminnan kautta. Läheisten vertaistukitoiminnan toivotaan juurtuvan kiinteäksi osaksi aivovammautuneen potilaan hoitopolkua sairaaloissa.

– Aivovamman saa vuosittain arvioilta 15 000–20 000 henkilöä Suomessa ja jopa yli 5000 näistä potilaista hoidetaan sairaaloissa eri puolella Suomea. Tämä tarkoittaa siis isoa määrää läheisiä, jotka voivat hyötyä kehitetystä mallista ja materiaaleista. Tavoitteena onkin saada voimavaraistavan tuen malli käyttöön mahdollisimman laajasti viemällä tietoa sairaanhoitopiireille ympäri Suomea, hankkeen tulevista suunnitelmista kertoo projektikoordinaattori Julia Lindlöf.

Lisätietoa hankkeesta ja voimavaraistavan tuen mallista löytyy Aivovammaliiton internetsivuilta (www. aivovammaliito.fi). Mallin materiaalit (Läheisen opas, Läheisen polku -video ja Tarkistuslista) ovat nähtävillä Aivovammaliiton internetsivuilta sekä Aivotalossa. Aivovamma – opas läheiselle -esitettä voi myös tilata Aivovammaliitosta sairaaloihin jaettavaksi aivovammautuneiden läheisille.

Lisätietoja:

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke

Projektikoordinaattori Julia Lindlöf
julia.lindlof(at)aivovammaliitto.fi
050 520 1243

Projektisuunnittelija Inkeri Hutri
inkeri.hutri(at)aivovammaliitto.fi
050 475 1908

Aivovammaliiton nettisivuilla lisätietoa hankkeesta: www.aivovammaliitto.fi (linkki avautuu sisäiselle sivulle, Aivovammaliitto.fi)

Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000 −20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä. Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä. 

Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5 – 10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2 – 9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18 – 25 –vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt. 

Aivovamma ei altista koronavirukselle

Aivovammaliiton työntekijöille tulee kysymyksiä siitä, onko aivovamma koronan riskitekijä. Kysyimme asiaa neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuolta.

– Aivovamma ei aiheuta elimistölle tai sen vastustuskyvylle muutoksia, jotka aiheuttaisivat erityisen riskin saada koronaviruksen seurauksena vaikean taudinkuvan. Aivovamman vaikutus voi olla enintään välillinen: jos aivovamman seurauksena liikunta on vähentynyt, paino noussut ja kehittynyt diabetes tai sydän- ja verisuonisairaus, niin nämä sairaudet lasketaan vakavan tautimuodon riskiä lisääviksi riippumatta siitä, millä tavoin ne ovat syntyneet, Olli Tenovuo kertoo.

Tenovuo täsmentää, että kuitenkin vain sellainen diabetes, jossa on elinvaurioita (esim. munuaisissa) tai sydänsairaus, jossa on sydämen vajaatoimintaa, ovat erityinen riski.

Aivovamman jälkitilan oireena voi tulla myös epilepsia. Pelkkä epilepsia ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole myöskään riskitekijä, kertoo Aivovammaliiton yhteistyökumppani Epilepsialiitto.

Oletko kuullut Aivotalosta? Tiedätkö, mitä siellä on ja mistä se löytyy?

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke on rakentanut läheisille tarjottavaa alkuvaiheen tukea yhteistyössä eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Yksi yhteistyökumppani hankkeen alusta alkaen on ollut Aivotalo. Aivotalon koordinaattori kertookin nyt blogitekstissä mikä on Aivotalo ja millaista tietoa Aivotalossa on saatavilla myös aivovamman saaneille sekä heidän läheisilleen.

Oletko kuullut Aivotalosta? Tiedätkö, mitä siellä on ja mistä se löytyy?

Aivotalo on terveydenhuollon ammattilaisten rakentama sivusto, josta löydät kansalaisille ja potilaille suunnattua luotettavaa tietoa erilaisista aivosairauksista ja aivoterveydestä. Aivotalon sivuston ovat rakentaneet Suomen yliopistosairaaloiden neurologian, neurokirurgian ja neuropsykologian ammattilaiset yhdessä potilasjärjestöjen kanssa.

Aivotalon logo

Aivotalon sisältö on kaikille avoin ja löydät sen osoitteesta www.aivotalo.fi.

Aivotalo on osa Terveyskylää. Terveyskylä on yliopistosairaanhoitopiirien tuottama julkinen verkkopalvelu, joka tuo terveydenhuollon palveluja kaikkien ulottuville asuinpaikasta riippumatta ja lisää näin kansalaisten tasa-arvoa.

Aivotalosta löydät tietoa aivokasvaimista, aivovaltimopullistumista, aivoverenkiertohäiriöistä, aivoverenvuodoista, aivovammoista, epilepsiasta, elinluovutuksesta, neuropsykologisista oireista, päänsärystä, MS-taudista ja Parkinsonin taudista. Tulossa on lisäksi sisältökokonaisuus narkolepsiasta ja muistisairauksista.

