Kokemustoimijan peruskoulutukset syksyllä monimuotoversiona!

Kokemustoimija on henkilö, jolla on oma tai läheisen kokemus haastavasta elämäntilanteesta, pitkäaikaissairaudesta tai vammasta. Toisin kuin vertaistukijat, kokemustoimijat välittävät kokemuksellista tietoa henkilöille, joilla ei ole samaa kokemusta. Kohderyhminä voivat olla esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat.

Koulutuksen sisältö

Kokemustoimijoiden peruskoulutuksessa saat tietoa alueellisesta ja valtakunnallisesta kokemustoiminnasta, esiintymistaidon koulutusta ja harjoittelua sekä ohjausta oman kokemustarinan rakentamiseen ja jäsentämiseen.

Osittain verkkovälitteisesti toteutettavan koulutuksen kesto on yhteensä 45 tuntia, joista noin 20 tuntia on itsenäisesti toteutettavia tehtäviä. Verkkovälitteisten osioiden osuus päätetään koulutuskohtaisesti.

Syksyn koulutusten ajankohdat sekä hakuajat

Helsinki

Lähijaksot:

10. – 11.9.  pe klo: 16.30 – 20.00 ja la 9.30 – 16.00. 
8. – 9.10. pe klo: 16.30 – 20.00 ja la 9.30 – 16.00. 

Verkkotapaamiset:

Tiistai-illat: 14.9., 21.9., 28.9. sekä 5.10. klo 17.30-19.00.  

Hakuaika

Hakuaika on 10.5.-13.6.2021.

Hae mukaan Helsingin koulutukseen tästä linkistä (linkki avautuu sivustolle Webropol)

Tampere

Lähijaksot:

29. – 30.10. pe klo 16.30 – 20.00 ja la 9.30 – 16.00 
26. – 27.11. pe klo 16.30 – 20.00 ja la 9.30 – 16.00 

Verkkotapaamiset (alustavasti):  

Tiistai-illat: 2.11. 9.11., 16.11., sekä 23.11. klo 17.30 – 19.00

Hakuaika

Hakuaika on 1. – 30.8.2021.

Mikkeli

Lähijaksot:

26. – 27.11. sekä 17. – 18.12. 
Aikataulut ja verkkotapaamisten ajankohdat tarkentuvat myöhemmin.

Hakuaika

Hakuaika on 1. – 30.9.2021.

Koulutukseen osallistuville korvataan matkakulut halvimman matkustustavan mukaan. Majoituksen tarpeesta kauempaa saapuville sovitaan erikseen Aivovammaliiton työntekijän kanssa.

Kuka voi hakeutua koulutukseen

  • Sinulla tulee olla oma tai läheisen kokemus sairaudesta, vammasta tai muusta haastavasta elämäntilanteesta.
  • Olet jo sinut sinulle tai läheisellesi tapahtuneen asian tai tilanteen kanssa.
  • Sinun tulisi olla jonkin Kokemustoimintaverkoston jäsenjärjestön jäsen.

Koska kyseessä on verkkovälitteinen peruskoulutus, sinulla tulisi olla kokemusta verkossa toimimisesta tai ainakin valmiuksia käyttää erilaisia sovelluksia (esimerkiksi Teams tai Zoom). Lisäksi tarvitset tietokoneen tai älypuhelimen, kuulokkeet sekä hyvän verkkoyhteyden. 

Miten haen koulutukseen?

Hakeudu koulutukseen täyttämällä sähköinen hakemus, joka löytyy Aivovammaliiton nettisivuilta koulutuksen hakuaikana tai pyydä hakemus sähköpostitse.

Hakemuksen täytettyäsi olemme sinuun yhteydessä ja sovimme aikaa haastattelulle. Jos hakemuksia tulee runsaasti, teemme jo hakemusten pohjalta esivalintaa, eikä kaikkia hakijoita välttämättä haastatella. Täytäthän siis hakemuksen huolellisesti!

Saat tiedon mahdollisesta valinnasta koulutukseen viimeistään 1 kuukausi ennen koulutuksen alkua. Jokaiseen koulutukseen otetaan hakeneita myös varasijoille. Varasijalla oleville tarjotaan koulutuspaikkaa, jos ensisijaisesti valitut peruvat osallistumisensa koulutukseen.

Jos haluat muistutuksen koulutuksen hakuajan alkamisesta, laita sähköpostitse pyyntö osoitteeseen eeva.paavilainen@aivovammaliitto.fi ja kerro mistä koulutuksesta olet kiinnostunut.

Lisätietoa vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelijalta:
Eeva Paavilainen
eeva.paavilainen@aivovammaliitto.fi
puh. 050 575 7371

Vertaisista ystäviksi

Toisinaan aikakauslehdissä kerrotaan, miten elämä pysäytti jonkun julkkiksen ja siitä seurasi sitten loppujen lopuksi kaikkea kivaa ja hyvää. Pysäytys saattoi olla vaikkapa niinkin massiivinen kuin nilkan nyrjähdys tai nielurisatulehdus.

