Opinnäytetyö: Lievästi aivovammautuneen henkilön läheisen tukeminen ja ohjaaminen

Sairaanhoitajaopinnoissa tuli viime syksynä ajankohtaiseksi aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Opinnäytetyön aihetta pohtiessamme mielenkiintomme heräsi Aivovammaliiton Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanketta kohtaan, johon lopulta pääsimmekin mukaan. Hankkeen työntekijöiden kanssa keskusteltuamme sovimme opinnäytetyömme aiheeksi ohjeen lievän aivovamman saaneen henkilön läheisille, sillä ohjeelle oli Aivovammaliitossa koettu tarvetta. Aihe oli ajankohtainen, mielenkiintoinen ja tärkeä, sillä koemme ettei nykypäivänä läheisiä huomioida riittävästi potilaan hoidon aikana.

Aivovammautuminen aiheuttaa järkytystä sekä huolta potilaalle sekä hänen läheisilleen. Potilas ja hänen läheisensä saattavat kokea pelon sekaisia tunteita sairaalaan joutumisen myötä. Tällöin hoitohenkilöstöltä kaivataan aikaa rauhalliselle keskustelulle sekä riittävälle ohjaukselle. Läheisten ottaminen potilaan hoitoon mukaan heti alusta asti on tärkeää, sillä heidän läsnäolonsa helpottaa myös aivovamman saaneen kykyä omaksua oireet. Läheiset kokevat usein ulkopuolisuutta potilaan hoidon aikana, eivätkä ohjauskäytänteet huomioi riittävästi läheisiä. Läheisen erillistä ohjausta ei tulisi unohtaa, sillä ohjaustarve on erilainen, kun potilaalla itsellään. Ohjauksen tulisi olla aina yksilöllistä ja lähteä läheisen tarpeista.

Opinnäytetyönämme tuotettu ohje lievästä aivovammasta vammautuneen läheiselle tukee läheisen tiedontarvetta alkuvaiheessa. Lievästi aivovammautuneen voinnin ja tajunnantason seuranta tapahtuu usein kotioloissa, jolloin vammautuneen voinnin seurannan vastuu jää läheisellä. Olemme ohjeeseen koonneet tietoa, joita tutkimuksista nousi esille läheisten tiedontarpeesta. Lievästi aivovammautuneen läheiset kaipaavat eniten tietoa aivovammautuneen psyykkisistä sekä fyysisistä oireista, jatkohoidosta, toipumisajasta sekä vertaistuesta. Kirjallinen ohje mahdollistaa myös sen, että läheinen voi tukeutua niihin vielä kotona. Läheisen epävarmuus ja ahdistus vähenee, kun kirjallinen ohje on turvana, sekä samalla myös turhat yhteydenotot sairaalaan vähentyvät.

Läheisten ohjaaminen sekä hoidon aikainen tukeminen vievät terveydenhuollon ammattilaisilta aikaa ja resursseja, jotka voivat olla jo valmiiksi vähäisiä esimerkiksi sairaaloiden päivystyksissä. Kuitenkin olisi ensiarvoisen tärkeää, että läheisten ohjaamiselle varattaisiin enemmän aikaa sillä se on oleellinen osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Sairaanhoitajalta kaivataan empaattista ja aitoa kohtaamista, jossa sairaanhoitajalla on aikaa ja kykyä kuunnella. Etenkin kriisin kohdatessa on tärkeää, että koetut tunteet voi näyttää avoimesti. Tähän asiaan haluammekin itse kiinnittää huomiota tulevina hoitotyön ammattilaisina.

Kirjoittajat:

Metropolia Ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat Markus Kutvonen ja Essi Koivisto

Valmiiseen opinnäytetyöhön voi tutustua sähköisesti tästä linkistä (linkki avautuu sivustolle Theseus)

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeeseen keskittyvissä blogikirjoituksissa ovat kirjoittajina hankkeen työntekijät, kehittämistyöhön osallistuvat läheiset, opiskelijat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Yhteistyössä hankkeessa ovat HUS, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aivotalo, OLKA, Suomen Neurohoitajat ry, Sairaanhoitajaliitto sekä Itä-Suomen yliopisto.

Kunnallisvaaliehdokkaat tutuiksi

Jan-Christian Halmela, Kirkkonummi  
Pro Kirkkonummi, vaalinumero 260

  1. Millä perusteella olet valinnut puolueen, jonka ehdokkaana olet?

Valitsin [Pro Kirkkonummi] liiton, koska katsoin, että vammaisneuvoston sekä vanhusneuvoston edustus on isoissa puolueissa yliedustettuna, eivätkä he ole saaneet aikaiseksi juuri mitään. Katson, että valtuutettuna voin vapaammin kritisoida järjestelmää liiton valtuutettuna.

2. Mikä on näkemyksesi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten asemasta kunnassasi?

Kirkkonummen kunta on kuin villi länsi, jossa ei noudateta hyviä käytöstapoja eikä lakeja. Yhdistyksiä ei kuunnella eikä heidän ammattiosaamistaan arvosteta, vaan heitä pidetään pakollisena pahana, joita näennäisesti siedetään. Eikä heille anneta yhdistystukia, jotka ovat valtiorahoitteisia.

3. Kuinka kuntasi voisi tukea paremmin paikallisia sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä, kuten esimerkiksi omaa aivovammayhdistystäsi?