Aivotalo sisältää tietoa aivovammoista

Aivotalossa on oma osio aivovammoista. Osiossa on mm. tietoa aivovammojen ennaltaehkäisystä, kotiseurantaohjeet aivotärähdyksen jälkeen, tietoa lievistä ja vakavista aivovammoista sekä niiden hoidosta. Sivuilta löytyy myös sisältöä läheisille sekä tietoa potilasjärjestöjen ja kolmannen sektorin tarjoamista palveluista. Aivovammat -osioon on lisätty Aivovammaliiton Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeen materiaalina tuotettu Läheisen polku -video ja Aivovamma – opas läheiselle.

Aivotalossa löytyy myös Apua ja Tukea –osio, johon on koostettu erikseen tietoa sairastumisen tai loukkaantumisen aiheuttamaan kriisiin. Sisältö on tarkoitettu niin läheiselle kuin sairastuneelle tai loukkaantuneelle itselleen. Osiossa käydään läpi kriisitilanteeseen liittyviä vaiheita ja tunteita sekä sieltä löytyy yhteystietoja avunsaantia varten ja tietoa sairastumiseen liittyvistä sosiaalietuuksista. Sisältö on tuotettu yhteistyössä Suomen Mielenterveysseuran kanssa.

Digihoitopolkuja täydentämään hoitoa

Avointen sivujen lisäksi Aivotaloon on rakennettu digihoitopolkuja eri sairausryhmille. Digihoitopolku on potilaalle sähköinen asiointikanava tukemaan perinteistä hoitoa. Se on tietoturvallinen verkkopalvelu, jonne kirjautuessa käytetään vahvaa tunnistautumista verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Päästäkseen digihoitopolulle, tulee olla lähete tai hoitosuhde terveydenhuollon yksikköön, jossa digihoitopolku on käytössä.

HUSissa on käytössä digihoitopolku lievän aivovamman saaneille. Lievän aivovamman digihoitopolulla saa tietoa ja tukea lievästä aivovammasta toipumiseen. Polulta löytyy mm. tietoa aivovamman jälkeisistä oireista ja ohjeita niiden helpottamiseen. Palvelun kautta voi olla viestiyhteydessä hoitaviin ammattilaisiin ja antaa tarvittavia tietoja HUS Aivovammapoliklinikalla tapahtuvaa seurantaa varten.

Onko sinulla toiveita sisällön suhteen?

Aivotaloa rakennetaan jatkuvasti paremmaksi. Mikäli sinulla on toiveita sisällön suhteen, otamme niitä mielellään vastaan. Palautetta ja kehittämisehdotuksia voi laittaa sähköpostitse: aivotalo@terveyskyla.fi

Aivotalolla on myös tili Instagramissa, jota voit halutessasi seurata @aivotalo.

Toivottavasti löydät Aivotalosta tarvitsemaasi tietoa. Tervetuloa tutustumaan! www.aivotalo.fi

Kirjoittajat:

Elina Rautio, Koordinaattori, Aivotalo
Julia Lindlöf, Projektikoordinaattori, Aivovammaliitto
Inkeri Hutri, Projektisuunnittelija, Aivovammaliitto

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeeseen keskittyvissä blogikirjoituksissa ovat kirjoittajina hankkeen työntekijät, kehittämistyöhön osallistuvat läheiset, opiskelijat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Yhteistyössä hankkeessa ovat HUS, Metropolia-ammattikorkeakoulu, Aivotalo, OLKA, Suomen Neurohoitajat ry, Sairaanhoitajaliitto sekä Itä-Suomen yliopisto.

Aivovamma ja läheinen -seminaarin tallenne katsottavissa

Aivovammaliiton Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke järjesti 27.1.2021 seminaarin, jossa esiteltiin läheisten tukemiseksi luotu voimavaraistavan tuen malli sekä malliin sisältyviä materiaaleja. Puhujina seminaarissa olivat hankkeen ja Aivovammaliiton työntekijöitä sekä hankkeen yhteistyökumppaneiden edustajia. Lisäksi seminaarissa esiintyi asiantuntijoita erilaisista läheisille tarjolla olevista tukimuodoista sairaalassa.

Seminaarin kohderyhmänä ovat aivovammautuneita ja heidän läheisiään työssään kohtaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, vertais- ja kokemustoimijat sekä opiskelijat. Myös muut aiheesta kiinnostuneet voivat hyötyä seminaarin sisällöstä!

Aivovamma ja läheinen – Voimavaraistava tuki sairaalahoidon aikana -seminaarin tallenne on katsottavissa Aivovammaliiton Youtubessa tämän linkin takana (linkki avautuu ulkoiselle sivustolle, Youtube).