Aivovamma pysäyttää toisella tavoin ja totaalisesti meidät ihan tavalliset ihmiset, ja usein siitä ei seuraa ainakaan alussa kovinkaan mukavia tai kirkkaita ajatuksia tai asioita. Omasta onnettomuudestani on kulunut jo yli seitsemän vuotta, enkä edelleenkään juuri näe sen tuoneen mukanaan häikäistymistä tai kärsimyksen myötä jalostumista.

Kuitenkin jotain positiivisuutta vammautuminen on elämääni tuonut. Silmät ovat avautuneet. Tiedän, että aivovamma ei ole älyvamma, eikä aina näy ulospäin. Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin, joita en olisi muissa yhteyksissä koskaan tavannut. Olen kuullut ihmeellisiä ja hurjia tarinoita elämän pelastumisesta olosuhteissa, joissa jo toivokin on ollut hyvin vähäistä. Merkittävin mahdollisuus tähän oli ensimmäinen pitkä kuuden viikon kuntoutusjakso Validiassa Helsingissä. Meitä oli kolme naista ja kolme miestä, kaikilla oma taustansa, mutta kuntouttajienkin ihmeeksi hitsauduimme nopeasti tiiviiksi muskettisoturijoukkueeksi. Avoimesti ja rehellisesti keskustelimme, vaihdoimme kokemuksia ja nauroimme aina, kun pitkien kuntoutuspäivien jälkeen jaksoimme yhteen kokoontua. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että taisi siellä kyyneleetkin joskus virrata, vaikka positiivisuutta koitettiin ylläpitää, välillä vaikka väkisin.

Tuosta jaksosta on kulunut kuutisen vuotta. Silti yhteys varsinkin kahden kuntoutuskaverinaisen kanssa on säilynyt, ja ylpeästi voinkin heitä jo ystävikseni kutsua. Vuosien varrella olemme silloin tällöin saaneet järjestettyä tapaamisia, ja pari viikkoa sitten viimeksi vietimme intensiivisiä hetkiä yhdessä. On aina ilo huomata, että heidän kanssaan juttu todellakin jatkuu siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. Kuulumisten päivityksen lomassa suunnittelimme jo seuraavaa tapaamista. Mahdollisesti se toteutuu ensi kesänä Savossa. Ihanaa on, että tässä porukassa jokainen voi välillä heittäytyä vaikka sängylle pitkäkseen, eikä sitä ole tarpeen mitenkään selitellä. Eikä myöskään sitä, että välillä joku ei vastaa viesteihin tai jaksa olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Tiedämme kaikki että siellä jossain hän on, ja kunhan on taas voimissaan, antaa kuulua itsestään.

Vertaistuella on ihmeellinen voima. Iällä tai ammatilla ei ole mitään tekemistä siinä, kuka milloinkin voi olla toiselle tukena. Vammautuminen auttaa ymmärtämään millaista on kärvistellä hirveissä päänsäryissä tai joutua vetäytymään kirkkaana kevätpäivänä pimeään hiljaiseen huoneeseen, eksyä tutuissakin paikoissa, taistella Kelan tai vakuutusyhtiön kanssa, tai surra menetettyä uraa tai opiskelumahdollisuutta.

Onneksi vertaisia on lähellä. Kuopiossa aivovammayhdistyksen Fatiikki-ryhmän kautta olen saanut kolme ystävää. Naisten asioita; ulkonäköjuttuja, ihmissuhdekiemuroita, vamman tuomia ongelmia ja mitä tahansa eteen tuleekaan, pystymme tässä porukassa jakamaan. Usein hankalatkin asiat muuttuvat yhteisissä hetkissä kevyemmiksi, ja kaverilta ainakin saa aina henkistä tukea. Voimavarat lisääntyvät huomaamatta jo pienenkin kahvikokoontumisen myötä ja sitten jaksaa taas jatkaa kuntoutumisen kuoppaisella ja mutkikkaalla tiellä eteenpäin.

Toivon, että mahdollisimman monella teistä kohtalotovereista on kuvaamiani kokemuksia siitä, miten vertaistuelliset keskustelut ja suhteet voivat muuttua korvaamattomaksi ystävyydeksi. Rohkaisen kaikkia hakeutumaan aivovammayhdistysten toimintaan. Kiitollisella mielellä kirjoitin nämä lauseet.

Tarja Holopainen

Tarja Holopainen,
kokemustoimija, ex-ope

Oletko aivovammayhdistyksen jäsen ja ehdolla kuntavaaleissa?

Jos olet aivovammayhdistyksen jäsen ja ehdolla kuntavaaleissa tänä vuonna, voit kertoa itsestäsi Aivovammaliiton uudistetuilla verkkosivuilla. Eri puolilla Suomea ehdolla olevat jäsenemme esitellään verkkosivuilla ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 26.5.2021. Varsinainen vaalipäivä on 13.6.2021.