Kunta voisi tarjota Aivovammaliitolle tiloja sekä ostaa liitolta koulutusta vammaispalvelun henkilöstölle. Myös muuta kunnan henkilöstöä olisi tarpeen kouluttaa.  Terveyskeskuksessamme ei ole ainuttakaan henkilöä, joka ymmärtää aivovammapotilaan haasteita, vaan meidät kuntoutujat tulkitaan humalaiseksi massaksi, joka vain mölisee turhanpäiväisiä. Yhdyshenkilö terveyskeskukseen olisi ehdoton sekä aivovammoihin erikoistunut sosiaali- ja potilasasiamies.

4. Minkälaisilla toimenpiteillä kunta mielestäsi parantaisi tulevaisuudessa palveluiden saavutettavuutta ja sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä?

Yhteistyötä kehittämällä ja edellisessä kohdassa mainitsemillani ehdotuksilla.

5. Mitä konkreettisia sote-uudistukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia tai asioita ajat, jotka palvelisivat potilaan hoitoa ja/tai järjestötyötä alueellasi tulevaisuudessa?

Sote-uudistus vaikuttaa järjestöjen toimintaan. Toimintaympäristön muutos haastaa järjestöt rakentamaan yhteistyötä hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa. Järjestöjen toiminnan avulla edistetään ja vahvistetaan asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Tämä kaunis illuusio hukkuu kuntapäättäjien SOTE-uneen. Järjestöjen toiminnat täydentävät julkisia palveluita. Tätä kyseistä lausetta olen huutanut kuin hullu sokea korvessa ja saanut vammaispalvelun työntekijöiden ivan niskaani, joten siksi olen hakeutunut kuntavaaliehdokkaaksi, että voin puolustaa kaltaisiani. Järjestöjen tarjoama tuki voi olla esimerkiksi osa palveluketjua tai -kokonaisuutta. Osa järjestöistä toimii myös markkinaehtoisten palvelujen tuottajina. Sote-uudistus voi näyttäytyä järjestöille eri tavalla eri alueilla esimerkiksi alueen rakenteesta ja alueen järjestöjen organisoitumistavasta riippuen. Järjestöjen keskinäinen yhteistyö on tärkeää. Kunnanvaltuustossa tulisin määrätietoisesti vaatimaan, että järjestöjen ammattiosaaminen valjastettaisiin käyttöön.


Timo Kallioja, Espoo
Liike Nyt, ehdokasnumero 417

  1. Millä perusteella olet valinnut puolueen, jonka ehdokkaana olet?

Liike Nyt on moderni puolue, joka tekee yhteistyötä kaikkien kanssa asiapohjalta. Poteroitumista erilaisiin leireihin ei ole, vaan asiat ratkaistaan aina tilannekohtaisesti faktojen perusteella.

Tulen ensimmäisiin kuntavaaleihin täysin politiikan ulkopuolelta. Olen myös aina suhtautunut varauksellisesti poliittisiin puolueisiin ja niiden motiivien ja lupausten ”ympäripyöreyteen”. Siksi Liike Nyt oli se ainoa vaihtoehto.

2. Mikä on näkemyksesi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten asemasta kunnassasi?

Yhdistysten asema on suhteellisen hyvä [Espoossa] verrattuna moneen muuhun kuntaan. Se, missä tarvitaan edistämistä, on sosiaali- ja terveysalan yhdistysten mahdollisuus osallistua asioiden suunnitteluun jo alkuvaiheessa.

3. Kuinka kuntasi voisi tukea paremmin paikallisia sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä, kuten esimerkiksi omaa aivovammayhdistystäsi?

Rahallisen tuen lisääminen on konkreettista tukea. Espoon talous on kuitenkin melkoisten haasteiden edessä, ja sote-uudistus vähentää entisestään käytettävissä olevaa rahaa.

Hyviä tukitapoja ovat myös erilaisten kokoontumistilojen ja tiedotuskanavien tarjoaminen.

4. Minkälaisilla toimenpiteillä kunta mielestäsi parantaisi tulevaisuudessa palveluiden saavutettavuutta ja sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä?

Sote-uudistus merkitsee sitä, että palveluiden saavutettavuutta pohditaan uudelta pohjalta, Kunnan päättäjien on syytä olla nyt hereillä ja valvoa, etteivät espoolaisten lähipalvelut karkaa pitkän matkan päähän maakunnassa. Espoo kuuluu jatkossa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen, mikä jatkuu aina Hankoon saakka.

Fyysinen esteettömyys pitää huomioida jo tilojen yms. suunnitteluvaiheessa. Tässä on syytä käyttää asiantuntijoita.

5. Mitä konkreettisia sote-uudistukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia tai asioita ajat, jotka palvelisivat potilaan hoitoa ja/tai järjestötyötä alueellasi tulevaisuudessa?

Soteuudistus on vaikeaselkoinen prosessi. Tärkeää on, että vaikka hallinnollisesti tehtäviä siirtyy hyvinvointialuetasolle, eivät käytännön tason palvelut katoa asuinalueilta minnekään. Tällainen selkeä vaara on mielestäni olemassa ja se pitää estää. Tässäkin on syytä ottaa mukaan vammaisjärjestöjen edustajia asioita suunniteltaessa.


Marge Miettinen, Jyväskylä
Liike Nyt, vaalinumero 487

  1. Millä perusteella olet valinnut puolueen, jonka ehdokkaana olet?

Liike Nyt edustaa uudenlaista, raikasta politiikkaa, jossa kuntalaisia kuunnellaan myös vaalien välillä. Päätöksenteossa painottuu vuorovaikutus ja faktat.