Lisätietoa voimavaraistavan tuen mallista ja läheisten tukemiseen suunnatuista materiaaleista: www.aivovammaliitto.fi (linkki avautuu sisäiselle sivustolle)


Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke 2019-2021

Vertaistuen peruskoulutus etänä keväällä

Vertaistuen peruskoulutus on suunnattu aivovammautuneille ihmisille ja heidän läheisilleen.

Koulutus antaa perustiedot ja taidot vertaistukijana toimimiseen. Koulutus toimii hyvin myös kertauksena jo vertaistukijana toimiville.

Koulutus järjestetään etänä Teamsin kautta ja se koostuu neljästä tapaamiskerrasta: 31.3., 7.4., 21.4. ja 28.4. klo 17-20.

Koulutuksen sisältö:

· Vertaisesta vertaistukijaksi
· Myötätuntoinen kohtaaminen
· Vertaistukijana jaksaminen

Koulutus on maksuton. Hae mukaan ja täytä hakemus 14.3. mennessä tästä linkistä (linkki avautuu ulkoiselle sivustolle, webropol).

Lisätietoa:

Leena Janatuinen
leena.janatuinen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 306 4181

Eeva Paavilainen
eeva.paavilainen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 575 7371

Kaksi tarinaa siitä, miten työhön paluu aivovamman jälkeen sysäsi talousahdinkoon

Saana Kiviranta ja Sanna Hietanen kertovat, miten he joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin palattuaan takaisin työelämään aivovamman jälkeen. – Jutussa on kuvattu tavallinen tilanne, jos henkilö palaa keskenkuntoisena työhön eikä siellä sitten todellisuudessa selviäkään. Työhön paluu katsotaan usein osoitukseksi siitä, että henkilö on toipunut työkykyiseksi, koska hän on kyennyt hankkimaan ansiotuloa. Jos sitten osoittautuu, että henkilö ei tosiasiallisesti pärjännytkään ja joutuu jäämään työstä pois, vakuutustahojen mielestä syy-yhteys vammaan on katkennut, eikä työkyvyttömyys enää selity sillä. Tämä ei tietenkään ole totta, kommentoi neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuo naisten kohtaloista luettuaan.

SAANA KIVIRANTA

Tekstiin haastateltu Saana Kiviranta. Taustalla näkyy graffitia.
Saana Kiviranta

Vuonna 2004 espoolainen Saana Kiviranta oli terve ja aktiivinen 24-vuotias nuori nainen. Hän opiskeli ja loi opintojen ohessa nousujohteista uraa, asui avoliitossa, ystäviä oli paljon ja elämä oli kaikin puolin mallillaan. Sitten, eräänä maaliskuisena päivänä, hän astui bussiin. Suuntana oli Ruka ja matkan tarkoituksena laskettelureissu työporukan kanssa. Tämä matka, ja Saanan aiempi elämä, päättyivät Konginkankaalle.

Konginkankaalla 19.3.2004 tapahtunut linja-auto-onnettomuus on Suomen historian vakavin tieliikennetapaturma. Saana Kiviranta istui turmabussissa takana oikealla puolella. Kolarissa hänen toinen keuhkonsa puhkesi ja vartalosta murtui 17 kohtaa. Lisäksi kolarissa tuli aivovamma. Aluksi kaikki sujui vakuutusyhtiön kanssa kuin tanssi – kuten olettaa sopiikin näin tunnetun ja kiistattoman liikenneonnettomuuden jälkeen.

-Vakuutusyhtiö maksoi minulle yksityislääkärikäynnit, ja muutenkin virkailijat olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Lääkäri kehotti minua varaamaan aivovammani vuoksi ajan myös neurologille.

Saana halusi mahdollisimman nopeasti takaisin töihin. Hän palasikin sorvin ääreen heti, kun koki siihen kykenevänsä.

-Oletin, että kunhan pääsen töihin, elämäni palaa normaaleihin uomiin. Huomasin kuitenkin nopeasti, että työnteko oli todella haastavaa.

Saana selviytyi töistään, mutta vain jotenkin. Olo oli sekava, ja hän joutui hakemaan useasti sairauslomaa.

Taistelu toimeentulosta

Sitten tapahtui kaiken edellä kerrotun valossa jotakin todella yllättävää ja odottamatonta.

-Noin vuoden kuluttua vakuutusyhtiö löi liinat kiinni! Heidän mukaansa oireillani ei ollutkaan enää syy-yhteyttä onnettomuuden ja siinä saamieni lukuisien vammojen kanssa.

Saana sinnitteli edelleen töissään ja vaihtoi työpaikkaakin. Hänelle ei koskaan selvinnyt, miksi onnettomuuden jälkeen vakuutusyhtiö piti selvänä, että hänen oireensa johtuvat vakavasta tapaturmasta, mutta vuoden kuluttua oireilla ei enää olisikaan ollut mitään tekemistä kolarin kanssa.