Ehdokas, kerro itsestäsi 16.5.2021 mennessä tällä lomakkeella https://link.webropol.com/s/kuntavaaliehdokas (linkki avautuu sivustolle Webropol).

Aivovammadiagnoosi viivästyy usein yli viidellä vuodella

Aivovammaliitto ry tekemän kyselytutkimuksen mukaan lähes puolella aivovamman saaneista vammaa ei diagnosoida heti tapaturman jälkeen. Kun diagnoosi viivästyy, saa sen keskimäärin vasta 5 vuoden ja 4 kuukauden kuluttua vammautumisesta. Aivovammaliitto ry:n kevätliittokokousedustajat painottavat, että oikea-aikainen diagnosointi helpottaisi muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumista ja parantaisi vammautuneen ihmisen elämänlaatua.

Aivovammaliiton keväällä 2021 tekemän tutkimuksen mukaan peräti 48 % aivovamman saaneista saa aivovammadiagnoosinsa vasta viiveellä. Heistä noin 30 % sai diagnoosinsa vuoden sisällä vammautumisestaan, keskimäärin viidessä kuukaudessa. Kuitenkin peräti 70 prosentilla diagnoosin saamiseen meni vuodesta jopa lähes 30 vuoteen. Heillä keskimäärin diagnoosin saamiseen kului vammautumisesta aikaa 7 vuotta 4 kuukautta.

  • ”Jouduin ratsastustapaturmaan. Päivystyksessä ei mitenkään huomioitu mahdollista pää/niskavammaa, vaan keskityttiin vain murtumiin. Vaikka kerroin lyöneeni pääni kovaa, mitään tarkentavia kysymyksiä ei tehty. Vasta yksityisen kautta pääsin aivovammapoliklinikalle, ja sain siellä asiallista hoitoa.” (Kun hoidetaan murtumia, aivojen tutkiminen ja hoitaminen unohtuvat.)
  • ”Alkudokumentaatio ja tutkiminen olivat puutteellisia. Hakeuduin itsemaksavana yksityiselle neurologille, koska asiat junnasivat, eikä minua otettu vakavasti.” (Katkeamaton dokumentaatio tapaturmapaikalta alkaen on tärkeää syy–seuraussuhteen varmistamiseksi.)
  • ”Vammani oireistoa vähäteltiin. Omaisia ei haastateltu arjen muutoksista eikä minun voinnistani. Minut kirjattiin ulos aivovammapoliklinikalta ennen työkokeiluja ja niiden tuloksia.” (Omaisten tärkeä rooli – oiretiedostamattomuus ja muistin haasteet voivat vääristää diagnoosia.)
  • ”Aivovammaani alettiin hoitaa liian myöhään, enkä saanut asiantuntevaa kuntoutusta heti.” (Mitä nopeammin kuntoutus aloitetaan, sitä enemmän se parantaa vammautuneen ihmisen toimintakykyä ja elämänlaatua.)

”Kaksi vuotta vähäteltiin ja oireeni esitettiin psyykkisiksi oireiksi.” (Moni kertoo, että aivovammaa hoidettiin virheellisesti pitkään mielenterveydellisenä ongelmana.)

Kyselyyn vastanneiden suorista lainauksista käy ilmi ne seikat, joiden vuoksi aivovammadiagnoosi tyypillisimmin viivästyy. Jos ihmisellä on murtuneita luita tai muita vakavia, näkyviä vammoja, keskitytään hoidossa ja dokumentoinnissa niihin. Kun luut paranevat, on diagnosoimatta ja hoitamatta jäänyt aivovamma kuitenkin se, joka vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun kaikkein voimakkaimmin. Ja toisaalta silloin, jos tapaturmasta ei ulkoisesti jää mitään paria mustelmaa kummempaa, saatetaan unohtaa se, että aivoihin on kuitenkin voinut kohdistua aivovamman aiheuttava isku.

Kun dokumentaatio on puutteellista, jäävät korvaukset ja kuntoutukset helposti saamatta. Tapaturman ja sen jälkeen alkaneiden oireiden syy–seuraussuhteen voidaan väittää jääneen todentamatta. Kun diagnoosi ja sen jälkeinen kuntoutus myöhästyvät, laskee vammautuneen ihmisen elämänlaatu.  Koska aivovammaan liittyy usein alkuvaiheessa oiretiedostamattomuutta, jonka lisäksi muistiongelmat ovat yleisiä, olisi aivovammautuneen ihmisen todellisen toimintakyvyn selvittämiseksi aina tärkeää haastatella myös läheisiä. Diagnoosin puuttuessa oireita yritetään selittää psykosomaattisilla syillä, jolloin hoidetaan ihmisen mielenterveyttä aivovamman jälkitilan aiheuttaman oirekuvan sijaan.