2. Mikä on näkemyksesi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten asemasta kunnassasi?

Meillä on Jyväskylässä kohtuu tilanne. Vuokrat yhdistyksille on matalat, joskaan kaikilla ei ole varaa niitä maksaa. Esimerkkinä oma Keski-Suomen aivovammayhdistys ry. Käytetään mieluummin se raha jäsenistön hyväksi.

Kaupunki jakaa avustuksia hyvin, joka vuosi mekin saamme. Kansalaiskeskus Matara on kokoontumispaikka, moni yhdistys on siellä vuokralla. Keski-Suomen yhteisöjen tuki toimii siellä ja järjestää koulutuksia, seminaareja, tiedottaa jne. Krooninen rahapula on tietysti kaikilla yhdistyksillä.

3. Kuinka kuntasi voisi tukea paremmin paikallisia sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä, kuten esimerkiksi omaa aivovammayhdistystäsi?

Antamalla tiloja maksutta käyttöön. Esimerkiksi koulut ovat turhaan tyhjillään iltaisin.

Palveluneuvonnan tarjoaminen yhdistyksille, matalalla kynnyksellä. Ihmisillä on krooninen tiedonpuute, apua saa turhan hankalasti ja hitaasti.

4. Minkälaisilla toimenpiteillä kunta mielestäsi parantaisi tulevaisuudessa palveluiden saavutettavuutta ja sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä?

Vammaisneuvostoa täytyy kuunnella enemmän, ja ottaa mukaan hankkeisiin jo suunnitteluvaiheessa. Erilaisen asiakas/asukasraadit tulevat myös varmasti lisääntymään.

5. Mitä konkreettisia sote-uudistukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia tai asioita ajat, jotka palvelisivat potilaan hoitoa ja/tai järjestötyötä alueellasi tulevaisuudessa?

Palveluneuvonnan juurruttaminen osaksi uusia sosiaali- ja terveyspalveluja. Tavoitteena on lopettaa ihmisen juoksuttaminen luukulta toiselle. Palveluneuvoja tuntee asiakkaan tarpeet ja toiveet. Asiakas on siis keskiössä, ja hänelle järjestetään tarvittavat palvelut ja hoidot. Palveluneuvonta matalalla kynnyksellä, kenties järjestöt mukaan.

Ajan myös mielenterveys- ja päihdepalvelujen ennaltaehkäisyä matalalla kynnyksellä. Toimivat peruspalvelut ovat jo itsessään parasta ennaltaehkäisyä.

Vammais- ja potilasyhdistysten asialla ei olla automaattisesti. Esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisia subjektiivisia palveluja ei aina meinaa saada. Silloin yleensä auttaa kunnan sosiaaliasiamies.


Nico Ojala, Parainen
Perussuomalaiset, vaalinumero 139

  1. Millä perusteella olet valinnut puolueen, jonka ehdokkaana olet?

Olen valinnut puolueen sen takia, että Perussuomalaiset ajaa oikeasti ihmisten etua.

2. Mikä on näkemyksesi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten asemasta kunnassasi?

Yhdistysten asema on tällä hetkellä heikko leikattujen avustusten vuoksi.

3. Kuinka kuntasi voisi tukea paremmin paikallisia sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä, kuten esimerkiksi omaa aivovammayhdistystäsi?

Kuntani tulee kasvattaa avustusten osuutta merkittävästi, jotta yhdistykset voivat harjoittaa omaa toimintaansa täysipainoisesti.

4. Minkälaisilla toimenpiteillä kunta mielestäsi parantaisi tulevaisuudessa palveluiden saavutettavuutta ja sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä?

Tarjoamalla esimerkiksi ilmaisia tai matalavuokraisia toimitiloja yhdistyksille. Lisäksi kunnan tulisi kartoittaa sosiaali- ja terveydenhoitoalan sekä kolmannen sektorin esteettömyys liikuntarajoitteisilla ja sosiaalisen rajoitteen ihmisillä. Näiden henkilöiden kokemusten perusteella kunnan tulisi arvioida palvelujen saatavuus ja ryhtyä tarvittaviin toimiin.

5. Mitä konkreettisia sote-uudistukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia tai asioita ajat, jotka palvelisivat potilaan hoitoa ja/tai järjestötyötä alueellasi tulevaisuudessa?

Terapiatakuuta, välitöntä hoitoon pääsyä nuorten kohdalla, jotka hakeutuvat sairaanhoitajan vastaanotolle psykiatrisen vaivan johdosta. Kolmannen sektorin toiminnan tukemista taloudellisesti, sillä sen toiminta tukee syrjäytymisen ehkäisyä.


Jyrki Koivukangas, Masku
Perussuomalaiset, vaalinumero 16

  1. Millä perusteella olet valinnut puolueen, jonka ehdokkaana olet?

Olen saanut perussuomalaisilta eniten tukea muutokselle kunnan suhtautumisessa vammaisten asioihin

2. Mikä on näkemyksesi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten asemasta kunnassasi?

Kunnassa on paljon parannettavaa, esim. omalääkäri takaisin terveyskeskukseen

3. Kuinka kuntasi voisi tukea paremmin paikallisia sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä, kuten esimerkiksi omaa aivovammayhdistystäsi?

Esityksenäni on, että Varsinais-Suomen alueen kunnat tukisivat yhdistystä, koska jäseniä asuu kunnassamme

4. Minkälaisilla toimenpiteillä kunta mielestäsi parantaisi tulevaisuudessa palveluiden saavutettavuutta ja sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä?