-Jälkikäteen olen ajatellut, oliko vakuutusyhtiön täysin yllättävän syy-yhteyden kieltämisen taustalla se, että menin töihin. Oliko se virhe? Olisiko minun pitänyt hakeutua heti eläkkeelle? Jos näin on, tuntuu se todella väärältä, sillä olihan työhön menosta paljon hyötyäkin. Miten minulle olisi muutoin selvinnyt, etten ole enää työkuntoinen, ellen olisi kokeillut?

Saana alkoi vähitellen ymmärtää, ettei hänestä ole enää töihin.

-Sen hyväksyminen ja myöntäminen itselleni oli henkisesti kaikkein raskainta. Kuitenkin kieltäydyin ehdottomasti, kun lääkäri ehdotti eläkepapereiden täyttämistä. Toivoin edelleen, että kuukauden sairausloma muuttaisi tilanteeni.

Mutta ei se muuttanut. Ensimmäinen eläkehakemus täytettiin, mutta se hylättiin. Työnantaja antoi irtisanomislapun, sillä Saana ei kyennyt hoitamaan töitään.

-Minulla ei ollut mitään tuloja. Muutin vanhemmilleni, että tulisin toimeen taloudellisesti.

Saana palkkasi asianajajan, joka päätyi tekemään valituksen liikennevahinkolautakuntaan. Hän uskoi sen menevän läpi, sillä diagnoosit ja kaikki tutkimukset olivat kiistattomia heti onnettomuudesta alkaen. Näin kävinkin. Joulukuussa 2010 Saana sai liikennevahinkolautakunnasta myönteisen päätöksen, jonka myötä hänelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke ja kuntoutukset. Aikaa onnettomuudesta oli kulunut lähes seitsemän vuotta.

SANNA HIETANEN

Sanna Hietanen istuu koira sylissä muurin reunalla. Taustalla näkyy erilaisia kasveja.
Sanna Hietanen

Vuonna 2009 jyväskyläläinen myyntiedustajana ja kenttäpäällikkönä työskennellyt 38-vuotias Sanna Hietanen oli palaamassa kotiinsa työtapaamisesta. Kotimatkalla hänen ollessaan pysähtyneenä stop-risteyksessä, törmäsi toinen auto hänen autoonsa kovalla vauhdilla. Törmäyshetkellä Sanna oli kurottuneena ratin yli ja pää kääntyneenä voimakkaasti vasemmalle. Iskun voimasta Sannan pää viskoutui edestakaisin. Turvavyö kiristi muun vartalon tiukasti penkkiä vasten. Sannan ensimmäinen muistikuva on, kun poliisi kurkkaa auton ikkunasta sisään. Poliisi tiedusteli, sattuiko.

-Kyyneleet valuen vastasin vain, että niska. Tuntui, että niskastani meni jotakin rikki.

Sairaalassa Sannan niska röntgenkuvattiin ja hänelle annettiin kipupiikki. Kuvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Sairauslomaa kirjoitettiin kahdessa erässä yhteensä hieman yli kuukausi.

-Minulla oli hirveä hinku takaisin töihin. Aloittelin työhön paluun niin, että pyrin pääsemään hotellin sijasta kotiin yöksi. Olen sittemmin tajunnut, että en ollut mitenkään työkykyinen. Esimerkiksi ajaessani tie alkoi näyttää kuperalta ja vastaantuleva rekka pelkältä suunnattomalta kromikeulalta. Minulla oli aina autossani tyyny mukanani, jotta sain väsymyksen iskiessä vetäytyä levähdysalueelle ottamaan torkut.

Sanna on jälkikäteen kuvaillut, että yhdessä rysähdyksessä hänelle tuli kuin 30 vuotta ikää lisää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olotilaan liittyivät muistivaikeudet, tasapainon haasteet, kivut, säryt, hahmottamisen vaikeudet, sanojen unohtelu, kaatuilut ja silmäsäryt. Jälkikäteen ajateltuna Sanna toteaa, että oiretiedostamattomuus oli suorastaan valtavaa.

Työttömäksi työnhakijaksi

-Työnantaja päätti työsuhteeni vuonna 2014 – ja ihan ymmärrettävästi, sillä en ollut työkykyinen. En ollut sitä oikeasti ollut koko aikana kolarini jälkeen.

Kun Sanna siirtyi työsuhteen päätyttyä ja vakuutusyhtiön vetäydyttyä korvauksista julkisen sairaanhoidon potilaaksi, tehtiin keskussairaalassa hänelle neuropsykologinen tutkimus. Nyt mainittiin ensimmäistä kertaa sana aivovamma.

-Se oli minulle ihan uusi sana. Neurologi kirjoitti, että minulla on niskavamman lisäksi aivo-orgaaninen elimellinen häiriö.

Vuodesta 2014 Sanna on hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Tähän mennessä hän on saanut kielteisen päätöksen toisensa jälkeen.