Aivovammaliitto ry:n kevätliittokokousedustajat korostavatkin, että aivovammadiagnoosien oikea-aikaisuuden varmistamiseksi pitäisi koko hoitopolun ajan aina tapaturmapaikalta alkaen muistaa seuraavat asiat:

  1. Kaikki oireet, eivät vain ulos päin näkyvät, pitäisi aina kirjata huolellisesti. (Esimerkiksi mahdollinen tajuttomuus, sekavuus, muistiaukko, orientoimattomuus paikkaan ja aikaan.)
  2. Kun tapaturmaan liittyy päähän kohdistunut vamma, pitäisi neurologinen status selvittää aina ja tehdä kuvantamistutkimukset mahdollisimman pian.
  3. Jos potilaalla epäillään aivovammaa, pitäisi hänet ohjata yliopistolliseen sairaalaan lisätutkimuksiin.
  4. Läheiset pitää osallistaa mukaan hoitokokouksiin ja lääkärikäynneille, sillä heillä on paras näkemys siitä, millä tavoin päänsä onnettomuudessa loukannut ihminen on tapaturman jälkeen muuttunut.
  5. Näkymätön vamma pitää ottaa huomioon palveluissa, sillä näkymätön vamma (esim. muistivaikeudet, aloitekyvyn puute, väsyvyys) voi rajoittaa elämää enemmän kuin näkyvä vamma.

Lisätietoa kannanotosta:

Toiminnanjohtaja Päivi Puhakka
paivi.puhakka(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 536 6390

Aivovammaliittoon kuuluvilla yhdistyksillä on toimintaa seuraavilla paikkakunnilla:

Pääkaupunkiseutu, Hyvinkää, Porvoo, Seinäjoki, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Savonlinna, Mikkeli, Hämeenlinna, Jyväskylä, Äänekoski, Keuruu, Hamina, Kotka, Kouvola, Lappeenranta, Oulu, Kemi, Rovaniemi, Ylivieska, Kajaani, Lahti, Pori, Rauma, Kankaanpää, Tampere, Turku, Salo ja Forssa.

Erään aivovammautuneen ihmisen tarina

Maria (nimi muutettu) joutui liikenneonnettomuuteen työmatkallaan kahdeksan vuotta sitten. Tähän päivään mennessä hän ei ole saanut sen enempää tarvitsemiaan kuntoutuksia kuin korvauksiakaan. Aivovamma on diagnosoitu, mutta sen saaminen viivästyi, sillä onnettomuuspaikalta hän suuntasi sairaalan sijaan töihin.

-Ongelmana on nyt syy-seuraussuhteen puuttuminen. Minulla väitetään olevan rappeumasairaus, jota olen mukamas sairastanut lapsesta saakka. Missään elämäni vaiheessa ei moista sairautta ole kuitenkaan diagnosoitu, eikä oireitakaan ole ollut koskaan ennen onnettomuutta. Kaksi eri tahoa on diagnosoinut minulla aivovamman.

Hyväpalkkaisesta, itsenäisestä naisesta tuli työttömyyskorvauksella, asumistuella ja toimeentulotuella sinnittelevä henkilö, jonka aika kuluu paitsi korvausten varmistamiseen, myös taisteluun saadakseen vihdoinkin hänelle kuuluvat työkyvyttömyyseläkkeen ja terapiat, joiden avulla aivovamman jälkitilan tuomia oireita voitaisiin kuntouttaa.

-Elän alle tonnilla kuukaudessa. Hakeakseni etuuksia minun pitää kerta toisensa jälkeen hakea uusi B-lausunto, vaikka tuloksena on kuitenkin jatkuvasti uusia hylkyjä. Sen jälkeen on vuorossa niistä valittaminen ja muutoksenhaku.

Maria puuskahtaa, että kuva hyvinvointivaltion turvaverkosta, johon voi tukeutua jotakin sattuessa, on valitettavan usein aivovammautuneen ihmisen kohdalla vain kaukainen haavekuva.

-Näiden vuosien aikana vammojeni mitätöinti ja korvaamattomuus syövät joka päivä toimintakykyäni ja henkistä jaksamistani.

(Erään aivovammautuneen ihmisen tarinaan on haastateltu kyselytutkimukseen vastannutta, joka halusi kertoa tarinansa Aivovammaliitolle. Asian arkaluontoisuuden vuoksi nimi on muutettu.)


Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000−20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä.

Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä. 

Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5−10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2–9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18–25-vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt. 

Ilon vuosi – mitä ilo merkitsee

Vuosi 2021 on itselleni ilon vuosi. Se on teema jota olen halunnut pohtia ja herätellä itsessäni.

Viime vuosi oli meille kaikille haastava – kun yhteiset ilon hetket vietiin meiltä pois. Yht’äkkiä ei enää ollut paikkoja joissa pystyimme iloitsemaan toisten ihmisten kanssa. Oli vain paljon epävarmuutta ja yksinäisyyttä.

Mitä ilo minulle merkitsee?  Oli kysymys, jonka esitin itselleni tämän vuoden alussa.