Tässä asiassa Maskulla on paljon petrattavaa, mutta eteenpäin on jo menty huomioitteni pohjalta. Muun muassa saattajakortin saatavuutta on parannettu

5. Mitä konkreettisia sote-uudistukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia tai asioita ajat, jotka palvelisivat potilaan hoitoa ja/tai järjestötyötä alueellasi tulevaisuudessa?

Terveyskeskuksiin omat vastuulääkärit, jotka ymmärtävät edes hiukan aivovammojen päälle ja ohjaavat tarvittaessa eteenpäin.

Aivovammautuneiden nuorten hyvinvointi- ja vapaa-aikakysely

Hyvä nuori ja nuori aikuinen,

Me Aivovammaliitossa teemme aivovammautuneiden nuorten hyvinvointiin ja vapaa-aikaan liittyvää selvitystä. Etsimme kyselyyn vastaajiksi 13-35-vuotiaita aivovamman saaneita nuoria ja nuoria aikuisia. Kysely toteutetaan Webropol-kyselynä verkossa sekä haastatteluina puhelimitse.

Kyselyyn vastaaminen on täysin anonyymiä, eikä yksittäisiä vastauksia eritellä. Tieto on meille arvokasta, jotta pystymme huomioimaan nuorten kokemukset toiminnassamme ja vaikuttamaan aivovammautuneiden nuorten elämänlaatuun. Kyselyn tuloksia voidaan hyödyntää myös Aivovammaliiton toiminnan kehittämisessä. Kyselyn tulokset julkaistaan Aivovammaliiton eri viestintäkanavissa.

Verkkokysely on avoinna 23.6.2021 asti ja verkkokyselyyn pääset vastaamaan tästä linkistä (linkki avautuu sivustolle Webropol).

Haastattelut toteutetaan puhelimitse 1. – 23.6.2021 välisenä aikana. Haastatteluun otetaan 10 nuorta ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittaudu haastatteluun Elina Aittoneva elina.aittoneva(at)aivovammaliitto.fi tai puh. 050 324 8034

Lisätietoa kyselystä:
Elina Aittoneva, nuorisotoiminnan ja viestinnän työntekijä
elina.aittoneva(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 324 8034

tai

Leena Janatuinen, suunnittelija
leena.janatuinen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 3064181

Vertaistukichatit jatkuvat kesällä, tekninen vika chatissa korjattu!

Viime viikolla chatia riivannut tekninen vika on korjattu ja osallistujien viestit tulevat taas perille. Pahoittelemme suuresti tapahtunutta ja toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleeksi mukaan tuleviin keskusteluihin!

Vertaistukichatit ja teemat kesällä

Aivovammautuneille klo 12-13:

3.6. Väsyvyys: Miten tsempata toista jaksamaan?
10.6. Mitä sinulle tänään kuuluu?
17.6. Kesäjuhlat

Läheisille klo 17-18:

10.6. Mitä sinulle tänään kuuluu?

Pääset mukaan keskustelemaan tästä linkistä (linkki avautuu sisäiselle sivulle).

Älä jää yksin, tule mukaan keskustelemaan!

Lisätietoa:
Leena Janatuinen, vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelija
leena.janatuinen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 306 4181

Vertaistuelliset tapahtumat syksyllä

Aivovammaliitto järjestää syksyllä kaksi vertaistuellista tapahtumaa.

Pääfest

Pääfest on vertaistuellinen tapahtuma, joka on suunnattu aivovamman saaneille nuorille ja nuorille aikuisille (18-35-vuotiaat). Pääfestin suunnittelussa ja tapahtuman toteuttamisessa ovat mukana vapaaehtoiset nuorisovastaavat, joilla on omakohtainen kokemus aivovammasta. Tapahtuma suunnitellaan ja toteutetaan nuorten toiveita kuunnellen. Tule mukaan Pääfestille!

Virkisty vertaisten kanssa

Vertaistuellinen tapahtuma aikuisille aivovammautuneille ja aikuisille läheisille, yksin tai yhdessä. Ohjelmassa on vertaiskeskusteluja, rentoutumista ja mukavaa yhdessäoloa. Tule mukaan virkistymään vertaisten kanssa!

Katso lisätietoa tapahtumista ja ilmoittaudu mukaan tästä linkistä (linkki avautuu sisäiselle sivulle).

Tapahtumiin haetaan myös vertaisohjaajia!

Vertaistukikoulutuksen käyneet vapaaehtoiset voivat hakea mukaan vertaisohjaajaksi. Vertaisohjaajana pääset mukaan suunnittelemaan tapahtumaa yhdessä liiton työntekijöiden kanssa. Tapahtuman aikana vertaisohjaaja voi olla esimerkiksi vetämässä vertaistuellista keskustelua tai muuta ryhmätoimintaa.

Täytä hakulomake tästä linkistä 13.6. mennessä (linkki avautuu sivustolle Webropol).

Lisätietoa tapahtumista saat vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelijoilta:

Leena Janatuinen
leena.janatuinen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 306 4181

Eeva Paavilainen
eeva.paavilainen(at)aivovammaliitto.fi
puh. 050 575 7371

Sopeutumisvalmennus ja kurssitoiminta – mistä on kyse?