-Eläkepäätöstä ei ole kuulunut vieläkään. Valitin asianajajani kanssa vakuutusyhtiön kielteisestä päätöksestä muutoksenhakulautakuntaan. Myös sieltä tuli kielteinen päätös. Kuuleman mukaan syy-seuraussuhde kolariini puuttui, vaikka oireeni olivat alkaneet kolaristani, voimistuneet kolaria seuraavasta päivästä lukien ja olleet sen jälkeen vuositolkulla pysyviä seuralaisiani. Hoitavilta lääkäreiltä saamani diagnoosit ovat kolarista aiheutunut niskavamma, aivovamman ja osittaisen selkäydinvamman jälkitilat.

Sanna toteaa hiljaa, ettei enää edes tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lausuntoja on tehty ja toimitettu sivukaupalla. Kuntoutus- ja työkykykartoituksia on tehty kuusi kappaletta. Nyt, helmikuussa 2021, Sanna ei edelleenkään ole saanut eläkepäätöstä, ja uusi kuntoutuskartoitus on käynnistymässä. Hän on hoitavan tahon lausunnoista ja tutkimuksista huolimatta tänäkin päivänä virallisesti työtön työnhakija – 11 vuotta onnettomuutensa jälkeen.

Vastaavat tarinat yleisiä

-Nämä kaksi esimerkkiä ovat valitettavan yleisiä aivovammautuneiden kohdalla. Aivovammaliitossa saamme toistuvasti yhteydenottoja aivovammautuneilta henkilöiltä siitä, miten he kokevat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti vakuutus- ja sosiaalietuusasioissa, toteaa toiminnanjohtaja Päivi Puhakka.

Aivovamma aiheuttaa vammautuneelle henkilölle erilaisia jälkioireita, jotka riippuvat vammamekanismista ja vamman laajuudesta. Yksi tyypillinen oire alkuvaiheessa on oiretiedostamattomuus, eli ihminen ei itse havaitse tai tiedosta aivovamman hänelle aiheuttamia oireita, kuten fatiikkia eli voimakasta väsymystä, heikentynyttä rasituksen sietokykyä, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen heikentymistä, aloite- ja suunnittelukyvyn heikentymistä ja muistitoiminnan häiriöitä.

-Työ antaa meille kokemuksen yhteisöllisyydestä, itsensä kehittämisestä, merkityksellisestä tekemisestä ja tuo rytmiä arkeen sekä taloudellista turvaa. Tämän vuoksi on luonnollista, että moni aivovammautunut haluaa palata työelämään mahdollisimman pian vammautumisen jälkeen, vaikka hän ei olisikaan työkykyinen, Puhakka pohtii.

Olli Tenovuo: Lääkärin näkökulma

Professori Olli Tenovuo
Professori Olli Tenovuo

-Aivovamman vaikutukset työkykyyn ovat yhtä yksilöllisiä kuin aivovammat muutenkin. Lievimmissä vammoissa, joita voidaan kutsua aivotärähdyksiksi, saatetaan palata työhön seuraavana päivänä ilman ongelmia. Useimmiten sairaala- tai lääkärikontaktiin johtaneissa vammoissa työkyky on kuitenkin vaihtelevan pituisen ajan siinä määrin alentunut, että vammautuneelle kirjoitetaan automaattisesti sairauslomaa päiviä – viikkoja, selvästi vakavammissa vammoissa kuukausia. Yhtenäisiä ohjeita ei ole, ja niitä on aika mahdotonta antaakin, kun vammat, ihmisten muu terveys, mahdolliset liitännäisvammat ja erilaiset työnkuvat luovat niin moninaisen kirjon. Akuuttihoidosta kirjoitettua sairauslomaa jatketaan tarvittaessa muualta, eli joko työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta, yksityislääkäriltä tai esimerkiksi aivovammapoliklinikalta, toteaa neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuo.

Tenovuo kertoo lukuisten tutkimusten perusteella tiedettävän, että aivovammasta toipuminen on aivoille vaativa ponnistus, joka kuluttaa huomattavasti aivojen energiaa. Tämä ilmenee käytännössä lievimmissäkin vammoissa alkuvaiheen väsymyksenä. Toipumisprosessia on eniten tutkittu urheilijoilla sellaisissa lajeissa, joissa sattuu paljon päävammoja, kuten amerikkalaisessa jalkapallossa ja jääkiekossa. Niiden perusteella on annettu selkeät suositukset, joiden mukaan esimerkiksi lajin pariin saa palata vasta, kun on toipunut täysin oireettomaksi. Kuormitusta lisätään oireiden hävittyä portaittain, ja jos oireita palaa kuormituksen myötä, palataan askel taaksepäin.

-Tätä samaa periaatetta pitäisi noudattaa myös muissa kuin urheilijoiden aivovammoissa, mutta kokemuksen mukaan hyvin harvoin tehdään niin. Ennenaikainen työhön paluu siinä vaiheessa, kun aivot eivät vielä kestä työn aiheuttamaa kuormitusta sekä pitkittää toipumista että vaarantaa sen ja altistaa lisäksi uusille ongelmille, kuten työuupumukselle, masennukselle, ahdistuneisuudelle ja unihäiriöille, Tenovuo kertoo.