Ilo on sitä, että saan nauttia pienistä asioista – olen läsnä hetkessä, ilo on pientenkin saavutusten huomioimista ja juhlimista ja sitä että tiedän yrittäneeni parhaani. Ilonhetkiä, voin löytää myös silloin, kun ei onnistu – yrittäminen, itsensä haastaminen on ilon aihe lopputuloksesta huolimatta.

Ilo itsessään tuo ympärille lisää iloa – ilossa on voimaa!

Olen etsinyt iloa elämään eri tavalla kuin ennen ja yksi suuri ilon aiheeni on työni Aivovammaliiton vertaistuki- ja kokemustoiminnan parissa. Työn merkitys on itselleni valtava, ja ihmisten auttaminen ja vertaistuen paikkojen mahdollistaminen antaa minulle paljon iloa.

Upeaa on myös ollut nähdä, miten meidän vapaaehtoistoimijat ovat suurella sydämellä mukana auttamassa toisia omalla kokemuksellaan.

Tällä hetkellä meillä on viikoittain vertaistuelliset ryhmächatit käynnissä, joita luotsaavat meidän loistavat chat-ohjaajat – ja kevään aikana pilotoimme vertaistukipuhelinta, johon haemme vielä lisää vapaaehtoisia mukaan.

Vertaistukijan tärkein tehtävä on olla läsnä ja kuunnella – olla tukena ja antaa toivoa tulevaan. Vertaistukijat ovat myös niitä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut. Joskus pienikin hetki, voi toiselle olla iso apu ja päivän ainut hetki iloon.

Voit tutustua tarkemmin vertaistuki- ja kokemustoimintaan Aivovammaliiton verkkosivuilla www.aivovammaliitto.fi tai ole meihin työntekijöihin matalalla kynnyksellä yhteydessä.

Älä jää yksin. <3 Ilon hetkiä päivääsi.

Leena Janatuinen
Suunnittelija
puh. 050 306 4181 tai leena.janatuinen(at)aivovammaliitto.fi

(Blogi on katsottavissa ja kuunneltavissa alla olevasta videoblogista, videossa ei ole tekstitystä, mutta videon sisältö on kokonaisuudessaan tässä blogissa. Mukavia luku- tai katseluhetkiä.)

Aivovammaliiton uudistettu verkkosivusto julkaistu

Aivovammaliiton uudistettu verkkosivusto www.aivovammaliitto.fi on julkaistu. Sivusto on saanut uudistuksen myötä selkeämmän ja raikkaamman ulkoasun sekä loogisemman rakenteen. Sivuston saavutettavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Saavutettavuusselosteemme löytyy myös sivustoltamme Yhteystiedot-osiosta.

Sivustolta löytyy ajankohtaisin tieto, ja tarkoituksemme on palvella entistä paremmin kohderyhmiämme.

Jatkamme sivuston kehittämistä edelleen muun muassa laajentamalla sisältöjä. Sitä varten otamme palautetta mielellämme vastaan. Verkkosivustoon liittyviä kehitysideoita ja palautetta voi laittaa osoitteeseen tiedotus(at)aivovammaliitto.fi ja Ota yhteyttä -lomakkeella, joka löytyy Yhteystiedot-osiosta.

Aivovammayhdistysten omat sivustot (aivovammayhdistykset.fi) uudistetaan lähikuukausien aikana.

Lämmin kiitos kaikille sivuston toteuttamisessa ja arvioinnissa mukana olleille!

Lisätietoja:
Sirpa Salonen
sirpa.salonen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 408 7095

Anna hyvän kiertää – vertaistukipuhelin-info ja -perehdytys 5.5.

Anna hyvän kiertää – vertaistukipuhelin-info ja -perehdytys 5.5. klo 16.00-17.30

Vertaistukipuhelimen tarkoituksena on mahdollistaa vertaistuen saaminen aivovammautuneille ihmisille ja heidän läheisilleen matalalla kynnyksellä ympäri valtakunnan.

Vertaistukipuhelin aloitetaan toukokuussa soittopyyntö -lomakkeella ja syksyllä starttaa viikoittain päivystävä vertaistukilinja. Perehdytyksessä saat infoa sekä opettelemme vertaistukipuhelimen käyttöä.

Vapaaehtoisena vertaistukijana kuuntelet, tuet ja annat vertaistukea puhelimitse. Tehtävä on merkityksellinen ja tärkeä. Vertaistukijat saavat säännöllistä tukea ja ryhmämuotoista ohjausta toimiessaan tehtävässä.

Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä (linkki avautuu sivustolle Webropol)

Lisätietoa tilaisuudesta:
Leena Janatuinen
leena.janatuinen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 306 4181

Voimaa verkosta -etätapahtuma läheisille 8.5.2021 klo 11-14

Voimaa verkosta on vertaistuellinen verkkotapahtuma, joka on tarkoitettu aivovammautuneiden henkilöiden läheisille.