Syyskuussa 2020 sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA ilmoitti yllättäen, että vuoden 2021 alusta lähtien sopeutumisvalmennus-termistä tulee luopua. STEA perusteli kantaansa toteamalla, että muutos ”on tarpeen tehdä, koska STEA-avustuksilla rahoitettu toiminta ei voi korvata julkisen sektorin vastuulle kuuluvia tehtäviä ja nykymuotoisena päällekkäisyydet Kelan järjestämän kurssitoiminnan osalta ovat olemassa.” Ilmoitus tuli muutamaa viikkoa ennen avustushakemusten viimeistä jättöpäivää ja sai aikaan epäuskoisen ilmapiirin sopeutumisvalmennuskursseja järjestävien järjestöjen keskuudessa. Pelko sopeutumisvalmennustoiminnan alas ajamisesta sai aikaan epävarmuuden ilmapiirin, jossa jokainen järjestö kehitti kiireessä uusia nimiä sopeutumisvalmennuskursseilleen. STEA on ollut myös Aivovammaliiton sopeutumisvalmennuskurssien merkittävä rahoittaja.

Aivovammaliitossa päätettiin jatkaa sopeutumisvalmennuskurssien järjestämistä vakuutusyhtiön maksusitoumuksilla muutaman kurssin osalta ja muuttaa STEAn rahoittama toiminta kurssitoiminnaksi.  

Sopeutumisvalmennus on kuntoutusta, joka vastaa tarpeeseen saada apua ja tukea muuttuneeseen elämäntilanteeseen esimerkiksi vammautumisen takia. Sopeutumisvalmennus on syntynyt vammaisjärjestöissä. Vuosikymmenien aikana se on jatkuvasti kehittynyt vastaamaan entistä paremmin erilaisten kohderyhmien tarpeita. Sopeutumisvalmennukselle on aina ollut ominaista moniammatillisuuden, yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja vertaistuen korostuminen. Hyvien käytäntöjen kautta siitä on tullut lakisääteistä kuntoutusta.  Sopeutumisvalmennusta järjestää järjestötoimijoiden lisäksi Kela, vakuutusyhtiöt ja sairaanhoitopiirit.

Verrattuna muihin toimijoihin järjestöjen tuottamassa sopeutumisvalmennuksessa korostuu vertaistuki ja prosessimaisuus. Vertaisuus on todettu merkittäväksi sopeutumista ja voimaantumista edistäväksi tekijäksi. Prosessimaisuudella tarkoitetaan sitä, että kurssi ei ole kertaluontoinen oppimistapahtuma, vaan muutos tapahtuu vähitellen yksilön luodessa uutta suhdetta itseen ja ympäristöönsä käyttäen oppimaansa hyväksi arjessaan. Nämä kuntoutuksen realiteetit eivät ole suosittuja nopeita ratkaisuja ja asiantuntijatietoa korostavassa mekaanisessa sairaudenhoitojärjestelmässä. Järjestöt ovat olleet innovatiivisia ja joustavia sopeutumisvalmennuksen tuottajia, jotka ovat voineet räätälöidä kurssitarjontansa vastaamaan ajankohtaista kysyntää.

Aivovammaliitossa sopeutumisvalmennuskursseja on järjestetty vuodesta 1994. Vuosien varrella toiminta on kehittynyt vastaamaan entistä paremmin niihin tarpeisiin, joihin osallistujat ovat kaivanneet tukea ja apua. Kursseja on kehitetty saadun palautteen, kurssilaisten ja jäsenten toiveiden sekä kokemustiedon kautta. Kurssimme ovat olleet ammatillisesti ohjattuja ja tavoitteellisia, mikä erottaa ne vertaistukitapahtumista. Kokeneiden kurssiohjaajien ammattitaito on myös karttunut vuosien varrella ja moni heistä toimii eri vamma- ja sairausjärjestöjen sopeutumisvalmennuskursseilla, mikä mahdollistaa vertaisoppimisen ja järjestötoimijoiden välisen vuoropuhelun.

Pitkästä historiasta huolimatta kursseja järjestävät tahot ovat nyt uuden edessä. STEA ei enää myönnä avustuksia sopeutumisvalmennuskursseihin, mutta silti kannustaa järjestämään tavoitteellista, ryhmämuotoista kurssitoimintaa, jonka tuloksellisuus pitää osoittaa. Mitä se tarkoittaa Aivovammaliiton kursseille? On selvää, että hyväksi todettuja käytäntöjä ei lähdetä muuttamaan. Järjestämme jatkossakin ammatillisesti ohjattuja ryhmämuotoisia kursseja, jotka ovat osoittautuneet vuosien varrella suosituiksi, merkityksellisiksi ja vaikuttaviksi tapahtumiksi, joissa osallistujat saavat tietoa, tukea ja uusia kokemuksia. Jatkossakin kurssien kehittäminen tapahtuu palautteen ja kokemustiedon pohjalta. Samalla uudistamme kurssitarjontaamme ja keräämme tietoa kurssien vaikutuksista osallistujiin. Näin toimimalla haluamme varmistaa kurssitoiminnan jatkon myös tulevaisuudessa, jotta mahdollisimman moni aivovammautunut henkilö ja heidän läheisensä voi saada mahdollisuuden kursseille osallistumiseen.

Otto Laitinen, kuntoutussuunnittelija
Aivovammaliitto

Hae mukaan Aivovammaliiton kurssille!

Aivovammaliitto järjestää ryhmämuotoista kurssitoimintaa STEAn rahoituksella ja sopeutumisvalmennuskursseja vakuutusyhtiöiden maksusitoumuksilla. Kaikki kurssit ovat valtakunnallisia ja ne on tarkoitettu yli 18-vuotiaille Suomessa asuville aivovammautuneille henkilöille ja heidän läheisilleen.