”Oikea” sairausloman pituus aivovamman jälkeen riippuu ennen kaikkea aivovamman jälkioireiden luonteesta, voimakkuudesta sekä työnkuvasta.

-Erityisen huolellinen pitää olla silloin, kun henkilö työskentelee niin sanotussa riskiammatissa, joissa esimerkiksi keskittymisen tai muistamisen virheet voivat aiheuttaa merkittäviä aineellisia vahinkoja tai vaarantaa ihmisten terveydentilaa. Tyypillisiä ovat muun muassa raskaan liikenteen kuljettajat ja teollisuusprosessien valvojat. Merkittävän haasteen asiaan tuo se, että oiretiedostamattomuus on eräs aivovammojen tyyppioireista, erityisesti vamman alkuvaiheessa. Se liittyy etenkin otsalohkojen toiminnan häiriöihin. Sen takia henkilöllä saattaa olla täysin epärealistinen kuva omasta voinnistaan ja työkyvystään. Tämä on myös tärkein syy, minkä takia aivovamman toipumisarvioissa tulisi aina olla mieluiten samassa taloudessa oleva läheinen mukana. Tätä valitettavan usein laiminlyödään, mikä voi johtaa hankaliin seurauskulkuihin, Tenovuo toteaa.

Tenovuo pohtii, että toki toisaalta on myös totta, että mitä pidempään on poissa työstä, sitä korkeammaksi muuttuu sinne palaamisen kynnys. Oikean ajankohdan ja tavan valitseminen onkin haastava tehtävä, jossa usein joudutaan toimimaan niinsanotusti yrityksen ja erehdyksen periaatteella. Ei ole harvinaista, että taloudelliset tekijät muodostavat suuren paineen työhön paluuseen. Nämä paineet voivat tulla vammautuneelta itseltään, työnantajalta, tai siitä, että vakuutusyhtiö/-laitos ei myönnä enää sairauslomaa. Erityisen haastavassa tilanteessa ovat usein yksityisyrittäjät. Oleellista on terveydenhuollon taholta seurata työhön paluun sujumista, ja viheltää ajoissa peli poikki, jos oireisto alkaa lisääntyä ja toimintakyky heikentyä.

-Suomalaiset ovat yleisesti hyvin velvollisuudentuntoisia ja yrittävät selvitä työstään kaikin voimin. Erittäin tavallisessa tarinassa henkilö sinnittelee työpäivän jollain tavalla, ja kotiin päästyään nukkuu jopa tunteja, tai ainakaan voimavarat eivät enää riitä mihinkään muihin arjen toimiin. Tällaista osa jatkaa viikkoja tai jopa kuukausia, mutta säännönmukaisesti tilanne johtaa umpikujaan ja todennäköisesti vaikeampaan jälkioireistoon kuin pelkkä aivovamma ilman tätä totaalista uupumista. Tiedetäänhän, että voimakkaasta työuupumuksesta toipuminen ilman aivovammaakin voi olla erittäin pitkä prosessi.

Työhön palaaminen ei saisi vaarantaa toimeentuloa

Tenovuo toteaa, että nykyinen vakuutusjärjestelmämme – puhutaanpa sitten vakuutusyhtiöistä tai eläkelaitoksista – ei oikein ymmärrä aivovammojen luonnetta ja on omalta osaltaan usein vaikeuttamassa tilannetta.

-Edellä kuvattu tavallinen tilanne, jossa henkilö palaa keskenkuntoisena työhön eikä siellä sitten todellisuudessa selviäkään, katsotaan usein osoitukseksi siitä, että henkilö on toipunut työkykyiseksi. Tämä perustellaan sillä, että hän on kyennyt hankkimaan ansiotuloa. Jos sitten osoittautuu, että henkilö ei tosiasiallisesti pärjännytkään ja joutuu jäämään työstä pois, vakuutustahojen mielestä syy-yhteys vammaan on katkennut, eikä työkyvyttömyys enää selity sillä. Tämä ei tietenkään ole totta.

Tenovuo toteaa, että kuten esimerkkitarinassakin on kuvattu, työhön paluu saattaa siis kääntyä vammautunutta vastaan, mikä on todella valitettavaa.

-Tällä suhtautumistavalla vakuutuslaitokset myös niinsanotusti sahaavat omaa jalkaansa, koska eivät nämä henkilöt muutu/kuntoudu työkykyiseksi kielteisellä päätöksellä, vaan ne ainoastaan lisäävät näiden vammautuneiden kuormitusta ja henkistä taakkaa, ja siten osaltaan heikentävät mahdollisuuksia myöhemmin onnistuneeseen paluuseen työelämään.