Ohjelmassa:

Oma hetki – mielen kevätsiivous
Avataan mielen akkunat ja otetaan yhdessä kevät vastaan. Mielen kevätsiivouksessa etsitään jonnekin talven aikana hukatut omat tarpeet, päästetään sisäiset lapsemme kevätlaitumelle ja annetaan tunteiden tuulettua. Luudan varressa psykologi Miia Raivio, joka johdattaa sinut muun muassa mindfulness-harjoituksin kohti valoisampaa ja kevyempää mieltä.   

Lisäksi ohjelmassa on läheisen kokemuspuheenvuoro ja tapahtuman lopuksi on mahdollisuus osallistua vertaistuelliseen keskusteluun.

Kaikki tapahtumaan ilmoittautuneet saavat tapahtuman tallenteen jälkikäteen katsottavaksi. Tallenne on katsottavissa kaksi viikkoa tapahtumasta.

Osallistujat saavat myös pysyvästi käyttöönsä lyhyen Mindfullness-harjoituksen, joka antaa hetken omaa aikaa arjen keskellä.

Tapahtuma järjestetään Teams-alustalla ja osallistumiseen tarvitaan vain tietokone tai mobiililaite sekä nettiyhteys. Jos tarvitset ohjeita osallistumiseen, ole yhteydessä!

Ilmoittaudu mukaan 3.5.2021 mennessä tämän linkin kautta (linkki avautuu sivustolle Webropol)

Lisätietoa:
www.aivovammaliitto.fi
Eeva Paavilainen
eeva.paavilainen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 5757371

Uutta oppia työkokeilussa

Mitä on työkokeilu? Minulla ei ollut oikeastaan käsitystä siitä, ennen kuin sain ehdotuksen työkokeilusta Aivovammaliitossa viime syksynä. Ajatus tuntui houkuttelevalta. Olen tehnyt vapaaehtoistöitä, mutta liittotyöskentely oli jotain ihan uutta. Yleishyödyllinen Aivovammaliitto tuntui houkuttelevalta mahdollisuudelta tutustua liittotason työskentelyyn valtakunnallisella tasolla ja samalla tukea sitä antamalla oman työpanokseni hyvän asian puolesta.

Tutustuin ensin työkokeiluun ja siihen, mitä se merkitsee. Te-palveluiden verkkosivuilla työkokeilu määritellään seuraavasti:”Työkokeilussa henkilö voi selvittää ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojaan tai mahdollisuuksiaan palata työmarkkinoille. Työkokeilussa henkilö tekee työpaikalla työsuhteessa tehtäviä töitä. Työkokeilun järjestäjä vastaa ohjauksesta ja valvonnasta.” Ajattelin, että tässäpä helppo tapa tehdä hyvää, saada päivitettyä omaa osaamistaan ja tutustua uuteen toimintaympäristöön sekä ihmisiin, jotka tekevät arvokasta työtä täydellä sydämellä.

Oltuamme yhteyksissä sovimme, että aloitan työt helmikuussa viestinnästä vastaavan Pian alaisuudessa. Ensimmäinen päivä toimistolla oli ihana kokemus, työhön ja ihmisiin perehdytettiin sekä livenä että verkossa. Minut otettiin heti avosylin vastaan, työtehtävät määriteltiin ja pääsin heti aloittamaan hommat. Ensimmäinen viikko sujuikin mallikkaasti. Sitten tapahtui jotain, mitä kukaan ei toivo itselleen ensimmäisellä työviikolla. Sairastuin, ja viikonloppuna sain positiivisen koronatestituloksen. Tunteet olivat todella musertavat, kun sunnuntaiaamulla piti ensimmäisenä laittaa viestiä uusille työtovereille ja kertoa, mitä on tapahtunut. Samalla iski kymmenen päivän virallinen karanteeni päälle. Ajatukset velloivat suuntaan ja toiseen, kun sunnuntaina palasin kotiin ja aloitin yksinäisen karanteenin omassa kodissani. Viikon mittaan selvisi, etten todennäköisesti ollut tartuttanut ketään. Se helpotti olotilaani hieman. Nyt, kun tauti on voitettu ja olen palannut takaisin sorvin ääreen ja ulkona aurinko paistaa, sitä ymmärtää, miten tärkeää on pitää huolta itsestään ja muista ihmisistä ympärillään. Täytyy toimia niin kuin on oikein.

Olen tutustunut aivovammautuneiden ihmisten elämäntarinoihin selatessani Aivoitus-lehteä. Tositarinat ovat olleet sekä riipaisevia että kannustavia. Aloitin viime syksynä opiskelut avoimessa korkeakoulussa tähtäimessäni sosionomin tutkinto. Jo takana olevat sosiaalialan opinnot ovat antaneet syvempää ymmärrystä siitä, miten moninaiset asiat vaikuttavat vammautuneen elämään Suomessa.