Kurssitoiminnassa ja sopeutumisvalmennuskursseilla saadaan tietoa aivovammoista, vaihdetaan kokemuksia ja käsitellään vamman aiheuttamia muutoksia. Kurssien sisältö vaihtelee kurssin teeman mukaan. Kurssien tavoitteena on auttaa aivovamman saanutta henkilöä ja hänen läheisiään muuttuneessa elämäntilanteessa sekä tukea oman elämäntilanteen jäsentämisessä ja omien tavoitteiden saavuttamisessa.

Kursseille haetaan erillisellä hakulomakkeella, johon liitetään lääkärin suositus kurssia varten.

Vuonna 2021 järjestetään vielä seuraavat kurssit:

  • Voimavarakurssi yksin asuville 9.-13.8.2021 (hakuaikaa 18.6.2021 asti)
  • Naisten kesken -kurssi 25.-28.8.2021 (hakuaikaa 18.6.2021 asti)
  • Sopeutumisvalmennuskurssi pariskunnille (vakuutusyhtiön maksusitoumuksella) 6.-10.9.2021 (hakuaikaa 30.7.2021 asti)
  • Parikurssi yhteistyössä Neuroliiton kanssa 13.-17.9.2021 (hakuaikaa 30.7.2021 asti)
  • Väsyvyyskurssi 11.-15.10.2021 (hakuaikaa 30.7.2021 asti)
  • Verkkokurssi – Uupumus ja toimiva arki 1.-5.11.2021 (hakuaikaa 30.9.2021 asti)
  • Mitä nyt? -kurssi 15.-19.11.2021 (HUOM! hakuaikaa 13.8.2021 asti)
  • Sopeutumisvalmennuskurssi vastavammautuneille (vakuutusyhtiön maksusitoumuksella) 22.-26.11.2021 (TÄYNNÄ)

Hakuohjeet, ajankohtaiset kurssitiedot ja kurssiesitteemme löydät nettisivuiltamme osoitteesta: www.aivovammaliitto.fi/tukea/kurssitoiminta

Lisätietoja myös:
Otto Laitinen, kuntoutussuunnittelija
Puh: 050 373 9076
otto.laitinen(at)aivovammaliitto.fi

Aivovammautunut ihminen pitää kohdata yksilönä

Opi ymmärtämään näkymätöntä vammaa!

Aivovammaliitto ry vaatii kunnallisvaaliteemanaan, että näkymättömiin jäävä aivovamma otettaisiin aiempaa paremmin huomioon sosiaali- ja terveyspalveluissa alkaen niiden kunnollisesta ja oikeasta diagnosoinnista. Puutteellinen tai viivästynyt diagnosointi ja ymmärtämättömyys aivovamman jälkitilan oirekuvasta vaikeuttaa kohtuuttomasti aivovammautuneen ihmisen ja hänen läheisensä elämää.

Pertti Kinnunen aivovammautui kymmenen vuotta sitten 46-vuotiaana pahoinpitelyn seurauksena. Kesti muutaman vuoden, ennen kuin hänen oma tietoisuutensa aivovammasta heräsi. Pahoinpitelypaikalta Pertti vietiin ensiapuun, josta hänet seuraavana päivänä kotiutettiin taksikyydillä. Mukaan miehelle annettiin aivotärähdyksen hoito-ohjeet. Ensiapupoliklinikalta lähtöön liittyvissä dokumenteissa on kaksi erilaista tarinaa. Toisen mukaan mies halusi itse lähteä, kun taas toisessa versiossa mainitaan, että hänet kotiutettiin.

-En itse muista tuosta ajasta mitään. Silloiselle vaimolleni oli soitettu, että minä tulen nyt kotiin. Vaimoni oli kuitenkin töissä, joten tulin joko tyhjään kotiin, tai enintään siellä oli kaksi alaikäistä lastani. Olisi tärkeää varmistaa, että päänsä kolhinutta ei lähetettäisi tyhjään kotiin.

Melko nopeasti silloinen vaimo vei Pertin takaisin sairaalaan, sillä tämän olo huononi jatkuvasti. Vasta tässä vaiheessa Pertin pää kuvattiin. Kuvauksen jälkeen sairaalassa harkittiin jopa pikaista helikopterikyytiä yliopistolliseen sairaalaan. Lopulta hoitoa päädyttiin kuitenkin jatkamaan kotipaikkakunnalla. Pertti korostaakin, että aina, kun on kyse päähän kohdistuneesta vammasta, pitäisi kiinnittää huomiota aukottomaan hoitoketjuun aina ambulanssikyydistä alkaen. Hän korostaa, että jos on pienikin epäily aivovammasta, pitäisi pää kuvata varsin matalalla kynnyksellä. Vaikkei tapaturmaan joutuneessa näkyisi ulkoisia ruhjeita, voi aivoissa kuitenkin olla näkymättömissä olevia vaurioita.

-Minäkin olin kuolemanvaarassa, sillä päähäni kohdistunut isku oli aiheuttanut aivoverenvuodon. Tämä olisi huomattu aiemmin, jos pääni olisi kuvattu heti ensimmäisellä sairaalakäynnilläni.

Oiretiedostamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä

Jo kuukauden kuluttua hieroja-kuntohoitajayrittäjänä työskennellyt mies palasi sorvin ääreen – olihan takana jo 30 vuotta yksityisyrittäjänä, joten palo päästä jälleen työn touhuun oli voimakasta.