Tenovuo toteaa, että kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne, joilla on ennen tapaturmaa esiintynyt jotain psyykkistä ongelmaa tai muuta mahdollista altistavaa alentuneelle työkyvylle, tai ne, joilla aivovammojen alkuvaiheen arviointi on asianmukaisesti jäänyt tekemättä. Viimeksi mainittu taas on Tenovuon mukaan valitettavan tavallista, koska aivovammojen alkuvaiheen oireet saattavat osassa vammoja vaikuttaa lieviltä, tai tilanteessa on niin paljon sekoittavia tekijöitä, että aivovamman merkit peittyvät niiden alle.

-Miten siis näiden aivovammapotilaiden kohdalla tulisi toimia? Terveydenhuollon tulisi mahdollisimman nopeasti tunnistaa ne potilaat, joilla oireisto pitkittyy, ja tehdä kattavat tutkimukset ja dokumentoinnit vamman alkuvaiheessa. Tähän on toivottavasti pian tulossa myös uusia objektiivisia työkaluja esimerkiksi verestä mitattavien aivokudosvaurion merkkiaineiden kautta. Työ- ja toimintakykyä ja jälkioireistoa tulisi kartoittaa kattavin oirekyselyin ja haastatteluin sekä potilaalle että läheiselle, ja oireiston pitkittyessä järjestää neuropsykologinen tutkimus.

Työhön paluuta voi lähteä yrittämään, kun oireisto ei mainittavasti rajoita arkielämää, ja silloinkin työhön paluun tulisi tapahtua portaittain, kuormitusta hitaasti lisäten. Työnantajan, työterveyshuollon ja vakuutuslaitoksen tuen joustava mukanaolo on äärimmäisen tärkeää.

-Työkuormituksen voi nostaa sille tasolle, jossa henkilö kykenee normaalisti viettämään myös työn ulkopuolista elämää. Osalla tällaista kuormitustasoa ei löydy, vaan työkyky on pysyvästi niin paljon rajoittunut, ettei henkilö kykene edes osa-aikaiseen työhön. Näillekin ihmisille olisi kuitenkin hyvä olla mahdollisuus tehdä voimavarojensa mukaisesti ajoittain jotain työn kaltaista tuottavaa tai hyödyllistä toimintaa, sitä tärkeämmin, mitä nuoremmasta henkilöstä on kysymys, tai sitä tärkeämmin, mitä ohuempi sosiaalinen tukiverkosto henkilöllä on.

Osalla voimavarat saattavat riittää vain osa-aikaiseen työhön, jonka järjestämisessä yhteiskunnassamme on nykyisellään liian vähän joustoja.

-Jos henkilölle ei myönnetä toiseen puoliskoon osasairauspäivärahaa, osakuntoutustukea, osaeläkettä tai ansionmenetyskorvausta, hänet tällöin useimmiten ajetaan köyhyysloukkuun samalla ehkä tuhoten osatyökykyisyyden henkiset edellytykset. Uudelleenkoulutus on harvoin toimiva ratkaisu, koska aivovamma useimmiten vaikuttaa niin merkittävästi uuden oppimiseen, mutta toki joidenkin kohdalla sitäkin vaihtoehtoa tulee voida harkita tai kokeilla. Jäljellä olevaa työkykyä saatetaan kyetä tukemaan neuropsykologisella kuntoutuksella, toimintaterapialla tai esimerkiksi väsymykseen kohdennetulla lääkehoidolla, aina yksilöllisesti asioita arvioiden. Myöskään vertaistuen merkitystä ei pidä unohtaa, Tenovuo pohtii.

Avuksi työkokeilu

Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka seisoo lumisella rannalla. Taustalla näkyy kaislaa ja puita.
Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka

Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka kertoo, että työkokeilu voi auttaa aivovammautunutta henkilöä palaamaan takaisin työelämään siten, että hänen jäljellä oleva työkykynsä tulee huomioiduksi ja työelämään palaaminen on turvallista. Työkokeilun aikana voidaan arvioida, millaisiin työtehtäviin ja työaikaan vammautunut henkilö pystyy palaamaan. Hän voi kokeilla palaamista joko entiseen työhönsä tai uusiin tehtäviin uudella työnantajalla. Työkokeilussa korostuu työnantajan, työeläkelaitoksen/työvoimahallinnon ja työntekijän välinen yhteistyö. Työnantajan pitää olla valmis räätälöimään työaikaa, työtehtäviä ja työkulttuuria työntekijän työkyvyn mukaisiksi. Aivovammautuneella henkilöllä esimerkiksi voimakas väsymys ja heikentynyt rasituksen sietokyky voivat vaatia sen, että työntekijän pitää pystyä päivän aikana välillä lepäämään.

-Aivovammaliitossa on todella hyviä kokemuksia aivovammautuneiden henkilöiden työkokeiluista. Olemme räätälöineet työtehtävät, työajan ja työskentelytavat työkokeilijan työkykyä vastaaviksi. Olemme huomanneet, että esimerkiksi työpäivän aikana pienet lepotauot auttavat aivovammautunutta jaksamaan työpäivän paremmin, ja kotona työskentely voi auttaa keskittymisessä.