Oikean tiedon levittäminen ja tiedon saanti on tärkeässä asemassa, kun vammautuneiden ihmisten haasteita elämässä nostetaan julkisuudessa esiin. Miten saadaan lisättyä tietoutta ja turvallisuutta ennaltaehkäistä onnettomuuksia, miten jo vammautuneita voidaan auttaa, miten heidän läheisensä voidaan ottaa mukaan toimintaan, miten yhteiskunta kohtaa vammautuneet. Lista tärkeistä asioista on pitkä. Omassa mielessäni herää kysymys siitä, miten voin kohdata vammautuneen henkilön. Erityisesti nuoret ovat herkässä elämäntilanteessa jo ikänsäkin puolesta. Miten siis toimia kohtaamistilanteessa? Ymmärrys siitä, että me ihmiset olemme erilaisia, eri ikäisiä, eri kulttuuritaustaisia, eri värisiä, eri lailla kykeneviä ja ymmärtäviä henkilöitä, joilla on erilaiset elämänkokemukset, auttaa kohtaamaan ihmiset empaattisesti ja ystävällisesti. Pysähdy ja ole aidosti läsnä, kuuntele ja keskustele ajan kanssa. Tee sydämellä sitä, mitä teet, kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Elämä on jatkuvaa uuden oppimista meille kaikille.

Minna Eronen

Kuvan otin Roihuvuoren Hanamista, kirsikankukkafestifaalista, joka järjestetään aina toukokuussa. Hanami tarkoittaa kukkien katselua, ja itse kukinta kestää noin kymmenen päivää. Valitsin kuvan tämän juttuun, koska olen ollut mukana järjestämässä tätä tapahtumaa satojen muiden vapaaehtoisten kanssa. Se on ollut arvokasta uutta oppia kaikille mukana olleille.

Muistutamme kansainvälisellä Aivoviikolla – Aivojen rakastaminen alkaa oman kehonsa kuuntelusta

Viikolla 11 vietetään kansainvälistä aivoviikkoa. Tänä vuonna Aivovammaliitto ry kehottaa jokaista rakastamaan aivojaan ja huolehtimaan mielensä hyvinvoinnista. 

Noin vuosi sitten torniolainen Saila Ollila oli laiskahko liikkuja.

– Liikuin vain, koska kuului liikkua tai siksi, että pitäisi laihtua. Ensisijaisena motivaationani ei ollut omasta terveydestäni huolehtiminen, hän kertoo.

Nyt, vuotta myöhemmin, asiat ovat toisin. Liikunta on Sailalle ykkösjuttu, jolla hän ylläpitää mielensä hyvinvointia ja rakastaa aivojaan.

– En vielä vuosi sitten olisi uskonut, miten tärkeää liikunta on minulle tänä päivänä. Ja jos joku olisi pari, kolme vuotta takaperin sanonut, että kuntosaliharjoittelusta tulee minulle kaikkein mieluisinta, olisin tilannut ne kuuluisat valkotakkiset, Saila nauraa.

Aivovammautuminen pani Sailan elämänarvot uusiksi. Kansainvälisellä Aivoviikolla 16.3.2021 tulee vuosi siitä, kun Sailan elämä muuttui. Hän oli perheineen kyläilemässä isänsä luona Sodankylässä. Saila yöpyi takkahuoneessa, jossa hän on aina yöpynyt talon valmistumisesta lähtien eli vuodesta 1983. Samaisessa huoneessa olevaa leivinuunia on lämmitetty säännöllisesti yhtä pitkän aikaa. Vaikka savupiippu oli suojattu, oli tuona yönä kertynyt lunta piipun päälle. Koska savu ei päässyt kunnolla ulos, alkoi takkahuoneeseen kertyä häkää. Oletettavasti huono olo sai Sailan nousemaan sängystään. Liikkeelle lähdettyään hänen suuntavaistonsa meni sekaisin, jonka seurauksena hän putosi viiden metrin matkan alas kellarin portaita. Syvyyksiin syöksyn seurauksena oli muun muassa neljä kallonmurtumaa ja aivovamma.

Liike on lääke

Koronapandemian ensimmäinen aalto oli juuri alkanut, kun Saila vammautui. Sen vuoksi perheen ulkopuoliset kontaktit jäivät minimiin. Päivien sisällöksi Saila löysi liikunnan ilon.

– En ennen onnettomuuttani ollut löytänyt omaa lajiani. Uskoisin, että koronapandemian mukanaan tuoma lukkiutuminen kotiini ja vähäiset kontaktit yhdistettynä ajolupani menettämiseen, ovat olleet suurimmat syyt siihen, että liikunnasta on tullut minulle todella tärkeää. Liikunta on ollut ainoa asia, jota olen voinut turvallisesti tehdä.

Saila toteaa, että kun oma terveys järkkyy pahasti, menevät elämänarvot usein uusiksi. Niin kävi myös hänelle.

-Minulle tärkeimmäksi asiaksi nousi oman hyvinvointini tukeminen. Unohdin suorittamisen pakon ja aloin panostaa niihin asioihin, jotka toivat minulle mielen hyvinvointia. Aloitin kävelystä. Vielä toukokuussa 500 metrin matkakin oli pitkä, ja minun oli levättävä kauppareissulla käydessäni. Eli melko pohjalta lähdin liikkeelle.