-Ihmettelin, miksi en jaksa yhtä hyvin kuin aiemmin. Ennen vammautumistani 12 tunnin työpäivä oli minulle aivan normaali, mutta nyt minun oli pakko alkaa ottaa päiväunia kesken työpäivän. Illalla tai vapaapäivinäni en jaksanut tehdä käytännössä mitään muuta kuin nukkua.

Neljän vuoden kuluttua Pertti suuntasi terveyskeskukseen. Omalääkäri totesi, että eihän moinen väsymys normaalia ole.

-Hän passitti minut jatkotutkimuksiin, jonka jälkeen kuntoutusohjaaja tuli kotikäynnille. Hän ehti tarkkailla minua vain viitisen minuuttia, kunnes totesi, että minulla on oireistani päätellen varsin selkeä aivovamman jälkitila. Tästä lähtivät kuntoutukseni pyörimään.

Vasta neljä vuotta pahoinpitelyn jälkeen Pertille itselleen valkeni aivovamman olemassaolo. Alkuvaiheen oiretiedostamattomuus, eli ymmärtämättömyys vamman vaikutuksista elämään, on tyypillistä aivovamman saaneella. Jos vammautuneelle itselleen on vaikea sisäistää alkuvaiheessa näkymätöntä vammaa, vielä vaikeampaa se on aivovammautuneen ihmisen kohtaaville ammattilaisille. Pertti kertoo, että hän on ollut viisi vuotta vammaispalveluiden asiakkaana, ja koko ajan on ollut jonkinlainen vääntö käynnissä.  Hän on myös huomannut eri kaupungeissa asuessaan, että vammautuneen ihmisen saama kohtelu riippuu tämän asuinpaikkakunnasta, vaikka lain mukaan kaikkia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti.

-Eniten taistelin saadakseni henkilökohtaisen avustajan, ja sainkin sellaisen vasta avioeroni jälkeen. Siihen saakka tunnuttiin ajattelevan, että on puolison velvollisuus auttaa.

Pertti toteaa, että usein ei ymmärretä näkymättömän vamman voivan rajoittaa elämää enemmän kuin näkyvän.

-Esimerkiksi pyörätuolissa istuvalla voi toimia pää, jolloin hänen toimintarajoitteensa voivat olla pienempiä kuin näkymättömän aivovamman saaneella. Silti usein katsotaan, että jos ihminen pystyy kävelemään ja syömään omatoimisesti, ei hän tarvitse apua. Ei ymmärretä, että muistiongelmat, aloitekyvyn haasteet tai erittäin voimakas väsyvyys ovat aitoja haasteita, joita voitaisiin helpottaa henkilökohtaisella avulla. Myös kuljetuspalveluita on usein haasteellista saada, jos ihminen kykenee liikkumaan omin jaloin. Ammattilaiset eivät aina sisäistä, että esimerkiksi muistiongelmat tai hahmottamisen haasteet voivat rajoittaa kodin ulkopuolella liikkumista hyvinkin voimakkaasti.

Pertti korostaa, että jokainen aivovamman saanut ihminen pitäisi kohdata yksilönä, sillä aivovamman oirekuva on moninainen.

-Olisi tärkeää, että aivovammautuneita työssään kohtaavat ottaisivat selvää, mitä aivovamma tarkoittaa ja miten monin eri tavoin se voi vaikuttaa vammautuneen ihmisen elämään. Olisi tärkeää, ettei olisi valmista sabluunaa, jota sovelletaan jokaiseen apua hakevaan. Kun ammattilainen ymmärtää aivovamman jälkitilan moninaisen oirekirjon, osaa hän kohdata asiakkaansa yksilönä. Näin kohtaamistilanteista tulee kaikille osapuolille sujuvampia ja miellyttävämpiä.

Lerwissa ja Pertti Kinnunen seisovat kädet kaulalla. Taustalla on teltta.
-Kun menee lääkärin vastaanotolle, on päässä yleensä tukuittain asioita, jotka pitäisi saada kerrotuksi. Lääkärin pitäisi olla ammattilainen, joka osaa toimia aivovamman saaneen ihmisen kanssa. Aina ei näin ole. Suosittelen, että ennen lääkärikäyntiä kirjaa tärkeät asiat paperille, sillä yleensä kaikkea ei muista muutoin. Asiat juolahtavat mieleen vasta lääkärikäynnin jälkeen. Toinen vaihtoehto on ottaa mukaan tukihenkilö, joka pitää huolen siitä, että kaikki tarvittava tulee kerrotuksi, Pertti Kinnunen vinkkaa nykyisen vaimonsa Lerwissaran kanssa.

Hallitsenko elämääni vai elämäkö hallitsee minua?

Wikipedian määritelmän mukaan elämänhallinta on käsite, joka sulkee sisäänsä kaikki ihmisen elämän osa-alueet: työn, sosiaalisen aseman, asumisen, perhetilanteen, terveyden, työkyvyn ja muut elämisen voimavarat.

Pohdiskelin tätä puuhastellessani puutarhassa eikä asiasta oikeastaan tullut mitään selvyyttä. Jokainen haluaa olla elämänsä herra ja saada aikaan. Elämä on valintoja, päätöksentekoa, unelmointia, ja se antaa tunteen siitä, että hallitsee elämäänsä, kun voi pyrkiä tavoitteitaan kohti. Käytännössä elämäänsä ei voi täysin hallita, ei tulevaisuuttaan, ei terveyttään. Kaikki ei valitettavasti mene aina suunnitelmien mukaan ja joskus useampi elämänhallinnan osa-alue ei toteudu.