Työkokeilu ei koskaan saisi vaarantaa kokeilijan toimeentuloa.

-Työkokeilu ei saa vaarantaa työkokeilijan oikeutta esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska ihmistä ei saa rangaista siitä, että hän haluaa tehdä töitä. Osatyökykyisen työntekijän voi olla vaikea työllistyä vapaille työmarkkinoille, jossa tehokkuus ja nopeus ovat avainasemassa. Toisinaan vähempikin voi olla riittävä ja jopa enemmän.

Joustavat ja työhyvinvointia edistävät johtamismallit ja työkulttuuri auttavat meitä jokaista jaksamaan työelämässä paremmin ja kauemmin.

-Nykypäivän tietoyhteiskunnassa aivomme tarvitsevat välillä lepotaukoja, aivan kuten lihaksemme tarvitsevat välillä lepoa harjoittelusta. Toivottavasti työantajat vaikeista ja haastavista ajoista huolimatta ovat valmiita kokeilemaan uusia tapoja tehdä työtä ja huolehtivat tärkeimmästä pääomastaan eli työntekijöistään, Puhakka painottaa.

 

Järjestöjen sosiaaliturvaopas 2021 on julkaistu

Sosiaaliturvaopas on päivitetty. Se on luettavissa osoitteessa www.sosiaaliturvaopas.fi (linkki avautuu ulkoiselle sivustolle sosiaaliturvaopas). Verkkosivuille on koottu laajasti tietoa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden sekä ikääntyneiden henkilöiden sosiaaliturvasta ja palveluista. Oppaan tavoitteena on tarjota yhdestä paikasta selkeää ja ajantasaista tietoa sosiaaliturvan kiemuroista.

Sosiaaliturvan tarkoituksena on turvata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturva koostuu palveluista ja toimeentuloa turvaavista rahallisista etuuksista. Oppaasta hyötyvät kaikki asiasta kiinnostuneet, ja se on sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden käytettävissä. Opas on hyvä työväline järjestöjen työntekijöille ohjausta ja neuvontaa varten.

Tavoitteena on sosiaaliturvan tunnetuksi tekeminen ja käytön helpottaminen. Lähteinä on käytetty julkisia asiakirjoja sekä asiantuntijatietoa. Opastyöryhmä kiittää lämpimästi kaikkia oppaan työstämisessä avustaneita asiantuntijoita arvokkaasta, asiantuntevasta ja perusteellisesta työstä.

Julkaisun on kirjoittanut 19 järjestöstä koostuva työryhmä, johon kuuluvat Aivoliitto, Aivovammaliitto, Eläkeliitto, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Hengitysliitto, IBD ja muut suolistosairaudet ry, Invalidiliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Mielenterveyden keskusliitto, Munuais- ja maksaliitto, Neuroliitto, Näkövammaisten liitto, Omaishoitajaliitto, Psoriasisliitto, Suomen CP-liitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen Nivelyhdistys, Suomen Sydänliitto ja Suomen Syöpäpotilaat.

Otamme mielellämme vastaan palautetta.

#sosiaaliturvaopas

Lisätietoja:
Työryhmän puheenjohtaja
Olga Haapa-aho
olga.haapa-aho(at)ibd.fi

Vertaistuki-chat Aivovammaliiton nettisivuilla

Aivovammaliiton vertaistuki-chat löytyy jatkossa omilta nettisivuiltamme. Chat-keskusteluja järjestetään kevätkaudella säännöllisesti niin vammautuneille kuin läheisillekin. Keskustelua ohjaavat koulutetut vapaaehtoiset chat-ohjaajat. Keskustelun tarkoituksena on jakaa kokemuksia ja ajatuksia vertaisten kesken. Chatiin osallistuminen ei vaadi rekisteröitymistä. Keskustelua käydään anonyymisti nimimerkillä. Alla olevasta linkistä löydät tulevat chat-ajankohdat ja pääset mukaan keskusteluun.

Järjestöjen sosiaaliturvaopas 2021 on julkaistu

Sosiaaliturvaopas on päivitetty. Se on luettavissa osoitteessa www.sosiaaliturvaopas.fi. Verkkosivuille on koottu laajasti tietoa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden sekä ikääntyneiden henkilöiden sosiaaliturvasta ja palveluista. Oppaan tavoitteena on tarjota yhdestä paikasta selkeää ja ajantasaista tietoa sosiaaliturvan kiemuroista. Sosiaaliturvan tarkoituksena on turvata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturva koostuu palveluista ja toimeentuloa turvaavista rahallisista etuuksista. Oppaasta hyötyvät kaikki asiasta kiinnostuneet, ja se on sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden käytettävissä. Opas on hyvä työväline järjestöjen työntekijöille ohjausta ja neuvontaa varten.

@aivovammaliitto

Tilaa uutiskirje