Nykyään kävelyn lisäksi Saila pyöräilee ja ui. Pyöräilykärpänen puraisi Sailaa niin kovasti, että hän osti viime keväänä hybridipyörän. Saila kertoo, että sähköläskipyörällä eli E/fatilla ajelusta on tullut ihan oma lajinsa. Pyöräily on mahdollistanut kunnon kohentamisen lisäksi omatoimisen liikkumisen ja tuonut näin henkireiän korona-aikaan. Viime elokuussa hän aloitti uudelleen kuntosaliharjoittelun.

– Minulla oli säännöllisen epäsäännöllinen kuntosalitausta, eikä se ollut varsinaisesti koskaan minun juttuni. En olisi uskonut, että nykyään kuntosaliharjoittelu on minulle kaikkein tärkein henkireikä.

Liikunnan ilo

Saila on luonteeltaan perfektionisti ja suorittaja. Aiemmin hän herätessään mietti, mitä kaikkea tänään on pakko saada aikaiseksi.

– Vammautumiseni jälkeen olen kääntänyt ajatusmaailmani toisin päin. Mietin aamulla, mitä minun ei ainakaan tänään kannata tehdä. Näin pystyn huolehtimaan jaksamisestani jo etukäteen.

Saila toteaa, että eniten liikunnasta saa irti, kun siihen motivoi aito halu pitää huolta itsestään, eikä liikuntaa ajattele jonkun toisen määräämänä pakkona.

– On upeaa huomata oman fyysisen kuntonsa kehittyminen ja kaikinpuolinen hyvinvoinnin edistyminen. Jos onnettomuudestani jotakin positiivista haluan löytää, se on nimenomaan se, että se pysäytti, muutti arvojani ja toi mukanaan hyviä rutiineja ja tapoja.

Sailan vinkit liikunnan aloittajalle

Saila Ollila kuntosalilla

Saila Ollila kertoo, että liikunnan avulla voi myös niin sanotusti nollata päänsä.
Kuva: Sailan kotialbumista

  1. Tärkeintä on, että kuuntelet omaa kehoasi. Tee sitä, mikä juuri sinusta tuntuu hyvältä.
  2. Älä ajattele liikuntaa suoritteena, joka on hampaat irvessä pakko tehdä. Ajattele, että vaikkapa jo viiden minuutin happihyppely on parempi kuin ei mitään. Jokainen otettu askel on askel eteenpäin.
  3. Pelkkä kotona oleminen ruokkii aloitekyvyttömyyttä, joten pyri innostamaan itsesi liikkeelle vaikkapa pari, kolme kertaa viikossa.
  4. Kokeile rohkeasti eri lajeja. Voit löytää jonkin sellaisen liikuntamuodon, jota et olisi aiemmin kuvitellutkaan harrastavasi.
  5. Jos joku laji ei miellytäkään, aina voi lopettaa. Jos juuri tänään et jaksa liikkua, vaikka olit etukäteen ajatellutkin treenata, älä ruoski itseäsi. Ihmisille tulee välillä huonompia päiviä, jolloin järkevintä on levätä. Ole armollinen itsellesi ja muista, että huomenna on uusi päivä.

Tule mukaan Instagram-liveen Aivoviikolla jokaisena arkipäivänä Instagram-osoitteessa @aivovammaliitto. Livelähetyksiä isännöi Aivovammaliiton työkokeilija Jani Saarinen.

Maanantai 15.3. alkaen 13.30 aiheena mielen hyvinvointi. Janin vieraana Milja.

Tiistai 16.3. alkaen klo 14.30 aiheena ravinto. Janin vieraana Ari-Pekka.

Keskiviikko 17.3. alkaen klo 12.00 aiheena aivojen aktivointi. Janin vieraana Julia.

Torstai 18.3. alkaen klo 13.30 aiheena liikunta. Janin vieraana Saila.

Perjantai 19.3. alkaen klo 13.30, aiheena uni ja lepo. Janin vieraana Johanna.


Lahjoittamalla tuet
 Aivovammaliiton toimintaa. Lahjoitusvarojen avulla tavoitteenamme on

  • Tehdä ennaltaehkäisevää aivovammatyötä
  • Lisätä ajankohtaista aivovammatietoa esimerkiksi tukemalla aivovammatutkimuksia
  • Mahdollistaa ja tukea aivovammautuneiden ihmisten ja heidän läheisten vertaistukeaan


Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Suomessa aivovammautuu vuosittain 15 000 −20 000 ihmistä. Sen jälkitilan oireita, eli pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia, on noin 100 000 henkilöllä. Aivovamman lievimmän muodon, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu täysin. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, erittäin voimakasta väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aloitekyvyttömyyttä. 

Aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5 – 10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2 – 9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18 – 25 –vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt. 

@aivovammaliitto

Tilaa uutiskirje