Elämän välietapit ja sallitut tunteet

Elämänhallinta auttaa kuitenkin selviämään stressistä ja vastoinkäymisistä. Mitä paremmin elämänhallinnan osat ovat kunnossa, sitä paremmin pystyy ottamaan elämän vastoinkäymiset vastaan ja ottamaan elämää haltuun pienin askelin. Välietapit luovat toiveikkuutta, ja on vain pyrittävä luottamaan omaan itseensä, vaikka se ei aina ole likikään helppoa. Mitä monipuolisemmat hallintakeinot ovat, sitä paremmin voimme selvitä vastaan tulevista vaikeistakin tilanteista.

Sairastumisen ja vammautumisen psyykkisessä kuormituksessa tunteiden käsittely on tärkeässä roolissa. Tunteet eivät ole vaarallisia, eikä aina voi ajatella vain positiivisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niiden ymmärtäminen ja työstäminen on tärkeää. Miten sitten käsitellä tunteita? Edessä on aina surutyö – kiukku, jopa viha, masennus ja pelko. Paljon kysymyksiä, kuten kuka olin aiemmin ja kuka olen nyt, miten kohtaan muut ja miten muut kohtaavat minut?  Tunteiden käsittelyyn on olemassa erilaisia harjoitteita, jotka voivat helpottaa, mutta eivät poista ongelman syytä. Se on hyvä tiedostaa.

""

Mitä arjen avuksi?

Keinoja ja metodeja tunteiden käsittelyyn on internet täynnä. Usein mainitaan pysähtyminen eli aikalisän ottaminen, lisäksi voi kirjoittaa tunteensa auki ja voi jakaa tunteensa jonkun kanssa. Myös tunteen hyväksyminen on olennaista. Arjessa auttaa rentoutuminen esimerkiksi kirjoja lukemalla, musiikin avulla, liikkumalla tai hankkimalla uusia virikkeitä, joillekin sosiaaliset kontaktit ja/tai vertaistuki ovat ensiarvoisen tärkeitä. Rentoutuminen on olennaista ja siihen löytyy keinoja esimerkiksi sydan.fi-sivustolta (linkki avautuu sivustolle sydan.fi) ja Mielenterveystalosta (linkki avautuu sivustolle Mielenterveystalo)

Yksi vaihtoehto on mielen rauhoittaminen omassa mielipaikassa.

Mielipaikassa elpyy

Mielipaikaksi määritellään usein ympäristö, josta pitää ja jossa on hyvä olla. Joku löytää mielipaikkansa metsästä, joku järven rannalta. Jokaisella on kuitenkin oma kokemuksensa ja näkemyksensä, joten mielipaikka voi olla mitä vain ja missä vain. Mielipaikassa koetaan myönteisiä tunteita eikä siellä tarvitse hermoilla, siellä elpyy. Mielipaikka on keino parantaa omaa oloa esimerkiksi stressaantuneena tai sairastuneena.

Mikä on sinun mielipaikkasi? Jos et vielä tiedä mikä on oma mielipaikkasi, havainnoi omaa ympäristöäsi. Minun oma mielipaikkani on maalla, mökkimaisemissa. Se on siellä klapikasan tai perennapenkin vieressä tai verannalla, kun kuuntelen lintujen laulua ja naapurin kanojen kotkotusta tai mielipaikka on jollakin hetkellä jossain päin puutarhaa, kenties omenapuiden alla.

”Toivo on ihmisen perusvoimavara”

Psykoterapeutti Maaret Kallio on sanonut: ”Toivo on ihmisen perusvoimavara, joka näyttäytyy toiminnassamme koko ajan. Käsityksemme ja odotuksemme tulevaisuudesta ja omista kyvyistämme sen suhteen vaikuttaa vahvasti siihen, miten toimimme juuri tänään ja millaisia valintoja teemme nykyhetkessä.”

Mielenkiintoinen ja arvostamani persoona, avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja on puolestaan todennut elämän tarkoituksesta: ”Koittaa tehdä parempaa maailmaa ja pitää hauskaa siinä sivussa.”

Tällä ajatuksella kohti kesää, valoisampaa tulevaisuutta ja jonkinasteista mielenhallintaa.

Sirpa Salonen
Järjestöassistentti, Aivovammaliitto

""

Aivovammaliiton ”Toukokuu on toivoa täynnä, aivovamma 2021” -videosarja on julkaistu

Aivovammaliitto on toteuttanut Aivovamma 2021 -tietokiertueen koronatilanteen vuoksi kolmiosaisena videoluentosarjana, jossa tuodaan tutuksi aivovammoja, Aivovammaliittoa ja siihen kuuluvia aivovammayhdistyksiä.

1. osassa on fysioterapeutti, TtM, FT Matti Vartiaisen katsaus aivovammoihin fysioterapian näkökulmasta.
2. osassa on toimintaterapeutti YAMK Leena Alajoki-Nyholmin katsaus toimintaterapiaan
3. osassa on kokemustoimija Markku ”Mape” Vehviläisen tarina

Luennot on nähtävissä sekä tekstitettyinä että kuvailutulkattuina versioina Aivovammaliiton verkkosivuilla (linkki avautuu sisäiselle sivulle) ja YouTube-kanavalla (linkki avautuu sivustolle YouTube).

Viime vuoden Aivovamma 2020 -tietokiertuewebinaari löytyy edelleen YouTube-kanavalta nimellä Aivovammaliiton webinaari 27.10.2020. (linkki avautuu sivustolle YouTube).

@aivovammaliitto

Tilaa uutiskirje